sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikko 49

Maanantain ja tiistain vietimme Simpukan ja puoliskonsa kanssa juhlimassa Suomen itsenäisyyden juhlapäivää jo ennakkoon. Juhlapaikkana tuttu asunto Narbonnen lähellä toimi meille sopivana tukikohtana viettää päivää omintakeisella tyylillämme. Jaksoimme valvoa jopa klo 23 saakka! Minulle ja Reijolle myöhään valvominen on hankalaa, koska nukkumatti mielellään hakee meidät  luokseen jo paljon aiemmin! Hurjan hauskaa oli ja muutama kuva juhlista tässä muistona.

Menomatkalla Barcaresissa kävelyllä.

Lenkin jälkeen on hyvä jatkaa matkaa.

Lounaalla Reijo söi ankeriasta, mikä oli kuulemma herkullista!

Ei minunkaan pizzassa valittamista ollut,
pitkästä aikaa söin pizzan kokonaan!

Meidän illallisen juhlapöytä, lämpimät ruuat puuttuu tästä.

Onnea Suomelle!

Simpukan puolison toiveesta, saimme mansikkakermakakkua!

Paluumatkalla pysähdyimme Leucateen kävelylle.

Mikä keli ja ranta aivan tyhjä!

Kadullakaan ei ketään, tosin myöhemmin tuli yksi
vastaan. Lounasaika?

Meidän lempparikahvipaikka.

Aavistus lunta vuorilla.

Haukka?

Polku rantaan.

Tässä käy kesällä varmaan kuhina-

Leucaten yksi osa mäen nyppylällä.


Keskiviikkona oli vuorossa vaellus Latour de Franceen, josta oma tarinansa. Siellä saimme juhlia 100-vuotiasta Suomea koko porukalla.
Vaelluksen jälkeen kävimme katsastamassa tulevaa kotiamme ensi vuodelle. Erittäin tyytyväisenä tutkailimme ja löimme kättä päälle lopuksi. Meillä on nyt uusi osoite samassa kylässä ensi syksystä lähtien!

Meidän tuleva koti.


Torstain aamupäivä meni kauppa-asioilla ja iltapäivällä kävimme rauhallisella kävelyllä koirien kanssa.

Ystäväni pikkukuusi.

Perjantaina olimme suunnitelleet pitempää kävelyreissua tuttuun ravintolaan Saint Laurent de la Salanqueen. Aamu näytti pilviseltä, mutta sadetta ei ollut ennusteessa, joten uskaltauduimme normivarustuksella tienpäälle. Mamma sai jälleen jäädä kotiin.

Sää oli sopiva, ruoka oli herkullista, eikä seurassakaan ollut valittamista! Iltapäivän myöhäisinä tunteina kävelimme takaisin ja ennätimme jopa nukkumaan tunnin verran! Ihana päivä!

Tästä se alkoi.

Pilvet meitä peloittelivat, mutta ainoastaan aamupäivän.

Lissu tykkää poseerata.

Canigou oli sumun ja pilvien peitossa.

Pikku "krokotiilinalku". Minusta lisko näyttää aivan pienoiskrokotiililta.
Ihmeellistä, että se oli vielä liikkeellä näin kylmällä!

Yhteinen alkuruoka, camembert uunissa.

Pääruoka merenelävlautanen.

Jälkiruokana vanukas karamellikastikkeella.

Lissu sai odotella ravintolan terassilla vapaana, koska
ruokasalissa oli aivan tupaten täyttä.

Paluumatkalla tuuli oli noussut ja karkoittanut
pilvet pois. Myötätuulessa oli miellyttävä kävellä.

Pilvistä ei näy kuin rippeet.





Lauantai ei sitten sujunut yhtä mukavasti! Olin menossa vesikävelyyn naapurikylään, mutta se oli peruttu. Varasuunnitelmana oli lähteä vaellusporukan mukana hyväntekeväisyystapahtumaan omalle kylälle. Sinne siis, kotona vain vaatteiden vaihto. Sovimme Reijon kanssa tapaavamme torilla.

Kuinka ollakaan kävelimme porukan kanssa kotimme ohi juuri, kun Reijo oli lähdössä koirien kanssa torille. Hän liittyi mukaamme, vaikka ei pitänyt sitä hyvänä ajatuksena. Siitä sitten alkoi hänen päivänsä luisua kohti lisäharmituksia. Välillä tuntui siltä, ettei mikään ollut lopulta hyvin. Ihanaa, että sentään aurinko paistoi 😇. Tällaisia päiviä on onneksemme harvoin! Loppuilta sujui rauhallisesti.

Ihan oikeita flamningoja!

Matkalla etelään?

Rakastavaisten kuja oli saanut joulukoristeet!

Eipäs oltukaan törmätty tällaiseen omassa kylässämme.

Ihanan näköisiä sokkeloja. 

Nykyajan joulukuusi! Tunnelmaa hyväntekeväisyystapahtumassa.

Melkein oikeaa luntakin saimme "lumitykistä"! Reijo ei tykännyt
ollenkaan, kun saippuakuplat menivät kuuman viinin sekaan.

Joulumuori yksin liikenteessä.
Oli meillä joulupukkikin, mutta en
ennättänyt kuvata, kun oli sen verran
liikkuvaista lajia!


Sunnuntaina tutkimme yhteisiä suunnitelmia, teimme niitä lisää ja vähän katsoimme telkkariakin. Lisäksi mulla oli leipomusurakkaa joulun valmisteluihin liittyen.

Saaristolaisleivät uuniin menossa.

Taatelipikkuleivät joulua odottamassa.

Diabeetikkoystäville jogurttikakkua. Huomenna maistan,
voiko ohjetta julkaista.

lauantai 9. joulukuuta 2017

RUOKAOHJE: Kasvisvuoka

Päätinpä julkaista hyväksi havaitsemani ohjeen, johon olen ottanut vaikutteita vähän muualtakin ja loput omasta päästä. Se hyvä puoli tässä on, että vain muutama raaka-aine (tomaatit, juustoraaste) on pakollinen, loput voi säveltää tilanteen mukaan.

Tutkin kasviksia, joita olimme hankkineet vähän turhan reilusti ja epätoivoisena tuskailin, kunnes keksin, että laitan ne uuniin! 
Pilkoin siis 
  • kukkakaalia (puolikas), 
  • porkkanaa (muutama), 
  • retiisejä (pari kourallista), 
  • vihreää paprikaa ( 5 pientä), 
  • sipulia ( 3 kpl), 
  • valkosipulia (muutama kynsi) sekä 
  • kurpitsaa (kohtuullisen kokoinen). 
Ihanan värinen sekoitus uunivuokaan, oliiviöljyä päälle ja paahtumaan uuniin (225 astetta) noin puoleksi tunniksi. Seuraa välillä, ettei seos pala.


Pilkoin lisäksi 
  • tomaatteja (4-5 isoa) reiluiksi lohkoiksi, 
jotka lisäsin kasvisten päälle vuokaan. Ripottelin provencen yrttisekoitusta päälle reilusti ja valmistin kastikkeen.


Sekoita kastike 
  • tomaattimurskasta (tölkillinen 400-500 g), 
  • creme fraichesta ( 200 g) sekä 
  • juustoraasteesta (150 g). 
Laitoin itse lisäksi
  • reilun kourallisen kuivattuja suppilovahveroita pieneen vesitilkkaan vähän aiemmin ja sotkin ne myös nyt tähän kastikkeeseen. Lopuksi sekoitin kastikkeeseen
  • kasvisliemikuution, jonka olin liottanut pienessä vesitilkassa.

Koko helahoito uudelleen uuniin, lämpötila n. 180 astetta ja puolisen tuntia. Kokeilin kasvisten kypsyyttä haarukalla ja jätin vuoan uuniin laitettuani virrat pois. Riippuu siis aivan omasta mieltymyksestä, kuinka suuriksi paloiksi kasvikset pilkkoo ja millaisen kypsyysasteen niille haluaa.



Hyvää ruokahalua!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Vaelluksella Latour de Francessa

Tänään oli vuorossa keskiviikolle tyypillinen helppo vaellus. Samalla juhlimme vaellusporukan kanssa Suomen itsenäisyyttä! Olin ottanut mukaan hiukan cavaa, näkkileipää ja anjovismoussea sekä taatelikakkua jälkkäriksi. Kyllä niistä ihan kivat juhlat saatiin aikaiseksi. Harmillista, että lähivuoristossa päivä oli pilvinen!

Meitä oli reilu parikymmentä reippailijaa lähiseudun parhaimmalla (oma arvio) viinialueella kävelemässä. Tuulta ei nimeksikään, mutta pilvinen sää ja viileä aamu (+6) vaikuttivat yhdessä kylmältä! Onneksi tarpoessa tuli lämmin. Matkana n. 13 kilometriä, korkeuseron ollessa n. 400 metriä, mikä ei tänään tuntunut missään, sen verran laimeita nousut olivat.

Tässäpä kuvien kera pääsette vaellukselle mukaan, tervetuloa!

































TÄMÄ ON MUUTEN 500. JULKAISTU TEKSTI, USKOMATONTA!!!
Olen tosin jättänyt monta reissutarinaa välistä, kun en ole ehtinyt/sillä hetkellä jaksanut niitä kertoa. Mutta iloinen olen tästäkin määrästä muistojen kirjaan!