4. viikko

Tämän viikon päivitys on helppo tehdä ja tiivistää muutamaan lauseeseen. Aamupäivät olemme leikkineet poikien kanssa ulkona, laskeneet mäkeä pulkalla tai muuten vaan kävelleet lähimaastossa. Puolen päivän maissa ruokailun jälkeen on koittanut lepohetki koko porukalle päiväunien muodossa. Herättyämme päikkäreiltä olemme leikkineet vähän aikaa sisällä, sillä iltaruokailu on täällä Suomessa ajoissa. Iltaruokailun jälkeen on vielä ehtinyt käväistä ulkona pihaleikeissä tai asioilla ennen iltapalaa ja nukkumaanmenoa. Siinäpä meidän viikon arkipäivien ohjelma.

Tälle mummille tällainen ohjelma sopii hyvin, sillä herätys on normaalisti siinä klo 7 maissa aamulla, päivälepo klo 12:30-14:30 ja illalla mummi pääsee rauhoittumaan jo klo 19 maissa. Ainoa asia mikä tällä viikolla otti koville oli flunssaan sairastuminen. Onneksi ei ollut kuumetta.

Viikonloppuna vietimme vanhimman lapsenlapseni Vilhon (kolme vee) synttäreitä. Silloin olikin mummilla vilskettä ja vilinää. Illalla oli ihanaa huokaista viimeisten vieraiden lähdettyä.

Tässä joitain harvoja valokuvia viikon varrelta, sillä mummin aika tahtoo kulua ihan jossain muussa kuin kameran kanssa touhutessa.

Ennätin sentään leipoa synttärikakun!

Mummin sankarit.

Jäniksen jälkiä löytyi ihmeteltäväksi.

3. viikko

Maanantaina lähdimme Hannan kanssa Barcelonaan tutustumaan. Sää oli upea ja lämmin, kuten tähän mennessä joka kerta Barcelonan visiiteillä. Matka pikajunalla Perpignanista kesti parisen tuntia. Onneksi olin varannut meille huoneen keskustasta, sillä kaikkien pakaasien kanssa reilun kilometrin matkakin tuntui ylivoimaiselta. Asemalta otimme taksin, koskapa kello lähenteli puolta päivää ja suunnittelimme menevämme tapaksille lounaalla keskustan johonkin ravintolaan. Kävelyä tulisi tarpeeksi joka tapauksessa tänään. Meidän hotellimme (linkki) sijaitsi sopivalla paikalla ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan! Henkilökunta oli kovin ystävällistä.

Tapaksia jo puolet syöty, hiukan ehti jo nälkä iskeä.

Turistivalokuvia ei tällä kertaa montaa tullut. Tässä kuitenkin
yksi. Kauniita taloja riittää tässä kaupungissa.

Kahvilassa jalkoja lepuuttamassa.

Maitokahvi Hannalle ja kofeiniton mulle, suklaaherkkua lisänä.

Keskustasta etsimme Mangon outletin (linkki), jonne vein Hannan shoppailemaan espanjalaisia vaatteita. Sen jälkeen täytyi tietty käydä laukkukaupassa (linkki), josta itsekin oli aiemmin tehnyt hyviä löytöjä ja enpä tälläkään kertaa päässyt ilman ostoksia... Ennen illallista ennätimme viedä nyssäkät ja pussukat hotelliin. Olimme jo aiemmin kävellessä huomanneet pari mielenkiintoista ravintolaa, joista argentiinalaiseen oli katettu pöydät jopa ulos! Valitsimme kuitenkin libanonilaisen ravintolan (linkki), tuntui sen verran sympaattiselta paikalta. Otimme kattauksen kahdelle ja siinä olikin syötävää. Suurin osa tosin oli kasvisruokaa, mikä oli vaihteeksi oikein mukavaa! Reijo olisi ollut haltioissaan. Ehkäpä palaan tänne Reijon kanssa joskus uudelleen.

Tämä argentiinalainen paikka houkutteli pihveillään ja ulkopöydillään.

Libanonilaisessa oli rauhallista.

Alkuruoka, jonka jälkeen vatsa olikin jo täynnä...

... kunnes tuotiin pääruoka, jota oli sitten pakko maistaa hiukan.

Jälkiruoka onneksi oli miniversio, baklavalautanen (linkki)

Tiistaina meillä ei aamulla ollut kiirettä (olevinaan) lentokentälle, joten lähdimme aamukahvien jälkeen kävelemään hitaasti lentokenttäbussin (linkki) pysäkille. Matkalla pysähdyimme katukahvilassa ja nautimme aamupäivän rauhasta. Lentokenttäbussilla olisi helppo mennä, sillä se kulkee 10 minuutin välein, pysähtyy ainoastaan muutamilla pysäkeillä keskustassa ja matka kestää vain puolisen tuntia. Maksukin oli inhimillinen, 5,90 euroa. Aiemmin olin mennyt junalla, mutta tämä oli selvästi miellyttävämpi kulkuväline. Molempiin terminaaleihin menee oma bussinsa.
Päästyämme kentälle kävelimme turvatarkastuksen läpi suoraan syömään, jonka jälkeen tulikin kiireen tunne saada tuliaiset hankittua. Sanoinkin Hannalle, että seuraavan kerran tulemme kentälle jo heti aamusta, niin on aikaa käydä kaikki putiikit läpi 😀.

Ei ihan normipainoisia mun laukkuni...
Onneksi kuitenkin päästiin läpi.

Yhteinen alkusalaatti, iso sellainen.

Mun ribbsit uuniperunalla ja bbq-kastikkeella.

Hannan perusribbsit.

Koneemme lähti vaille kolme eikä tällä kertaa ollut kovin paljoa myöhässä, mutta juuri sen kiusallisen verran, ettei Hanna ennättänyt jatkoyhteysbussiinsa. Harmi! Minä etsin lentokenttäjunan, josta vaihdoin Tikkurilassa bussiin päästäkseni Airan luo. Juna-asemalla toimin turistioppaana muutamille ulkomaan eläville, joilla oli kysyttävää mm. lipun hankinnasta. Ihan hauskaa puhua välillä englantia!!! Perille pääsin kymmenen maissa illalla. Huokaus.

Keskiviikkona olin suunnitellut meneväni Reijon äidin luo, mutta suunnitelmiin tuli hiukan muutoksia. Lähdin kuitenkin Lahteen veljeni luo, joka sitten vei minut Pertunmaalle suuren tavaramäärän ja laukkujeni kanssa, suurkiitos Seppo! Minut hälytettiinkin pian Mikkeliin apujoukoiksi, joten siinäpä se loppuviikko sitten sujuikin.

Torstaina yritin aamulla saada kyytiä Pertunmaalta Kuorttiin siinä onnistumatta. Kaikki taksit olivat joko kouluajossa tai kelakyydeissä. Huoh, enpä olekaan aiemmin joutunut tällaiseen tilanteeseen! Iltapäivällä sitten vihdoin pääsin Mikkeliin, jonka jälkeen ei mummin ole tarvinnut toimettomana olla!

Aamulla aurinko nousi vaille yhdeksän. Kuva otettu puolisen
tuntia sen jälkeen,

Sinistä taivasta tallennettu takapihalla.

Aurinko laskee siinä neljän maissa. Kuva otettu ennen lähtöä
bussipysäkille kahden maissa.

Mänty, honka, petäjä, niitä täällä riittää! Kuva vitostien varresta.

Lauantaina lähdin viikonlopun viettoon tätini luo, sillä olin luvannut leipoa hänelle pullaa. Harmittaa vaan aina tämä tiukka aikataulu, koskapa minun oli palattava jo sunnuntaina illalla takaisin poikani luo Mikkeliin.

Tässä osa leipomuksista.

Säätila on ollut suosiollinen tällä kertaa Suomen vierailullani. Suurempia pakkasia en ole tarvinnut kokea, tosin lunta on vähän, mutta aurinko on näyttäytynyt muutaman kerran! Vime vuonnahan mulla oli järkyttävät yli 30 asteen pakkaset tammikuussa heti tänne tultuani. Pojat ovat aivan ihania ja mummi on saanut leikkiä mukana ulkona ja sisällä kaikenlaista.

2. viikko

Maanantaina sain nauttia vielä hienosta ja lämpimästä päivästä, minkä vuoksi teinkin koirien kanssa poikkeuksellisen pitkän lenkin. Kävelin kylämme laitamilla, missä harvemmin tulee seikkailtua. Täällä asukkailla on omat maatilansa, joissa vihannesten viljelyn lisäksi kuulostaa elävän kotieläimiä. Kanoja tuntuu olevan joka farmilla. Alueet ovat yleensä hyvin aidattuja, isoimmissa jopa koira vahtimassa. Myös omakotitalojen pihat näyttävät olevan hyvin tehokkaasti suljettuja ja vain muutama on ilman aitaa. Koirien kanssa kulkiessa kuulee hyvin, missä taloissa on nelijalkaisia kavereita. Tervehdyshaukku kiirii kylän läpi ja innostaa pihoissaan tylsistyneet vahdit hetken hurmaan aidan vierellä juoksemaan.

Tässä yksi maatila hyvin aidattuna.

Tässä talossa on oikein kunnon muurit, vallihauta vaan puuttuu.

Pian olisi yksinhuoltajan viikko loppumaisillaan vaihtuen riemukkaaseen jälleennäkemiseen Hannan (ja tietenkin myös Reijon) kanssa. Hän saapui tiistaina Reijon mukana meille vierailulle. Olen odottanut innolla, että pääsemme esittelemään Hannalle kaikki ranskalaisten herkkusuiden eväät. Otin jo vähän varaslähdön ja valmistin aamulla Burgundin pataa huomiseksi, sillä haettuani heidät yöllä Barcelonan lentokentältä olisi miellyttävää olla keskiviikon lounas valmiina. Päivällä nukuin pidemmän pätkän, jotta jaksan sitten ajaa edestakaisin Barcelonaan yöllä. Menin nukkumaan klo 11, eikä onnekseni unen saaminen ollut lainkaan hankalaa. Heräsin iltapäivällä ennen kolmea ja laiskotti. Velä vakioviisiitti jalkahoitajan luona ja sitten valmistautuminen lähtöön.

Onneksi ystäväni Nadine on lupautunut mukaan kartanlukijaksi, yksin olisikin ollut tylsää ajella. Klo 20 hain Nadinen ja ennätimme hyvin lentokentällä juomaan kahvit ennen koneen saapumista. Kone olikin hiukan myöhässä, mutta tuli lopulta hiukan vaille puolen yön. Ihmeellisen rauhallisesti sujui hakureissun molemmat osuudet ja suuremmilta eksymisiltä vältyttiin. Kummasti sitä vaan jaksaa ajaa yölläkin, kun on pakko. Kello oli noin 2:30 viimein kun kotiportti häämötti. Ihan kiva oli päästä nukkumaan.

Tässä sipulit, herkkusienet sekä naudanliha uivat punaviinissä.
Pekonin lisäsin myöhemmin, koska jostain syystä se oli tässä
vaiheessa vielä kaupassa 😁.
Viini on aivan paikallista, eikä suinkaan Bourgognesta...

Padan muhiessa uunissa käväisin koirien kanssa lenkillä.
Välillä pilvinen päivä. Vesisateesta vain lupaus sääennusteessa.

Pata oli valmiina kotiin palattuani. Tässä syömistä pitkäksi aikaa.

Vielä ennen hakureissulle lähtöä poikkesin hoidattamassa jalkojani.

Näistä laitteista tulee hammaslääkäri mieleen.

Ilta hämärtyi jo, sillä aurinko oli laskenut.

Melkein täysikuu iltalenkillä kuvattuna
 puhelimen kameralla.

Nadinen leipomuksia piti maistella suklaakastikkeen kera
ennen lentokentälle lähtöä.

Keskiviikko meni kuulumisia vaihdellessa rauhallisissa ja hiukan väsyneissä merkeissä, syöminen ja nukkuminen päivän tärkeimpinä tapahtumina.

Torstaina saimme taasen nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä, joka oli syytä hyödyntää ennen kylmän jakson alkamista. Valitsimme naapurikylän rannan ulkoiluun ja löysimme avoinna olevan pikku ravintolan, jossa emme vielä aiemmin olleet poikenneetkaan. Saimme jopa syödä terassilla!
Illalla siestan jälkeen lähdimme vielä shoppailemaan naapurikaupunkiin. Jonkun verran löysin vaatteita pikkumiehille. Matkalaukun painorajoitus mielessä kovin painavia tuliaisia en voi hankkia

Aamulämpötilaa piti muutaman kerran vilkaista,
sen verran se oli poikkeuksellinen ajankohtaan nähden.

Tässä terassilla tammikuussa tervetuliaismaljat.

Pieni ja viihtyisä ravintola, jossa ruoka maistui herkulliselta.

Pilviverho purjehti välillä ohitsemme. Uskomattoman tyyntä.

Tässä meidän alkuruokavalikoimamme. Mereneläviä ja etanoita.

Reijo sai vihdoin kampasimpukoita.

Minä päädyin meriahveneen.

Hanna valitsi kalastajan grillilautasen. Syömistä olisi ollut
kahdelle hengelle.

Vanijamysteeri oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Jäätelöä
siinä ainakin oli. 

Reijo valikoi tiramisun.

Hannan jälkiruoka oli vanukasta marengilla.

Tämä kissaneiti (luulisin niin) laittoi koirille shown pystyyn.
Se tiesi selvästi, kuinka koiria jujutetaan. Ensin pelokkaan
näköistä hidasta kävelyä...

.. ja sitten lopuksi puuhun kiipeäminen. Kyllä tällaisella
saadaan yleensä koiraparat sekaisin. Niinpä meidänkin likat
näyttelivät oman osuutensa tästä showsta kunnialla.

Ostoskeskus Clairan pysäköintipaikalta kuvattu auringon lasku.

Torstaina täyden kuun valvottamana kävin
katsomassa yöllä lämpömittaria. Jos yölämpötila
on 15,3 astetta, mitä mahtanee olla päivällä.
Siis mikä kylmä säärintama?

Perjantaina vein Hannan kampaajalle ja koirat viikkohuoltoon. Koirien harjaus ja kynsien leikkaus maksoi yhteensä 20 euroa aivan kuten trimmauspalvelun omistaja oli lupaillutkin. Olimme erittäin tyytyväisiä! Hannakin oli tyytyväinen lettikampaukseensa, jonka kampaaja taikoi pyynnöstämme.

Nadine kutsui meidät syömään lounaalle blanquette de veau'ta (linkki) kuultuaan, ettemme ole vielä sellaista maistaneet. Ruoka oli erittäin herkullista ja sitä oli riittävästi. Saimme sentään luvan valmistaa jälkiruokaa, jonka sitten unohdin kuvata. Appelsiiniriisi oli valintamme, sesongin mukaan mennään. Juuri nyt ovat appelsiinit herkullisimmillaan ja niitä löytyy läheltä!

Koirien kanssa poikkesimme rannassa pissalla ennen
koirakarvaamoon pääsyä. Nyt tuulee ja vaahtopäitä näkyy
merellä. Auringossa oli lämmin.

Alkuruokalautanen, mätimoussella täytetyt salaattiveneet ja
hiukan porkkanaa sekä punajuurta. Oikein Reijon lemppari.

Herkullinen blanquette de veau, jonka jälkeen ei ollut nälkä!

Lauantaina olimme päättäneet lähteä Perpignaniin shoppailemaan sekä kaupunkia katselemaan. Bussilla matka sujui jouhevasti. Aamupäivän kierreltyämme vanhassa kaupungissa tuntui sopivalta istahtaa hetkeksi keskusaukiolle kahville. Tuuli ei tuntunut kaupungin kujilla niin voimakkaalta kuin se oli ollut kotomaisemissa. Terassillakin sai jopa avata takkia, sillä aurinko lämmitti kivasti. Lounaalle päädyimme intialaiseen ravintolaan, jossa taso ei valitettavasti ollut yhtä hyvä kuin Suomen vastaavissa.

Illalla katselin Reijon kanssa vaihteeksi ruotsalaista poliisisarjaa. Matkalaukkuunkin ennätin sulloa kaikki tavarat, jotta sain sen punnittua. Ylipainoa reilu kilo jo tässä vaiheessa... hiukan hirvittää.

Söimme vain pääruokaa täällä, katkarapuja ja
lammasta. Harmillista, että ruoka ei ollut yhtä
herkullista kuin mihin olimme tottuneet. 

Sunnuntaina lähdin aamulla Nadinen kanssa torille etsimään pöytäliinoja, tuloksetta. Kauppiaissa kuten asiakkaissa tuntui käyneen kato. Varmaan kylmä ja tuulinen sää oli säikyttänyt molemmat. Reijo lohdutti, että ennätämme vielä haeskella pöytäliinakauppiasta ennen maaliskuun loppua. 

Loppupäivä meni syödessä, sillä valmistin ankkaa meille lounaaksi ja sitä oli riittävästi. Söimme pitkän kaavan mukaan ja kerrankin rauhallisesti. Tuntui, että matkavalmistelumme olivat tehty. Iltapuolella otimme rennosti ja tarkistelimme vaa'an lukemia huolestuneena. Miten ihmeessä meidän matkalaukut voivat painaa näin paljon?

Huomenna alkaisi uusi viikko ja matka Espanjan kautta Suomeen. Vietämme Hannan kanssa päivän Barcelonassa ennen tiistaina lähtevää lentoa.