sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikko 41

MAANANTAI  meni levätessä.
TIISTAI oli touhua täynnä! Partureissa lähti omistajalta hiukset sekä koirilta ylimääräiset karvat. Nyt on taasen kevyempi olla meillä kaikilla. Ennätinpä poiketa vielä terveyskeskuksesta hakemassa lääkärintodistuksen vaellusseuraa varten.
KESKIVIIKKONA kävin vaelluksella ja ilta meni koomaillessa.

TORSTAINA sain Reijon houkuteltua jälleen pidemmille kävelyreissuille! Jalat ovat hyvin kestäneet, eikä kuumuuskaan ole meitä estänyt lähtemästä. Tässä olemme lähdössä naapurikyläämme syömään, rouvaTiikeri jäi edelleen kotiin.  

Lissu aina valmiina mukaan lähdössä.

Näkymä kotikadultamme.

Puiston läpi kävelyä alkumatkasta.

Kylän hevosfarmilla laskettiin pollet laitumelle.

Naapurikylän maisemia.


Mikä traktori!




Tänne terassille tiemme vei syömään.


Monsieurin chapeau siinä lepuuttaa.

Listalla kaksi täysin erilaista hampurilaista. Siinäpä
sitten meidän eväät tälle päivälle. Mulla sämpylän välissä
oli ankanrintaa.

Ja Reijolla Black Angus häränlihan lisäksi boudin noir-makkaraa.

Yhteinen jälkiruoka.

Hieno mosaiikkikoriste sisäänkäynnillä.


Föri se vaan täälläkin joella on, vaikkei uskoisi.

Tässä Förin käyttöohjeet.

Komea sirkka sattui keskellä tietä vastaan.


Kotilot tykkäsivät kovasti
tästä pylväästä.

Muutamia rannalla jopa aurinkoa ottamassa ja uimassa.
PERJANTAI meni ostoksilla sekä kotia laitellessa. Vihdoin kaikki tavarat ovat paikallaan. Kävimme lyhyellä kävelyllä iltapäivällä Lissun kanssa.
LAUANTAINA pidimme lepopäivän. Katsoimme vähän telkkaria ja istuskelimme ulkona.

Nyt on mukavaa olla varjossa kevyemmän turkin kanssa.

Iltapäivän rauhallinen hetki.

Reijon iso urakka, manteleiden kaiveleminen
kuorista irti.

Välillä kotiravintolassakin syömässä. Tällä kertaa tein kesäkurpitsasta
ja munakoisoista uunissa paistoksen. NAM.

SUNNUNTAINA suunnitelmana oli lähteä kävelyllä Agly-joen varteen ja sen jälkeen poiketa viikunoita ostamassa Saint Laurentin torilta. Sumu ei meitä estänyt, vaikka hiukan hidastikin vauhtia. Illalla leivoin kakun meidän maanantaiseen tapaamiseemme Simpukan ja puolisonsa kanssa. Toivon mukaan muistan ottaa kuvan valmiista kakusta!

Kotikadulla lähtiessä sumua.

Lenkkipaikalla lähtiessä sumua.

Torihulinan keskellä oli mukavan rauhallinen hetki ja aperitiivi
maistui.

Eipä kovin usein bernhardinkoiraa täällä näy.

Torilla oli taasen reilu sata kauppiasta.

Huomiselle Schwarzwaldin kakkua (linkki) varten pohja leivottu.



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kauden ensimmäinen vaellus

Kesän jäljiltä rapakunnossa hiukan jännitti kauden ensimmäinen vaellus, mutta turhaan. Oikein hienosti jaksoin, mitä nyt reisien lihakset ovat varmasti kipeät huomenna. Päivä oli upea, lämmintä jo heti aamusta, eikä tuulta juuri lainkaan. Meitä oli parikymmentä henkilöä mukana. 

Päivän sää, kaunis ja lämmin.

Ukonsieni, hyvin suosittu täälläkin.
Tässä saalis roikkuu mukana.
Mielestäni löysin haperoakin täältä, vaikkeivat
ranskalaiset sitä poimikaan.

Ensimmäiset kaksi tuntia nousua, ääh puuh.

Onneksi näin kuumana päivänä kuljimme melkein
koko matkan puiden suojassa.

Melkoinen määrä lehtiä peitti maata. Kahina vaan kävi kävellessä.










Ennen ruokailua nousimme huipulle auringonpaisteessa ja
lämmin tuli.


Lounassalaatti eväänä.






Kuusen leppärousku.



Kyllä oli reidet lujilla, ensin kaksi tuntia nousua ja ruokailun
jälkeen sama kaksi tuntia laskua.


Kastanjoita oli pudonnut maahan runsaasti.

Osa porukasta keräsi sieniä, osa kastanjoita. Itse en erityisemmin
pidä kastanjoista.



Le Vivierin kylä näkyvissä.


Autot jätimme aamulla kirkon parkkipaikalle.