torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeiset päivät

Olemme koettaneet uskollisesti asioida lähellä olevassa kalakioskissamme. Se sulkeutuu nyt tammikuun ajaksi, kuten monet muutkin esim. kylän ravintolat pitämään vuosilomansa. Tässä viimeisiä kuvia viimeisiltä päiviltä juuri ennen uutta vuotta.

Kalakioskissa oli erinomainen valikoima kaikkia mereneläviä!

Enpä keksi, mitä nuo ovat, aika kamalan näköisiä.

Näitä olemme syöneet viimeksi jouluna.

Erilaista turskaa paloina.

Pikkuisia ovat kotilot.
 Melkein joka päivä suuntaamme koirien kanssa lenkille. Tässä taasen kävelyllä Barcaresissa. Yksi meidän lempimaisemistamme ja -kylistämme.

Ihana aurinko!

Merenkäynti oli suhteellisen rauhallista.

Ihastelimme tuota taloa suurine ikkunoineen.

Lenkkeilijöitä ei näkynyt poluillamme.

Barcaresin sataman perinteiset veneet. Tuota punaoranssia
en lakkaa ihailemasta.
 Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Olimme varanneet hyvissä ajoin pöydän kylän kivoimmasta ravintolasta. Viime metreillä pohdimme, antaako Reijon vatsakipu myöden juhlinnalle. Pääsimme kuitenkin ja nautimme suunnattomasti ruokailusta. Palvelu oli (jälleen) ystävällistä, ruoka oli (jälleen) herkullista ja tunnelma ravintolassa oli (jälleen) rauhallisen miellyttävä. Palasimme kotiin kävellen puolen yön maissa, jolloin ennätimme nähdä kahden naapurikylämme ilotulitukset.
On ollut oikein kiva vuosi!
Näihin tunnelmiin päättyi vuosi lähiravintolassamme.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulun puuhat ja herkut

Olimme valmistelleet ruuat yhdessä etukäteen siten, että mulla oli aattona vain leivänhakureissu leipomosta. Mopo vähän pääsi keulimaan ja tulin ostaneeksi enemmän leipää kuin oli tarkoitus :)! Mutta, jos kerrankin löytyy patongille sopivia vaihtoehtoja, on tietysti tartuttava tilaisuuteen! Sitä paitsi aamupöpperössä en todellakaan muistanut pakastimessa odottavaa ruisleipää, jota Reijon äiti oli lähettänyt. Suurkiitos siitä Maija!

Olimme varautuneet sääennustuksen mukaan pilviseen, jopa sateiseen jouluun, mutta emme todellakaan odottaneet aurinkoista, tuuletonta säätä. Siksipä meillä olikin riemu katossa, kun saimme istua terassilla koko joulun tienoon aamusta iltaan saakka! Mikä onni! Vielä viimeviikolla sääennustus lupaili näille päiville sadetta.

Kumpainenkin oli miettinyt omia jouluherkkujaan, joita sitten olimme valmistaneet tai käyneet ostamassa alkuviikosta. Joulun menumme sisälsi rosollia, sienisalaattia, tabouleh'ta, mätiä, savuporoa, silliä sekä lampaanpaistia savustettuna. Näiden lisäksi olimme tilanneet kalakaupasta valikoiman meren eläviä. Reijon tilaamat etanat jouduimme jättämään vielä odottamaan vuoroaan, sillä ylitäyttöä tuli jo näistäkin reilusti. Turhaa mainitakaan niitä joulun makeita herkkuja, joille myös piti jättää vatsaan tilaa. Samppanjaa ja muscatia maistelimme sopivasti ruuan kanssa.

Selvisimme aatosta jotenkuten, mutta joulupäivänähän sama ruljanssi toistui. Huhhuh, eihän tätä montaa päivää jaksa. Vatsa anoo jo armoa. Onneksi arki palailee meillä täällä jo tänään, sillä Ranskassa pyhien vietto rajoittui joulupäivään. Tänään onkin sitten jo käyty kävelyllä, tehty koirille manikyyri ja turkin harjaus sekä etsintäharjoitus. Aurinko paistoi tänäänkin, vaikka säätiedotus lupaili pilvistä päivää. Hyvä näin päin... 

Ensi viikollahan on uusi juhla, kun vuosi vaihtuu. Täytynee yrittää siihen mennessä saada oloa vähän tasaantumaan. Olemme varanneet pöydän uuden vuoden aattoillaksi lempiravintolastamme ja tiedossa on herkullinen menu. 


Ihanan näköisiä sämpylöitä oli pakko ottaa maisteltavaksi.
Yksi kutakin lajia ja niitähän oli vain vaatimattomat 10 erilaista.

Aaton aamianen oli syöty aikaisin, joten lounas maistui jo hiukan
ennen puolta päivää.

Lautasen koko oli oltava pieni, jottei annoksista tulisi liian
 suuria. Siltikin lautanen oli kukkurallaan herkkuja. Voi meitä...

Lampaanpaisti oli juuri tullut savustimesta ja oli menossa uuniin.
Laitoin vuuan päälle folion ja paisti sai kypsyä 100-120 asteessa
parisen tuntia.

Illalla kävin hakemassa kalakaupasta meidän
meren elävät. Pakkohan niitä oli auringon laskettua alkaa
maistelemaan, juuri kun edelliset eväät olivat laskeutuneet.

Aurinko on laskenut ja meidän joulupuu käy nukkumaan.

Auringon viimeiset säteet.

Mielettömän herkullista ja mureaa lampaanpaistia saimme
heti ensi kokeilulla. Emmepä olleet savustaneet lammasta aiemmin.
Suolauskin osui melkein nappiin. Ehkäpä kahden päivän
suolausaika riittäisi kolmen sijasta.

Joulun paras herkku. Paahdettua ruisleipää, mätiä, creme fraichea
ja sipulia. NAM. Sitten kun vihdoin muistin ne ruisleivät pakastimesta...
Onneksi joulu on vain kerran vuodessa :)!


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Jouluvaellus

Hieno idea oli vaellusseuraltamme järjestää kauden päätteeksi jouluvaellus. Meitä oli n. 30 joulutonttua liikkeellä aikaisin sunnuntai aamuna. Lähtö oli jälleen klo 8 ja kohteena oli Pradesin lähistöllä ollut vaellusreitti. Suunnitelmana oli ensin kävellä 12 kilometriä, jonka jälkeen saisimme nauttia ulkona piknikistä. Jokainen oli tuonut tarjottavaa, joten arvata vain saattaa, ettei puutetta ollut mistään. Piknikille osallistuisivat myös he, jotka eivät jaksaneet mukaan vaellukselle. Meitä oli yhteensä lopulta lähempänä 50 henkilöä syyskauden päättäjäisissä.

Tontut lähtivät matkaan!

Reittimme kiersi kahden kappelin läheltä.

Alttari luonnonkivistä matkalla kappeliin.

Kappeli sijaitsi mäellä.

Vierailullekin sinne pääsi.

Jouluvaelluksella sää oli harmaa,tuuleton ja lämmin,
mutta onneksi ei satanut.

Sumuiset olivat maisemat.

Toteemipaalu: vallitkoon rauha maailmassa.

Saavuimme matkallamme pikkukyläänkin. Hymy oli kylän asukkailla
herkässä, kun tonttulauma kulki kylän läpi.

Kanavassa ei ollut vettä.

Pian joulupukki pääsisi tositoimiin.

Kirkon luona järjestäydyimme ryhmäpotrettiin.

Khaki, sharon, persimon. Runsaasti hedelmiä oli tässä puussa.

Hieno, vaikkakin utuinen maisema.

Kylä sijaitsi laaksossa vuorten sylissä.

Kaupungintalo.

Jotain viljelystä näyttäisi olevan täälläkin.

Mun eväät vaelluksen jälkeen. Tämä oli vasta ensimäinen
lautasellinen :).

Jylhät oli maisetmat ruokapöydästäkin.

Ei puuttunut sortimenttia ei. Tässä jälkiruoka jo menossa.

Ups. Suklaakakkuja -karkki jo syöty, kahvia ja keksiä konvehdin kera
vielä jäljellä.

Onneksi oli mandariinejakin tarjolla, nam.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vaelluksella Port-Vendresissä

Aamulla me reippaat vaeltajat pakkauduimme autoihin jo klo 8 maissa lähteäksemme mukavalle retkelle Port-Vendresiin, lähelle Espanjan rajaa. Aurinkoa ja lämpöä oli lupailtu päivälle, joten pakkasin 3 litraa vettä mukaani. Seikka, joka herättää ranskalaisissa kanssatallaajissa ihmetystä, kuinka ihmeessä saan juotua vettä noin paljon...

Vaellus alkoi satamasta.

Reitti oli merkitty ja opastetaulut kertoivat kilometrimäärät.

Iso laiva tulossa juuri satamaan.

Mielenkiintoinen kallioasetelma. Ihan kuin joku olisi istuttanut kasveja siihen.

Linnut päivystivät luodolla.

Kuin leivinuunin luukku, jäi kuulematta selitys, mitä virkaa
tuo aukko toimitti.

Tämän päivän reitti kulki vaihtelevasti ylös sekä alas.

Hienot maisemat.

Lisää nousua...

Kivistä polkua pitkin matka kulki verkalleen.

Välimeri ja vuoristo, mikä yhdistelmä!

Armeijan linnoitus tuolla ylhäällä.

Kovin oli kivikkoista rinnettä.

Kukkivia kasvejakin bongattiin matkalla useampi.

Tuota polkua laskeuduimme kukkulalta.

Jyrkässä rinteessä poluilla oli kuljettava varovasti.

Ensimmäinen majakka rakennettiin tänne jo 1836.

Nykyinen majakka on valtion omaisuutta ja
luokitellaan historialliseksi muistomerkiksi. Se
rakennettiin 1905.

Sodanaikuisia "vallihautoja". 

Sinne majakkarakennus jäi taa.

Upean karua rannikkomaisemaa.

Hienot luolat, harmi, ettei pääse katsomaan lähempää.

Veneen vasemmalla puolella on selvästi nähtävissä kalaparvi.
Sardiineja kuulemma, kertoivat seurueemme miehet.

Tuulesta ei ollut tietoakaan!

Sodanaikuisia rakennelmia lisää.

Polkua tultiin taas alaspäin...

Hienot rantahuvilat. Täällä ei kuulemma ole sähköä.
Mikä ihanuus! 

Tätä polkua piti astella varovasti. Oli se sen verran muhkurainen.

Huviloita oli useampi. Ihan likelle ei autolla ollut asiaa. Tuli ihan
Kreikka miekeen.

Kuin köyhän talon porsaat siellä me marssimme jonossa.

Täällä olisi mielellään viivähtänyt pidempäänkin.

Aurinko helli meitä matkalaisia.

Ensin mentiin mäkeä ylös...

... ja sitten vaihteeksi alas.
Tarina jatkuu, mutta kuvien lataaminen epäonnistui, joten jatkan juttua myöhemmin.