sunnuntai 13. elokuuta 2017

Viikko 32

Huimaa vauhtia tuntuu kiitävän myös elokuu. Koulut avaavat ovensa jo tällä viikolla eri puolilla Suomea ja lähipiirissä meilläkin on ekaluokkalaisten reppukuvia katseltu 💗.
Alkuviikko sujui normaaliin tapaan lastenlasten kanssa, metsässä ja uimarannalla ennätettiin poiketa miellyttävien säiden vallitessa. 

Loppuviikolla kävimme koirien kanssa metsässä ihan kotimaisemissa ja mukavat sienisaalit löytyi putsattavaksi pannulle! Reijon kanssa pohdimme, ettei paljoa ole ennätetty grillailla, joten suuntasimme kauppaan ja vihannesosastolle. Pakastimesta löytyi vähän vielä lihaa ja sienimuhennoksen tarpeet metsästä, joten ateria oli valmis! 

Sunnuntaina poikkesimme Reijon äidin luona nimipäiväkahvilla, samalla veimme mustikoita ja vadelmia hänelle pakastimeen. Ihana kesäinen viikko aurinkoineen ja ukkosmyrskyineen!

Mikähän sieni on kyseessä, rousku? Tunnistaako joku?

Tätä epäilin osterivinokkaaksi, mutta jätin poimimatta,
kun en ollut varma.

Ihana kangasmetsä, oikeaa terapiaa sielulle!

Herkkutatti etanan tatuoimalla sydänkuviolla, 😊

Tunnin saalis tällä kertaa: kantarelleja melkein 5 litraa,
rouskuja ja tatteja riittävästi!

Ehdittiinpäs aimakin kerran kesässä grillaamaan.
Eka kerta siis tänäkesänä.
Makkaraa toki olemme paistaneet aiemmin.

Grilliherkkuja kantarellimuhennoksella, nam.

Lisää sienijahtia seuraavana päivänä.

Pikkuinen herkkutatti odottaa sienikoriin pääsyä.

Söpöjä kantarelleja.

Olipas kangasrouskulla pituutta!

Likat onnessaan mukana jahdissa.

Viikonloppuna lupailtu myrky ulotti liepeensä meillekin
saakka, muttei onneksi aiheuttanut tuhoa. Sadetta kyllä!

Terassin asukki ilmestyi katsomaan salamointia siten,
että vhdoin ennätin sitä kuvaamaan. Kerran aiemmin yritin,
mutta myöhästyin.

Reijon äidille nimipäiväkakku 💚, parempi myöhään kuin
ei milloinkaan.

Paluumatkalla Reijon äidin luota pysähdyin kuvaamaan
myrskytuhoja.

Melko kapealla alalla oli tämä trombi heilunut, vajaa
100 metrin vyöhyke.

Kymmeniä puita oli kaatunut samalla tilalla. Paikka sijaitsi
pienellä kylällä ennen Myrskylää.




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Viikko 31, hyvästi heinäkuu!

Tätä viikkoa voi hyvin kutsua jälleen vauhdikkaaksi viikoksi! Alkuviikko sujui lastenlasten kanssa uidessa ja touhutessa, tulipa mummin käytyä kiipeilemässä ja laskemassa mäkeä hoplopissakin! Pojat saivat tavata pikkuserkkujaan veljentyttäreni vierailtua meillä, sinä päivänä viisi viikaria pitivät huolen siitä, että tekemistä riitti myös "poliisimestarina" kunnostautuneelle monsieurille! Ihana kesäpäivä kerrassaan! 

Loppuviikosta poikkesimme asuntomessuilla, kun kerran lähistöllä olivat. Sää oli varsin oikullinen sinä päivänä, mutta emme onneksi kastuneet enempää. Ajelimme lähikaupungissa shoppailemassa (juu taas!) ja vastapainoksi jahtasimme sieniä metsässä pariinkin otteeseen. Oli aika puristettu olo sunnuntaina!


Maisema vesipetojen valtakunnasta.

Komein talo asuntomessuilla.

Kelpaa grillailla rantatontilla.

Mielenkiintoista, että grillin lisäksi taloon oli rakennettu
avotulipaikka! 

Jotain kuvaa sisätiloista. Nyt trendiväriksi tasaisen harmaan ja
valkoisen rinnalle oli tullut pirteä keltainen. Kukin tyylillään...

Konteista rakennettu pientalo. Opiskelijoiden suunnittelema
ja toteuttama. (linkki) Tämän halusin nähdä messuilla.

Kun teki tiikerikakkua mieli, sellainen piti leipaista. Puolikas
kakusta meni heti ensimmäisellä kahvittelukerralla.

Jossain välissä ennätimme paistaa makkaraakin!


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Viikko 30

Tämä viikko tuntui olevan oikea sutinaviikko, niin paljon tapahtumia mahtui seitsemään päivään. Kävimme poimimassa pikkumiesten kanssa mustikoita, ihmettelemässä muita metsäneläviä. Lisäksi pääsin heidän kanssaan Metsähallituksen alueelle laavulle paistamaan makkaraa. Matkalla ongimme leikisti ja löysimme jopa lakkoja! 

Loppuviikolla tapasimme sauvakävelypiireistä tuttavan, joka poikkesi Suomeen juhlistamaan sauvakävelyn 20-vuotis juhlavuotta. Veimme hänet syömään viikinkiravintola Haraldiin ja elämys oli taattu. Ennätimme poiketa satamassa aperitiivilla auringon paistaessa todella lämpimästi, yksi näitä harvoja iltoja, jolloin tarkeni ulkona terassilla! Ihana aurinko!

Viikonloppuna ennätimme poutasäällä sienimetsään, saalis oli vähäinen, mutta riittävä yhdelle aterialle. Sieltä metsästä löysimme myös kepit, joista Reijo väsäili tuleville pikkuvieraille oikeat ja sopivan kokoiset onget. Kyllä kalastaminen on tosi mukavaa, vaikka ongessa ei varmuuden vuoksi koukkua ollutkaan....😁. Elämä on ihanaa!


Osa mustikoista on jo kypsiä!

Pieni lentokyvytön poikanen kyyhötti oksalla.

Vedessä sukelteli pikkukalan alkuja, vai mitä lienee
nuo mustat liikkuvat täplät?

Onneksi ei satanut, saimme makkarat paistettua!

Luulin ensin mesimarjaksi, mutta maku paljasti erehdykseni.

Kerrankaan ei tuullut!

Ihanassa auringonpaisteessa tuolla terassilla saimme nauttia
aperitiivit ennen ruokailua.

Alkuruoka Kuninkaan pidoissa.

Pääruoka.

Jälkiruoka.

Aurinko oli jo laskenut, kun saavuimme kotiin.

Kesän ensimmäinen kantarelli.

Hurja sienisaalis, punikkitattteja, limanuljaskoita, haperoita ja
YKSI kantarelli.

Vaihteeksi siikaa savustettuna.

Onkien väsäämistä pikkuvieraille.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Viikko 29

Tulimme sunnuntaina illalla tätini luo Vantaalle pikavisiitille. Maanantaina iltapäivällä matkasin jo kummityttöni osoitteeseen, sillä tiistaina olimme lähdössä risteilylle lasten kanssa. Yhtä reissaamista siis tämä alkuviikko.

Tiistai ja keskiviikko meni laivalla kevyesti, sää suosi eikä vene keikkunut juuri ollenkaan. Heinäkuu tuntuu olevan suosittu kuukausi laivamatkailuun, sillä laiva oli aivan täynnä. Sovinkin seuraavan kesän risteilyreissun jo suosiolla elokuun puolelle, jospa silloin olisi rauhallisempaa.

Torstaina ennätimme kodin kunnostuspuuhien ohella Reijon kanssa makkaranpaistoon ja sienimetsään ja oikein kun olimme reippaita, kävimme iltapäiväkaffella vielä Miekankosken kahvilassa, jossa yleensä on herkulliset itsetehdyt kahvileivät. Tällä kertaa tuli pienoinen pettymys. Lajivalikoima oli aika suppea.

Perjantaina puuhailin avustajan kanssa aamupäivän kaikenlaista ja iltapäivällä oli jo pakko lepuuttaa, sen verran viikon askareet tuntuivat jäsenissä.

Lauantain vietimme shoppaillen ja löysimme jotain, vaikkemme sitä, mitä etsimme. Loppuillan ihmettelimme teeveen ääressä Miss Marplen kanssa sotkuista murhavyyhtiä.

Sunnuntaina heitin vihdoin talviturkin, sillä eipä ollut innostanut aiemmin käydä uimassa, mikä on erittäin merkillistä! Kummityttöni perheineen kävi päivävierailulla. Mansikoitakin saimme putsattua muutaman laatikollisen omaan ja poikani pakkaseen. Siinäpä sitä touhua tälle viikolle!


Mökki mukana aamukävelyllä, kätevää!

Tallinna, siinä se on, eikä mieli tee maihin, vaikka se olisikin
ollut mahdollista.

Eteläsatamassa patsas suihkutti viilentävää suihkua, mikäli
olisi ollut tarpeen. Tänään kiersin suihkun kaukaa...

Sienimetsässä muutama sieni löytyi, tätä en tunnistanut.

Tatti puoliksi piilossa, harmillisesti jo ylikasvanut!

Tämän tatin päälle olisi voinut vahingossa astua, sillä se oli
kokonaan piilossa! Hyvin säilynyt.

Sienten jahtaamisen jälkeen nuotiomakkarat maistuivat
erinomaisilta! Ei tarvinnut miettiä onneksi metsäpalovaaraa,
sen verran vettä on sadellut kuuroissa.

Iltapäiväkahville Miekankoskelle. Terassinäkymät.

Ei oo kylmä... tai ehkä vähän.

Reijon toiveena oli saada jälleen tätä salmiakki-suklaakakkua,
sen verran hammastaan kolotti, että sitä piti nyt sitten leipoa.

Tässä kahvipöydässä tietää, kuka on kakkua vaille
ekana! Ei montaa kertaa tarvinnut kehoittaa!

Luottotoimittamajalta mansikat pakastimeen.
Mustikkaa vielä ja vadelmaa odotellaan kypsyväksi,
sitten on urakka tehty.