15. reissupäivä, Versaillesin puistossa

Otimme etukäteen selvää koirien pääsystä Versaillesin puistoon (linkki) ja myönteisen vastauksen saatuamme lähdimme koko poppoo aikaisin aamulla tutustumaan kuninkaalliseen luomukseen. Paljon lenkkeilijöitä ja koiria oli aamutuimaan liikkeellä. Suuren kanavan lähiympäristössä oli jopa juoksukilpailu. Paikan päällä ilmeni, ettei koiria saanutkaan viedä palatsin lähellä olevaan osaan, mutta sepä ei haitannut. Ihailtavaa riitti silti muissa osissa yllin kyllin.

Aikamme kuljeskeltuamme ympäriinsä alkoi kahvihammasta kolottaa. Kyselimme puistohenkilökunnalta avoinna olevaa kahvilaa ja saimme tietää, että lähin olisi melkoisen kävelymatkan päässä. Teimme yksimielisen päätöksen poistua autolle, jolla lähtisimme etsimään majapaikkamme lähistöllä sijaitsevaa sopivaa ruokapaikkaa. Huomenna tulisimme jatkamaan tutustumista uudelleen.

14. reissupäivä, matkalla Versaillesiin

Tauolla ihastelemassa maisemia.

... ja vähän syömässä jäätelöäkin, nam.

Likat lukemassa paikallisia uutisia.

Nähtiinpä komea autokin!

Olisi ollut mukavaa pistäytyä katsomassa Asterixia
ja Obelixia.

Ajoimme lentokentän ali, kyllä!

Tuossa kulki kiitorata.

Pariisin autoton sunnuntai ei vaikuttanut autojen määrään täällä.

Syksyn väriä jo Pariisissakin!

Puista oli tehty hienoja kujia!

Tällaisia teitä oli kiva ajella.

Meidän huoneemme B&B-paikassa lähellä Versaillesia.

Talo etupihan puolelta.

Iltakävelyllä auringon vielä paistaessa oli lämmin.

Kylämme nimi oli Romainville.

Mielenkiintoisia nuo punaiset lehdet.

Metsä oli luonnontilassa.

Ihana metsäpolku.

Kukkasia talon edustalla.

13. reissupäivä, Bryggessä pitsiä ihailemassa

Aamulla koirien ulkoilutusreissulle ulko-ovesta lähtiessämme tuli amerikkalaiset poliisisarjat mieleen, kun koko kadun täydeltä näkyi sinisiä vilkkuvaloja ja liikkeellä oli virkapukuisia miehiä sekä naisia sankoin joukoin. Hämärässä aamussa näky oli mieleenpainuva. Onneksi kuitenkin saimme ylitettyä kadun ja poistuttua sellaiseen suuntaan, jossa saimme kävellä rauhassa. Takaisin tullessamme operaatio jatkui, sahanpurua suihkutettiin pois kadulta ja varovasti kysyessäni lähellä seisoneelta poliisilta sain vastaukseksi ennalta arvattavan tiedon: onnettomuushan se aiheutti tämän koko hässäkän.

Aamulenkin jälkeen suihkuun ja vaatteet vaihdettuamme kävelimme ratikkapysäkille, sillä jostain ihmeen ja kumman syystä junat eivät kulkeneet viikonloppuisin (!?!). Ratikalla siis keskustaan ja sieltä tunnin junamatka Bryggeen. Aurinko paistoi aamusta alkaen ja lupaili hienoa hortoilukeliä. Tärkeimpänä asianahan pidimme edelleen kaupunkiin tutustumisessa hortoilua, josta tänään poikkesimme vain "missio" pitsin oston vuoksi.

Olisipa jäänyt pitseihin tutustumatta, mikäli lapsuudenaikainen ihana ystäväni ei olisi harrastuksestaan kertonut. Hän mainitsi, että nypläys on ikivanha ja laajalti Euroopassa, ei siis pelkästään Raumalla, tunnettua. Niinpä etsin tietoa etukäteen netistä ja totesin, että Belgiassakin pitsillä on pitkät perinteet. Aateliset ovat käyttäneet niitä koristeina asusteissaan ja puvuissaan. Varsinkin Brygge mainittiin tietolähteissäni pitsikaupunkina.
1600-luvulla Belgia oli johtava pitsintuottaja, ja Englannissa jopa säännösteltiin belgialaisen pitsin maahantuontia valuuttavarojen hallitsemiseksi. Pitsiä tuotetaan edelleen – vaikka se ei olisi muuten muodissa, sitä menee esimerkiksi ristiäismekkoihin. (lähde Wikipedia)

Ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuamme marssimme pitsimuseoon ja -myymälään nimeltään  't Apostelientje (linkki), jossa aikamme ihmettelimme vanhoja pitsejä. Aurinkoinen sää houkutteli pian takaisin ulos ja terassille. Olihan lounasaika. Pääsimme taasen hyvällä tuurilla istumaan aivan kanavanvarteen ja ajoituksemme oli sikäli loistava, että puolen tunnin kuluttua ei olisi enää vapaita pöytiä löytynyt. Naapuripöytään saimme miellyttävän ranskalaispariskunnan Lillestä, jonka kanssa juttelimme Suomesta, Ranskasta ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä.

Iltapäivällä kotia kohti riehakkaan polttariseurueen kanssa samassa vaunssa ja majapaikassa koirat jo odottelivat puistoon pääsyä. Eilen löysimme vielä lyhyemmän oikoreitin metsään, joten kovin kauaa ei tarvitse katuja pitkin tallustella.
Arvatenkin loppuilta meni nukkumaanmenoa odotellessa, sen verran jännitystä oli kaupunkireissu meille tarjonnut :).

12. reissupäivä, vapaapäivän viettoa

Tänään nukuimme pitkään! Olimme päättäneet pitää vapaapäivän kaikesta. Paitsi tietysti koirien ulkoiluttamisesta. Suunnitelmamme onnistuikin erinomaisesti, mitä nyt kaupasta piti hakea vesitäydennystä ja samalla poikkesimme paikalliseen leipomoon. Huomenna aamulla lähdemme tutustumaan Bryggen kaupunkiin ja kaikki käytettävissä olevat voimavaramme tarvitaan sinne :).

Ostimme tänään erikoista leipää, jota aiomme nyt illalla maistella aperitiivina mustekalan katkarapujen sekä vasikanpääsyltyn kanssa, nam. Jälkiruoaksi oman leipomon kirsikkakakkua. *huokailua* Paksusti voiminen jatkukoon :).

11. reissupäivä, hortoilua Brysselissä

Aamulla heräsimme normiaikaan klo 6 ja aamupalan jälkeen lähdimme ulkoiluttamaan koirat puistoon. Tarkoituksena olisi lähteä mahdollisimman ajoissa Brysselin keskustaa tutkailemaan ja jättää koirat kotiin nauttimaan rauhallisesta päivästä. Juna-aikataulua tutkailtuamme päädyimme lähtöön klo 9 junalla. Matka keskustaan kestäisi noin puoli tuntia yhdellä vaihdolla. Kuulosti hyvältä. Bussilla sekä raitiovaunullakin olisi päässyt keskustaan, mutta junamatka tuntui aamulla yksinkertaisimmalta vaihtoehdolta. Suunnittelimme tulevamme takaisin raitiovaunulla. 

Edullisen (kertalippu 2 euroa) ja nopean junamatkan jälkeen saavuimme keskustan rautatieasemalle. Hämmästys oli suuri auringon paistaessa selviydyttyämme ulos asemarakennuksesta. Nimittäin arvoimme aurinkolasien mukaan ottamista ja kun säätiedotus lupaili pilvistä päivää, jätimme tietty lasit majapaikkaamme. Karttoja tai turistitoimistoa ei asemalla ollut, joten lähdimme keskustaan päin opastuksen saaneena kaupungin karttaa metsästämään. Matkalla poikkesimme kahville, sillä pakko myöntää, että auringonpaisteen houkutteleva lämpö suorastaan VAATI istumaan katukahvilassa ulkona (selityksen makua...). Kahvin jälkeen jatkoimme hyvillä mielin matkaamme ja löysimme vihdoin turisti-infopisteen. 

Kartan avulla hortoileminen oli hiukan helpompaa :). Sen verran päämäärättömyyteen tuli muutosta, että Reijo halusi nähdä pissivän patsaan nimeltään Manneken Pis. Yllätys oli suuri, kun patsas olikin pikkuruinen. Samalla poikkesimme lähellä olevalle keskusaukiolle, jossa tapahtumalavojen rakentaminen teki olon tukalaksi. Huomenna ja ylihuomenna olisi paikalla joku suurempi häppeninki, onneksemme emme kokeneet Brysselissä Amsterdamin kohtaloa. Tungosta ja vain tungosta. Toki meitä turisteja oli kaupungissa laumoittain, mutta sepä ei menoa juuri haitannut. Reitillämme jouduimme ohittamaan monta herkkukauppaa vohveleineen ja suklaineen. Kiusauksia kerrassaan. 

Koska tarkotuksenamme oli nimenomaan hortoilu näytimme varmaan hyvinkin eksyneeltä, sillä eräs vanhempi ystävällinen herrasmies tuli kysymään, etsimmekö jotain. Reijo ajatteli auttajasta, että kyseessä on joku harhautus, jossa tarkoituksena on ryövätä turistiparkojen lompakot. Itselle ei edes välähtänyt mieleen moista, vaan päädyin sitten kysymään häneltä, missä olisi paikalliset ravintolat, joita hän voisi suositella. Hän sanoi, että toki ravintoloita on joka puolella, mutta että Hoogstraat ja R.Blaesstraat olisivat etsimiämme katuja. Sekä Petit Sablon puiston ympäristö tarjoaisi sekä nähtävää, että paikallisten suosimia ruokapaikkoja. Sinnepä siis. Hortoilu loppu ja suuntana patsaspuisto, jossa olisi kuvattuna eri ammattialojen edustajia. Löysimme sinne kartanlukija Reijon osaavalla suunnistustaidolla ja ravintolan valinnassa sovelsimme intuitiota. 

Ensimmäinen näkemämme terassi ei ollut ihan kiva, joten menimme istumaan naapurissa sijaitsevan pienen ravintolan edessä oleviin pöytiin. Isäntä tuli sanomaan, ettei hän ennättäisi tarjoilla ulos, koska oli yksin, mutta että voisimme joko tulla sisälle tai mennä naapuriin terassille. Olimme jo ennättäneet ajatella saavamme ruokaa, joten suostuimme siirtymään sisätiloihin. Onneksi näin teimme, sillä tunnelma oli todella intiimi kaikessa ahtaudessaan melkein kaikkien pöytien ollessa täynnä ja paikan oma ilmapiiri musiikkeineen valloitti meidät molemmat heti. Reijon tilaama olut oli kuulemma erinomaista, enkä minäkään valittanut Limouxin blanquettea juodessani. Alkuruuaksi saimme kermaista keittoa, jota kuvittelin papukeitoksi nimitettävän, aivan varma nimestä en ollut. Pääruuaksi vaihtoehtoina tarjottiin kanaa tai vasikan munuaisia. Valinta oli helppoa, minä maistelisin munuaisia Reijon valitessa varmaa suosikkiaan kanaa. Tosin maistettuaan lautaseltani munuaisia, hän katui varmaa valintaansa. Munuaisia saa harvoin, vieläpä taidokkaasti valmistettuna, joten ilolla niitä lautaselleni valitsin. Kun olimme päässeet herkkujen makuun, olisi ollut kehnoa lopettaa ilman jälkiruokaa. Niinpä pyysimme isäntää tuomaan meille vielä jälkiruuat, minulle pähkinämantelijäädykettä ja Reijolle roquefortilla täytettyjä viikunoita. Luulenpa, että itse Hercule Poirot olisi tyytyväisenä moisen aterian jälkeen taputellut viiksiään kankaiseen (!) lautasliinaansa! 

Kello oli jo hiipinyt varkain iltapäivän tunteihin, joten ruokailun jälkeen kävelimme ratikkapysäkille, joka onneksemme löytyi läheiseltä kadulta ja samantein pääsimmekin paikalle saapuneeseen vaunuun kyytiin. Reilu puoli tuntia ja olimme majapaikkamme lähimaisemissa. Vettäkin yritti tihuutella niskaamme, mutta kävelymatka oli lyhyt, ettei oikein ennättänyt edes kastua. 

Loppuilta kului puistossa marssiessa koiruuksien kanssa ja nettiyhteyden kanssa taistellessa. Huomenna pidämme vähän taukoa matkustelusta ja lauantaina käymme pikavisiitillä Bryggessä. Nämä ovat suunnitelmat, katsotaan, kuinka toteutus onnistuu! Sunnuntainahan matka jatkuu Versaillesiin.