Lokakuun viimeinen päivä

Pian olemme olleet täällä kuukauden ja arki tuntuu asettuneen jälleen paikalleen. Kaikenlaista extrapuuhaa mahtui kuukauden viimeiselle viikolle, oikein mukavaa sellaista.

Tänään olin poimimassa kiivejä, joita onneksemme kasvaa aivan tässä lähistöllä sijaitsevassa hedelmätarhassa. Aiemmin en olekaan tutustunut kiivitarhaan, vaan ostanut hedelmämme kaupasta. Poimittuani parikymmentä kiloa hedelmiä rahtasin ne Reijon kauhuksi kotiin ja meidän autotalliin kypsymään, jossa ne säilyvät kolmisen kuukautta. Maksoivat 1,50 €/kilo.

Näkymä puun alla.

Kiivitarhan käytävä oli varmaan 100 metriä pitkä.

Tässäpä niitä on tarjolla.

Kypsyminen voi alkaa. Kuukauden kuluttua toivon
mukaan päästään jo maistelemaan.

Koska sää oli aurinkoinen ja tuuleton, monsieur sai viimeinkin kauan odottamaansa grillimakkaraa. Maistui muuten mullekin! Istuimme ulkona ja nautimme lämmöstä. Koiratkin olivat seurasta iloisia, vaikkeivät makkaraa saaneetkaan maistella.

Erottamattomat, äiti ja tytär.

Lounas plataanipuun alla. Makkaroita odotellaan.

Grillimestarin makkarat.

Päiväuninen sijaan valitsin tänään uimisen. Meitä uimareita oli muutama muukin uskaltautunut veteen. Vesi oli noin 18 asteista, ihanan virkistävää. Merellä näytti olevan veneliikennettä tavallista enemmän, loman kunniaksi varmaankin. Ylihuomenna alkaa lapsilla taasen koulu ja lomat loppunevat myös aikuisilta. Pari viikkoa täällä rannalla onkin ollut vilkkaampaa menoa. Loppuviikosta saa taasen uida rauhassa.

Keskiviikkona kerhon mukana vaellukselle, Espanjan rajan tuntumaan, oikein odotan innolla jälleen rinteiden kapuamista! Lauantaina sää kylmenee ja ensiviikolla päivälämpötilat kohoavat enää 15 asteeseen. Talvi hiipii tännekin!

Omenajuhlilla Fuillassa

Kun vaan vähänkin tilaisuus tarjoutuu viettää sunnuntai mukavassa seurassa kauniissa syyssäässä, sanon monsieurille, että nyt mennään! Niinpä tänäänkin lähdimme kutsusta kera ystäviemme vaelluskerhosta Fuillaan (linkki). Jätimme poikkeuksellisesti sunnuntain viralliset vaellukset väliin ja lähdimme kokemaan sensijaan omenajuhlien tunnelmaa. 

Paikalla oli omenanmyyjien lisäksi käsityöläisiä sekä oman tilan tuotteiden kauppaajia. Esiintymislavalla oli mm. flamencoesityksiä ja laulua katalaanin kielellä. Olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta lounasaika lähestyi, eikä varjoisaa paikkaa juhlakentältä juuri löytynyt, joten palasimme autoillemme ja köröttelimme vuoren rinnettä ylös sopivalle piknik-paikalle. Emme olleet ensimmäisiä korkeuksissa eväitään nauttivia, emme myöskään viimeisiä, sen verran suosittu kyseinen paikka oli. 

Yksi asia juhlapaikalla korostui, kun näin jälkikäteen ajattelee. Ihmisiä oli tungokseen asti, mummot ja vaarit sekä perheen pienokaiset olivat tulleet juhlille, MUTTA myös lukuisat nelikoipiset kaverit oli kelpuutettu tungokseen. Suuria järkäleen kokoisia paimenkoiria sekä myös pikkuisia sylikoiria, mitään suurempia rähinöitä ei kuulunut, vaan kaikki kunnioittivat arvokasta tilaisuutta päästyään juhliin mukaan! Me olimme jättäneet omat kaverimme kotiin nauttimaan rauhallisesta sunnuntaipäivästä, mikä oli meidän kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Tästä kaikki alkoi.

Maisema jo parkkipaikalla salpaa hengityksen.

Tottahan tässäkin kylässä kirkko oli.

Omenajuhlilla oli mukavasti myyjiä aukion ympärillä ja
esiintymislava sijaitsi keskellä aluetta.

Näitä varten tänne olimme saapuneet. Useat omenan
kasvattajat olivat tuotteitaan kaupittelemassa.

Esittelypaikka.

Lähialueen kaikki omenalajikkeet yhteiskuvassa.

Myytiin täällä muutakin kuin omenia. Kaunis valikoima
tällä myyjärouvalla kurpitsoita.

Tässä puolestaan kaupiteltiin oman tilan juustoja.

Mukaan olivat päässeet myös juuston
"alkutuottajat".

Jos churroja on myytävänä, tottahan niitä pitää maistaa!
Tästä säiliöstä puristettiin taikinaa, joka leikattiin saksilla
öjyn sekaan. Nam, olivat herkullisia.

Varsinainen "Pelle Pelottoman" keksintö oli tämä karuselli!
Kuntopyörällä poljettiin vauhtia karuselliin.
Perheen pienimmät nauttivat suuresti. Käsityönä tehty koko
härveli ja sen puiset eläinhahmot.

"Pelle Peloton" itse jaksoi
leikittää pikkuisia koko ajan.
Kyyti maksoi peräti euron!

Flamencoesitys

Tässä hulinan jälkeen vähän rauhoittumassa puiden varjossa.

Erään ystävämme eväät.

Lähistöllä oli maatila, jonka hevoset laidunsivat viereisellä
laitumella.

Ei hassumpi maisema hevosillakaan.

Syksyn värejä jo näkyvissä!

Ainoastaan voi huokailla maisemien kauneutta, laaksoja
ja vuoria jokapuolella. Tässä Canigou, alueemme korkein
huippu yhdeltä kulmalta

Vaelluksella Espanjassa, Besalun lähellä

Pitkään jahkailimme ystävien kanssa, sataako sunnuntaina vai ei, päästäänkö siis vaellukselle vai ei. Olin katsellut pitkin viikkoa Espanjan säätiedotusta ja vakuuttunut, että vaellukselle päästäisiin, sillä Besaluun oli lupailtu hellettä. Otin varman päälle ja varauduin viileään sateiseen säähän, sillä yksi kerta hölmöilyä vuorilla riittää! 

Sunnuntaiaamuna pukeuduin tukevasti ja otin mukaan t-paidan sekä ohuemmat vaelluspöksyt reppuun. Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Besalun kaupunkiin ja auton mittari näytti 9:30 aikaan jo 17 astetta. En kuitenkaan halunnut luottaa siihen vielä ja pidin tiukasti kiinni olemassa olevasta vaatetuksestani. Ensimmäisen tiukemman nousun jälkeen oli kuitenkin luovutettava. Kaikki muut olivat aikaa sitten riisuneet t-paitasilleen, olin melko viimeisten joukossa kaivelemassa repustani t-paitaa. 

Reitti kulki suurimman osan onneksi varjossa, sillä sää oli todella helteinen ja tuuleton. Ruokatauolla kuivattelin t-paitaani ja istuin tiukasti puiden alla suojassa auringon paahteelta. Näyttäisi siltä, että tasapainotus on nyt tehty ja kultainen keskitie pitäisi vielä löytää vaatetuksen suhteen. 

14 km matka oli kevyt kävellä mukavassa seurassa ja haaveilin kahville pääsystä taivalluksen jälkeen. Odotukseni ylittyi moninkertaisesti, sillä koko porukkamme poikkesi Besalun kaupunkiin visiitille, jonka jälkeen suuntasimme vielä terassille nauttimaan virvoittavia juomia. Kerrassaan hieno lopetus hellepäivälle! Tällaisia vaelluksia toivoisin lisää...

Aamun pikaotos Besalun kaupunkiin johtavasta kävelysillasta.

Majatalon ohitse kulki reittimme.

Melkoiset vuoret ympäröivät kaupunkia joka suunnalta.

Lepposiaa nousua varjossa.

18 vaeltajaa matkassamme tänään.

Maisemia matkan varrelta.

Nyt ollaan jo korkealla.

Lännenmansikkapuun hedelmät olivat makeita. (linkki)

T-paidan kuivatusta.

Linnoituksen muureilta kuvattua.

Lounaspaikan lähistöllä oli entinen luostari.

Sisäpihalta kuva.

Opastetaulu kertoo paikan historiasta.

Luostarin pihalta kuvattua,

Mikä sieni!

Välillä mentiin kivikkoisempaa polkua alaspäin.

Vanha ovi.

Tie oli paikoin louhittu läpi louhikkojen.

Melkoinen oli kallionkolo, sopiva pesä jollekin.

Besalun kaupunkivierailun alkutaipaleella.

Kaupunkiin johtava vanha silta oli aivan ihana!

Vaeltajat turistien seassa.

Kauppojen tarjontaa.

Kaikenlaista seinäkoristetta myytävänä.

Kapeita katuja täälläkin.

Kaksin kappalein komeita kirkkoja tässä kaupungissa.

Ei ollut avoinna tämä pyhättö siestan aikaan.

Tässä toinen kirkko, jonka ovella monet kävivät turhaan kääntymässä.

Linnoituksen sisäpihoilla oli tunnelmaa.

Aivan upeita kävelykatuja.

Muuri ulkopuolelta kuvattuna.