viikko 17

Maanantaina Reijo pääsi pois sairaalasta. Meitä toipilaita oli vielä tänään kaksi kotona. Hänen vointinsa oli kohentunut huomattavasti sairaalassaolon aikana.

Tiistaina lähdin Mikkeliin, vihdoin sain nähdä kaikki lapsenlapseni. Olin innoissani kuin pikkulapsi jouluaattona. Päätin jäädä loppuviikoksi tänne lasten seuraksi. Mummilla oli kaikkea mukavaa tekemistä poikien kanssa ja olokin tuntui jo paremmalta, joten jaksoimme käydä jopa metsäretkellä! 

Torstai-iltana oli kuitenkin harmillisesti palattava kotiin, sillä en saanut perjantain aamun menoa siirrettyä. 

Perjantai kului koko päivä henkilökohtaisen avustajani kanssa puuhaillessa. Olin aivan uuvuksissa illalla, toisaalta tyytyväinen tekemisen tuloksiin.

Lauantaina teimme Reijon kanssa rästihommeleita ja katsoimme telkkaria. Vappufiilistä ei kuulu eikä näy. Lunta, räntää ja kovaa tuulta, siitä on kevät kaukana!

Sunnuntaina pistäytyi poikani perheineen ja jälleen oli mummilla puuhaa sopivasti. Saimme vähän lisäkalusteita asuntoomme ja ihmettelimme kevään edistymistä "yksi askel eteen ja kaksi taakse"- tahtia. Eilen illalla alkanut lumisade oli muuttanut maiseman jälleen talviseksi. Että hauskaa vappua vaan kaikille 😀!

Metsäretkeläiset 💓

Harjoittelimme vuorelle kiipeämistä!

Luonnon ihmeitä tutkimassa. Kukahan mahtaa täällä kuusen alla
asua?

Vappuaattoaamun talvimaisema...

Donitsien leipomista testasin jo Mikkelissä, vappuna ei meillä
niitä kaivattu.

Viikon 16 kuulumiset

Pääsiäismaanantai meni vielä pötkötellessä sairaalan punkassa. Aika kävi jo pitkäksi, sillä tervehtyminen oli alkanut. Kuumetta ei ole ollut kahteen päivään!

Tiistaina pääsin pois puolen päivän jälkeen keuhkokuvan näyttäessä paremmalta, ilmeisesti antibiootit olivat tehonneet. Kotona Reijo olikin avun tarpeessa, koska hänen yleiskuntonsa oli heikentynyt minun sairaalassa ollessani. 

Vein koirat autolla metsään juoksentelemaan, koskapa en
jaksanut kovin pitkää matkaa kävellä.

Sää mitä kaunein, mutta hyisen kylmä.

Soitin keskiviikkoaamuna heti klo 8 terveyskeskukseen ja pyysin aikaa terveydenhoitajalle, jolle aika järjestyikin melkein samantein. Puolta tuntia myöhemmin Reijosta otettiin kokeita ja kohtalo oli hänelläkin sama kuin minulla. Eikun Mikkeliin sairaalaan päivystykseen! Minun piti jäädä kotiin hoitelemaan asioita, joten taksi tuli tuntia myöhemmin hakemaan uupunutta miestä laukkuineen. Olimme nimittäin pakanneet hänelle tavarat mukaan osastolle jäämistä varten.

Sain palkattua koirille nuoren lenkittäjän toistaiseksi, kun meistä kumpikaan ei jaksaisi aamu- ja iltapissatuksia kummempaa tehdä. Jotain pientä jaksoin puuhailla sisätiloissa, mutta aika pian se kävi selväksi, ettei suurempia urakoita parane aloittaa... Päivä meni huilaillessa.

Torstaina sain jälleen ihastella aurinkoa, tosin sää jatkui edelleen hyytävän kylmänä. Tavaroiden purkamista laatikosta ja lepoa vuorotellen, siinä se päivä jotenkin kului. Yskittää edelleen, mutta onneksi saan nukuttua.

Järvessä on jo sulia kohtia, sillä kuulin lokkien saapuneen.

Perjantaille oli sopinut auton katsastuksen ja hiukan sydäntä kylmäsi, kun ennen Heinolaan lähtöä satoi räntää ja jalkorättejä vuorotellen. Sääennuste oli luvannut kuutta lämpöastetta, mutta se ei aivan tainnut tänään pitää paikkaansa! Auto meni katsastuksesta läpi ja ajokeli oli ihan hyvä, lumi suli melkein samantein pois. Muutapa ei sitten päivän ohjelmaan jaksanutkaan keksiä, kyllä sen verran koettelemusta oli tuossa reissussa.

Räntää...

... jalkorättejä

... ja hemmetin kylmä! Tätäkö tämä kevät nyt on?

Lauantai meni lumen satamista ja sulamista katsellessa. Kevät todella keikkuen tulevi! Jatkoin tavaroiden kanssa puuhastelua ja sain keittiön kaappeihinkin jonkun asteisen järjestyksen. Todella iloinen olen ulkoilutuspalvelusta, sillä koirat ovat paljon rauhallisempia nyt.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, joten päätin yrittää kävellä hiukan pidemmälle. Tässä lähellä on meidän kylän yksi uimarannoista, jonne sitten päätin lähteä katsomaan kevään edistymistä. Ja olihan se upean näköistä! Uimaankin olisi päässyt, mikäli olisi terveenä ollut.

Yskiminen on vähentynyt ja nenäkään ei enää valu paljoa. Laittelin tänään ruokaa ja otin rennosti katselemalla telkkaria ja päivittämällä blogia. Vihdoin uskallan kokeilla saunomista, laitoin äsken saunan päälle hyvin miedolle lämmölle, menen käyttämään koirat iltapissalla ja sitten kokeilen saunoa, ihanaa, tätä olen kaivannut ja odottanut!

Uimaranta kevät asussaan.

Pumppu piti rannan sulana, ilmeisesti avantouimareita
varten.

Tosi upea sää!

Tässä kelpaa kesällä polskia!

16. matkapäivä Pertunmaa 183 km, 2 h 10 min

Saimme nukuttua yön erinomaisesti ja aamulla oli miellyttävä mennä aamiaiselle kaikessa rauhassa. Laiva saapuisi satamaan vasta klo 9:55. Koirat olivat kuin vanhat tekijät liikkuessaan laivalla ja hytissä oleskellessaan. Saimme odottaa hyvän aikaa laivasta poistumista, mutta se ei suuremmin harmittanut, sillä mihinkään ei varsinaisesti ollut kiire.

Aamun ensimmäinen näkymä hytin ikkunasta ei hyvää lupaa.

Reijo se ei herkuista paljoa perusta, vai mitä?

Mun lautasella on hyvästit Ranskalle suklaapullan muodossa,
lempparini täytekakkua sekä uteliaisuudesta kokeilin kookospyörkkää.
Kaikki oli niin NAM!

Suomenlinna talviasussaan.

Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen Helsingissä vielä ennen kotiinpaluuta. Olo ei varsinaisesti sopinut iloiseen jälleennäkemiseen, sillä pitkä sairastelu oli tehnyt tehtävänsä ja halusin vain kotiin. Vähän tietysti harmitti, sillä olin odottanut kauan tapaamistamme. Reijo käytti likat pissalla sillä aikaa, kun vaihdoimme kuulumisia.

Lunta oli satanut Helsingissä ja se lisäsi ankeata fiilistä ennestään. Talvi ei ollut vielä luovuttanut otettaan. Onneksi ajokeli oli kuitenkin kesärenkailla liikkuville suosiollinen. Muuten olisikin ollut tenkkapoo... Mitä pidemmälle pääsimme pohjoiseen, sää selkeni ja aurinko pilkahteli toivottaen tervetulleeksi kotiin.

Oli unohtua viimeiset lähtölukemat "kirjaamatta".

Lunta Helsingin keskustassa.

Lunta Lahden moottoritiellä.

Vaan ei meillä Pertunmaalla!

Loppulukemat tässä matkattuamme melkein 3241 km.
Nyt voisi olla vähän aikaa ihan kotosalla.

Matkalla soitin terveyskeskukseen antaen kohtalon ratkaista lääkärissä käynnin. Jos mulle löytyisi aika oman kotikylän terveyskeskuksesta, se sopisi, mutta pidemmälle en jaksaisi lähteä. Paitsi, että oli vaan pakko. Sain ajan ja terveydenhoitaja otti kaikki kokeet ja niiden tulosten perusteella ei vaihtoehtoja jäänyt. Ennätin käydä kotona haukkaamassa jotain evästä ja pakkaamassa reppuun vähän juotavaa ja syötävää päivystyksessä oleskelua varten ennenkuin taksi tuli noutamaan Mikkelin sairaalaan.
Sille tielle jäinkin sitten pääsiäisen yli. Sain kahta antibiottia suoraan suoneen ja lopulta kaikkien kokeiden tulosten saavuttua lääkäri totesi, ettei niistä saanut apua diagnoosiin, joten olkoon nyt sitten röntgenkuvien perusteella keuhkokuume. Ja piste. Olihan varsinainen kotiinpaluu!

Päivä on ollut pitkä! Onneksi pääsin suoraan
lepuuttamaan sänkyyn. Istua en olisi jaksanutkaan.

Monenlaista tippumassa suoneen.

Kun vähän ennen puolta yötä vihdoin pääsin osastolle, voin
kertoa, että iltapala maistui!

LISÄTTY SUNNUNTAINA 23.04.:
Varsinkin kun pääsiäisen jälkeen kotiuduttuani lähdin viemään Reijoa samaiseen terveyskeskukseen, sillä oli hänen vuoronsa olla huonona. Hänetkin otettiin sairaalaan sisälle ja huomenna on toivoa, että hän pääsee pois.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimmepahan sellaisen opetuksen, ettei paremmasta väliä! Sairaana matkustaminen ei ole miellyttävintä puuhaa. Josko koko kesän saisimme olla nyt terveinä?

15. matkapäivä, Tukholman satama 135 km 1 h 41 min

Koska lähdimme laivalla Helsinkiin, pääsimme satamaan juuri ennenkuin suurin työmatkaliikenne ruuhkauttaisi kadut. Tottakai liikennettä aina on suuressa kaupungissa, mutta huomattavasti helpompaa oli ohittaa keskusta aiemmin iltapäivällä.

Hiukan seikkailtiin jossain navigaattorin opastamalla reitillä, ei eksytty kuitenkaan! Kauaa ei tarvinnut jonottaa satamassakaan, kun meitä alettiin lastaamaan sisään laivaan. Laiva olikin varmasti täynnä, sen verran jonoissa oli autoja.

Ei aivan onnellisten tähtien alla lähtenyt meidän laivamatka käyntiin. Ensin oli avainkortit, jotka eivät sopineet oveen, sitten hytti oli siivoamatta ja viime lopuksi joku oli säätänyt termostaatin täysille, jolloin hytissä oli melkein 30 astetta lämmintä.

Jotenkin saimme lopulta asiat järjestymään ja raahauduimme syömään ajoissa, jotta pääsisimme nukkumaan ajoissa. Ateria oli herkullinen ja maltillisen kokoinen, söimme alkuruuan puoliksi ja  jätimme jälkiruuan kokonaan syömättä. Ei paha!

Vesilinjalla.

Yhteinen alkuruoka, joka oli hervottoman kokoinen!

Minä söin lihaa, tietty.

Reijolla kampasimpukka-parsarisottoa.

Aterian jälkeen poistuimme sopivalla vatsan täyttöasteella nukkumaan, sillä olo oli kummallakin aivan finaalissa. Ihanaa, rauhallista, ei myrskyä ja koiratkin olivat tyytyväisiä oloihinsa. Hyttikin oli jo jäähtynyt, helpotti huomattavasti nukkumista!

14. matkapäivä Bettna 448 km 4h 50 min

Komeata, mutta kylmää keliä oli Ruotsin läpi ajaessa. Pakollinen puolivälitauko pidettiin, Reijo joutui ajamaan koko matkan yksin, ei ollut minusta apukuskiksi. 

Sain kuin sainkin ajan lääkärille terveyskeskukseen Norköpingiin, mutta hänellä ei ollut tarjota mulle lämmintä kättä enempää. Näytti selvästi, ettei hän ollut oikein innostunut työstään. Tulipahan käytyä...

Huokaus pääsi meiltä kaikilta, kun olimme vihdoin perillä tutussa majapaikassamme. Tuttu huone odotti jo valmiina, lepoa ja syömistä, siinäpä illan tekemiset.

Aamulla Kvidingessä satoi rakeita ennen lähtöämme.

13. matkapäivä Kvidinge 332 km 5 h 25 min

Maanantaina matka jatkui Etelä-Ruotsiin. Satamaan oli todella lyhyt vartin matka ja laivaan lastaus aloitettiin hyvissä ajoin, joten jo klo 8 olimme asettautuneet hyttiin. Sää oli aurinkoinen, mutta viileä viima sai meidät pysyttelemään mieluummin sisätiloissa. 

Suunnitelmanamme oli ruokailla, jonka jälkeen uni maistuisi. Olimme nimittäin varanneet hytin koiriakin ajatellen. Aamupalaa tutkailtuamme päätimme odottaa lounaaseen saakka. Ainoa tuore vihannes  aamiaisella oli tomaatti ja Saksan kansallisylpeys wursti oli kärsinyt kuumuudesta sen verran kauan, ettei sitä enää tunnistanut nakkimakkaraksi. Jos tykkäisi syödä voileipiä ja juoda kahvia, silloin olisi hihkunut ilosta. Mutta ei. Takaisin hyttiin ja nukkumaan. 

Uni tuli laivan lempeässä keinutuksessa helposti. Jopa monsieurin mielestä oli ihanaa tuudittautua uneen. Äänieristys oli loistava ja huopatossutehtaallakin olisi ollut enemmän meteliä. Tosin, korvani ovat olleet jo jonkun aikaa flunssan vuoksi tukossa, etten kyllä mitään kuulisikaan. 

Uusi yritys tutustua laivan gastronomiaan onnistui paremmin lounasaikaan, vältimme umpileivitetyn wieninleikkeen sekä tuhdisti paneroidun kalafileen ja otimme possunlihaa. Aitoa, rehellisestä lihaa. Mureaa ja syötävää. Salaattia oli jonkun verran enemmän tarjolla säilykevihannesten lisäksi. Vatsa tuli täyteen ja päivän lämminruoka osio suoritetuksi. Ei mikään suositeltava ruokapaikka, mutta nälkä lähtee.

Matka halki Etelä-Ruotsin maatalousvaltaisen maiseman majapaikkaamme kesti parisen tuntia kaikkinensa sisältäen kaupassa hortoilua. Laivasta pois pääseminen itsessään kesti yllättävän kauan, puolisen tuntia. Perillä meitä odotti ihana punainen tupa ja kamari, jossa olisimme viihtyneet kauemminkin! Toisen kerran sitten. Normikaavan mukaan yhden yön stoppi ei paljoa lisäohjelmaa kestä saati sitten kun sairastupailu jatkuu.