maanantai 20. maaliskuuta 2017

8 vuotta 💕

Madame E ja monsieur R ovat tĂ€nÀÀn taivaltaneet 8 vuotta yhteistĂ€ polkua. ❤❤❤

Monsieurin mielestÀ tÀmÀ on aivan uskomaton juttu. Kumpikaan meistÀ ei voinut kuvitella tÀllaista tavatessamme


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Viikko 11

Maanantaina meillĂ€ oli hurjan paljon ohjelmaa, jonka lisĂ€ksi ennĂ€tin vielĂ€ pakkailla tavaroita. Koetamme valmistautua huolella siihen, ettei kaikki jĂ€isi viimeiselle viikolle. Illalla oli vuorossa pitkĂ€stĂ€ aikaa teeveeiltamat 😁. Herkullista ruokaa ja poliisisarjoja tiedossa kovan pĂ€ivĂ€urakan jĂ€lkeen.
Aamulla törmÀsin pihalla tÀllaiseen rapuun. Kenen suusta lie
tipahtanut, ei ollut elossa enÀÀ tuolloin.

IltapÀivÀn pÀÀtteeksi vielÀ jalkahoitaja, kiireisen pÀivÀn
sopiva pÀÀtös lepuuttaa hetki tuolissa.
Tiistaina nautimme auringonpaisteesta, jota oli lupailtu koko viikolle, suorastaan kesĂ€isen (Suomen mittapuussa) kelin vallitessa. KĂ€vimme myös itsepalvelupesulassa pesemĂ€ssĂ€ talvipeiton ja tyynyt isossa koneessa. NĂ€itĂ€ pesuloita löytyy melkein joka kylĂ€stĂ€, meidĂ€nkin onneksi. Muutama laatikko teipattiin jĂ€lleen tĂ€nÀÀn kiinni. Koirien kanssa pĂ€ivĂ€lenkillĂ€ pistĂ€ydyimme terassille, jotta monsieur saisi olutta 😉. Rouvatiikeri on sitĂ€ mieltĂ€, ettĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€ on jo liian kuuma kĂ€vellĂ€. Mukavan rauhallinen pĂ€ivĂ€ eilisen jĂ€lkeen.

Sekasortoinen tila, kun kaikki laatikot kannettiin
varastosta sisÀlle.

Pian on nÀmÀkin laatikot tÀynnÀ tavaraa.

Barcaresin rannalla roskia putsattu oikein urakalla.

PÀivÀlenkillÀ juoksu maistuu Lissulle, rouvatiikeri vÀhÀn
sÀÀstelee voimiaan. Kuka sitÀ nyt helteellÀ viitsii juosta?

Kunhan vaan löytyy keppi, niin Lissu on onnellinen.

KevÀt toi kukkaset.

Barcaresin satama.

IltapÀivÀoluella.
Keskiviikkona oli vuorossa vaellus, josta oma tarinansa. Illalla taasen vietimme tuokion teeveen ÀÀressĂ€, koska muuhun ei oikein pysty, kun siesta jÀÀ viettĂ€mĂ€ttĂ€.

Torstaina veimme auton aamulla huoltoon ja lÀhdimme junalla aurinkoiseen Narbonneen. Tapasimme pitkÀstÀ aikaa Simpukan (linkki) puolisoineen. Vietimme oikein hauskan lomapÀivÀn laiskasti kÀvellen markkinoilla ja nautimme lounaan terassilla auringon paisteessa. Saimmepa tÀllÀ kertaa vuorostamme Simpukan kanssa erÀvoiton miehistÀ korttipelissÀ, hyvÀ me! Auto odotteli meitÀ iltapÀivÀllÀ valmiina, huollettuna, imuroituna ja pestynÀ, kun saavuimme sitÀ noutamaan.

Aamukahvilla Pepignanin asemalla.

Dalin mielestĂ€ universumin keskus (linkki). 

Junaa odotellessa aseman ohi kulki
vaaaaltavan pitkÀ tavarajuna, luulin jo, ettei
se loppuisi ikinĂ€. 

Asemalla kuvattua. El centre del mon (linkki)
Perjantaina halusin lĂ€hteĂ€ vihdoin tutkimaan rannikolla sijaitsevaa vaellusreittiĂ€, josta olin monet kerrat haaveillut.  SiitĂ€ on oma juttunsa.

Lauantaina poikkesimme ostoksilla Ranskan puolen viimeisessÀ kylÀssÀ Perthusissa (linkki) tarkoituksena löytÀÀ viimeisiÀ tuliaisia, jotka toivottavasti mahtuisivat autoon vielÀ! Kummallisinta tuossa kylÀssÀ on, ettÀ osa siitÀ kuuluu Espanjalle! TÀmÀn tiedon sain mukana olleelta ystÀvÀltÀmme, jonka opastuksella seikkailimme kylÀssÀ pari tuntia. Reissun pÀÀtteeksi meidÀt kutsuttiin syömÀÀn katalonialaista ruokaa samaisen ystÀvÀn kotiin.

Edelleen epÀvarmaa on autoon sijoitettavien/mahtuvien tavaroiden mÀÀrÀ... nyt on laitettava stoppi tuliaisten hankkimiselle!

Alkupalat

SiansylttyÀ, kahdenlaista makkaraa ja pateeta.

PÀÀruokana villisian kinkkua, paistettua perunaa ja sieniÀ
ranskalaiseen tapaan valkosipulin kera.

Kotitekoista jÀÀtelöÀ, aprikoosikompottia ja hillottuja kirsikoita,
otin lisÀÀ kolme kertaa tÀtÀ, sen verran herkkua oli!
Sunnuntaiksi oli lupailtu viikon lĂ€mpimin pĂ€ivĂ€. Aamupalan sai nauttia etupihan terassilla, sen verran lĂ€mmintĂ€ oli (varjossa 15 astetta).Poikkesin torilla (lisÀÀ tuliaisia!!!) ystĂ€vĂ€ni kanssa aamupĂ€ivĂ€llĂ€, minkĂ€ jĂ€lkeen istuimme monsieurin kanssa ulkona siihen saakka, ettĂ€ siesta kutsui. Muutama pĂ€ivĂ€ on vierĂ€htĂ€nyt ilman pĂ€ivĂ€lepoa, joten pakkauskin sujui unien jĂ€lkeen kuin leikki. JĂ€lleen muutama laatikko on varastossa. Iltalenkki koirien kanssa pimenevĂ€ssĂ€, mutta lĂ€mpimĂ€ssĂ€ illassa oli hieno pÀÀtös viikolle. Ensi viikolla sÀÀ viilenee ja sateita on luvassa.
Otetaan nippu villiparsaa...

... ja tekaistaan aamupalaksi pieni munakas.

Reitti iltalenkillÀ kulki sataman ohi.

Aurinko on jo laskenut klo 19. 

PimeÀ saapui nopeasti, onneksi loppumatkasta meillÀ oli
katuvalot reitillÀ.



perjantai 17. maaliskuuta 2017

PienellÀ vaelluksella meren rannalla

Rannikolla sijaitsevia vaelluspolkuja on aiemmin kÀyty kerhon kanssa tallaamassa Ranskan ja Espanjan rajalla, mutta tÀstÀ reitistÀ olin vain haaveillut. Se alkaa Le Racousta ja sitÀ pitkin pÀÀsee Espanjan puolelle. TÀllÀ reissulla tyydyimme marssimaan seuraavaan kylÀÀn eli Collioureen (linkki)syömÀÀn. Se on harvinaista, ettei tarvitse ottaa vaellukselle evÀitÀ mukaan! Olin suunnitellut lÀhtevÀni koirahoitajamme kahdestaan reissuun, mutta juteltuani erÀÀn ystÀvÀn kanssa tÀstÀ reitistÀ, he puolisonsa kanssa ilmoittautuivat mukaan.




Aamulla tapasimme Le Racoussa uimarannan parkkipaikalla. Olin ottanut Lissun mukaan. Mamma sai jÀÀdÀ Reijon kanssa viettÀmÀÀn mukavaa vapaapÀivÀÀ. Varusteena meillÀ oli pikkureput ja mulla repussa vain vettÀ ja varmuudeksi vara t-paita. Reitti kulki merenrannan suuntaisesti ja vaihdellen nousi kalliolle ja laski seuraavalle uimarannalle. Pituudeksi tuli reilu 5 km suuntaansa.







Kun pÀÀsimme perille Collioureen, ei ollut aivan vielÀ lounasaika, joten aikaa oli kavuta myllymÀelle. SieltÀ korkealta ihailimme maisemia ja kuuntelimme ystÀvÀn selostusta ympÀristön vuoristosta. HÀn kun tuntee lÀhistön vuoret kuin omat taskunsa.






































Pian alkoi nÀlkÀ tuntumaan ja lounasaikakin lÀhestyi, laskeuduimme mÀeltÀ alas ja törmÀsimme merisiilin myyjÀÀn. HÀnellÀ oli pieni koju rannassa, jossa sai niitÀ maistella ja ostaa mukaan. Mulla syttyi heti ajatus viedÀ niitÀ kotijoukoille maisteltavaksi. Söimme siinÀ muutaman alkupalaksi ja ostimme niitÀ myös tuliaisiksi.








LÀhellÀ satamaa on ravintoloita rivissÀ ja suurin osa niistÀ oli avoinna. Löysimme kivan ruokapaikan, jossa sai monenlaista ruokaa. Kuin yksissÀ tuumin otimme paellaa. Se olikin herkullista ja siten oiva valinta! JÀlkiruuaksi jÀÀtelöÀ ja avot, vatsa tÀynnÀ oli mukava lÀhteÀ palaamaan autoille.
Onneksi meillÀ oli ne merisiilit, sillÀ vain niiden vuoksi oli mentÀvÀ suorinta tietÀ Le Racouun.
Aurinkoinen pÀivÀ ja ikimuistoinen reissu merisiileineen. Lissukin oli aivan tohkeissaan uudesta laumasta, jota se sai paimentaa vÀlillÀ jopa vapaana.