Myrskyä ja runsaasta sateesta johtuvia tulvia sekä muita sääilmiöitä

Viime viikolla oli lupailtu sateita ja myrskytuulta moneksi päiväksi, mutta vasta perjantaina alkoi tapahtumaan. Tuuli yltyi puuskissa lähemmäs 50 km/h ja lopulta illalla satoi kaatamalla vähän aikaa ja ukkostikin. Lämmintä oli kuitenkin 19 astetta päivällä ja yölläkin peräti 16 astetta. Lauantaina ei sitten sadellut päivällä niin runsaasti, ulkoilutkin saimme hoideltua kuivin varpain. Ukkonen jyristeli vielä illalla, satoi vaakasuoraan ja tuulen nopeus puuskissa nousi melkein 80 km/h (sääennusteen mukaan). Tänään sunnuntaina on saatu lisää vettä sekä myrskytuulta, alueellamme oli jopa korkein hälytysvalmius luonnonilmiöiden varalta. Mutta, onneksi suurimmilta tuhoilta on vältytty, sähköt eivät olleet poikki eikä ole tarvinnut tulvavesiä ihmetellä, kuten jälleen jossain päin Etelä-Ranskaa sellaisestakin on kärsitty. (linkki)

Merenkäynti kovenee viikonlopun aikana vielä tästä.

Kävelytiemme, joka kulki töyräällä, on alkanut sortumaan
jo aiemmin, eikä tämä myrsky tee sille hyvää.

Sovimme jo etukäteen perjantaina, että pysyttelemme viikonloppuna suurimmaksi osaksi sisätiloissa ja ulkoilutamme koirat vain pikaisesti. Lauantaina halusin jo ulos, sillä tuuli ei minua haittaa ja heitin koirien kanssa normaalipitkän lenkin. Tänään Reijo on suostunut kastumaan sateessa...

Ihmiset ovat olleet runsain joukoin sateesta ja tuulesta huolimatta ihmettelemässä myrskyn aikaansaannoksia rannalla ja kävinpä minäkin kuvailemassa eilen niitä.. Emme ole nähneet vastaavaa aempina vuosina, täytyypä kysyä naapurilta, onko tämä tavallinen sääilmiö.

Valkeaa ikäänkuin lunta, on tuo mereltä tuulen puhaltama vaahto.
Rantakatu melkein kokonaan sen peitossa.

Ja vaahtoa riittää. 

Tämä oli vain yksi suuremmista rannalle ajautuneista puista. Pitkällä
rantakaistaleella näitä ja muita roskia oli lukuisia.

Katsoin viime vuoden kirjoituksia blogissani vastaavana ajankohtana. Silloin oli myös ollut kovaa tuulta, jota olimme paossa Espanjan puolella. Hyvä päätös, muistan, että siellä aurinko paistoi ja hauskaa oli. Mutta mikäli sääennustukseen saattaa uskoa, jo tiistaista alkaen aurinko paistaa täällä jälleen normaalisti. Huomenna vielä on vähän pilvistä ja tuulee kovin. Ilma on muuttumassa viileämmäksi, enää emme saa nauttia parinkympin lämpötiloista, ensi viikolla lämpötila ei nouse edes viiteentoista, sentään yli kymmenen astetta, hurghhh. Talvi on tullut. Tosin viime vuonna oli vielä kylmempää marraskuun lopussa! (linkki)

Tässä on meidän lenkkipolku veden vallassa.

Samoin tuossa ei ole suinkaan oja, vaan meidän
polkumme, joka on nyt kuin kanava. 

Edit ma 1.12.
Nämä viimeiset kuvat lisäsin maanantai-iltapäivältä, jolloin aurinko ennätti näyttäytyä ennen laskemistaan. Tuuli on puhaltanut vielä, muttei enää myrskyten ja sadetta tuli aamulla vain muutama pisara. Lämpötila oli aamulla enää 13 astetta. Suurempia tuhoja meidän kylässämme emme ole nähneet, muutama tie on ollut siis veden vallassa. Hyvä näin.

Tutustumassa Carcassonneen

Olin blogimaailmassa "tavannut" muitakin suomalaisia (linkki), jotka asuvat talvella Ranskassa ja kesällä Suomessa. Niinpä sitten muutaman sähköpostin ja puhelun jälkeen sovimme tapaamisesta, varsinkin huomattuamme, ettei välimatka niin kovin suuri ole. Sääennustetta tutkailtuamme sovimme tapaamisen viikolle ja varasimme pariksi yöksi asunnon kaupungista airbnb:n kautta. (linkki)

Eipä ollut hurraamista säässä, kun lähdimme matkaan.

Kanavan varrella kävelyllä, Canal du Midi.


Äiti ja tytär samasta puusta? Herkkujen syöntiä saman pyyhkeen päällä.

Simpukan sekä puolisonsa vieraanvaraisuus ja kärsivällisyys vastailla kysymyksiimme oli aivan huippua! Kiitän tässä vielä kerran kaikesta ja odotan, että tapaamme jälleen. Toivomme Reijon kanssa varsinkin, että he saapuisivat vastavierailulle! Meillä oli erittäin mukavaa saada asiantuntevalla opastuksella tutustua sekä kaupunkiin että yleensä elämään Ranskassa.
K I I T O S !

Keskiviikkona saavuttuamme vaihdoimme hetken kuulumisia kahvikupposen ääressä, jonka jälkeen suunnistimme lounaalle kasvisravintolaan. Illaksi meillä oli kutsu saapua aperitiiveille, joka tarkoitti tässä tapauksessa herkkujen maistelua viinin kera. Keskustelua riitti aiheesta ja vähän sen vierestäkin ja ainoastaan väsymys pakotti lopettamaan miellyttävän illanvieton.

Kasvisravintolan buffet-pöydästä alkuruokaa...

Taimenta pääruuaksi vihanneshöystön ja endiivin kera.

Jälkiruuaksi tiramisua kahvin seurana.

Torstaina olimme sopineet tutustuvamme Carcassonen keskiaikaiseen linnoitukseen (linkki), joka ilman muuta täytyy nähdä, jos kaupungissa pistäytyy. Saimme hienon "opastetun" kierroksen linnoituksessa ennen lounasta muurien sisäpuolella. Kyllä meidän kelpasi! Ainut miinus oli se, etten ollut pukenut tarpeeksi vaatteita ja kylmä pureutui luihin ja ytimiin. Onneksi en kuitenkaan
vilustunut! Extrana saimme vielä kiertoajelun kaupungissa, josta saimme hiukan käsitystä kaupungin kokoluokasta. Illaksi kutsuimme isäntäpariskuntamme vastavierailulle maistelemaan herkkuja ja juomaan viiniä. Reijokin oli aivan innoissaan, että sai pitkästä aikaa keskustella muustakin kuin meidän rutiineistamme.

Uhkea linnoitus!

Voi vain kuvitella keskiajalla elämistä.

Kreivi Trencavelin linna.

Ampuma-aukko muurissa.

Olikohan tämä se St Nazairen basilika, luulisin.

Linnoituksen suojissa poikkesimme syömään. Alkuruuaksi
herkullista sipulikeittoa.

Pääruuaksi Cassoulet'a eli ranskalaista papupataa.
Melkein siis kuin hernerokkaa, kun sattui olemaan vieläpä torstai.
Jälkiruokaa emme jaksaneet syödä, niin täyttävät eväät meillä oli.

Tänään aamupalan jälkeen meidän piti lähteä kotiin, mutta tutkittuamme sääennustetta, Reijo ehdotteli, jos jäisimmekin Carcassoneen :). Se ei valitettavasti ollut mahdollista, mutta päätimme käydä kävelyllä järvellä (linkki), jonka Simpukka oli eilen meille ystävällisesti esitellyt. Aurinko jopa pilkisteli ilahduttamassa meitä! Kotimatka sujui uhkaavia ukkospilviä katsellessa. Vettä ei ihme kyllä satanut juurikaan reittimme varrella.
Reissu Carcassoneen oli ikimuistoinen, sovimme jo alustavasti uudesta visiitistä keväällä.

Järven ympäri kiersi hieno lenkkipolku.

Yllättävän suuri oli tämä Lac de Cavayere.

Uimaranta tyhjänä.

Komea kataja.

Tosi kiva kuva, eikö? Tässä siis kaikki mitä jäljellä illan lopuksi.
Herkkuja on syöty kiitettävästi!

Maisemia viikon varrelta

Ennen lenkille lähtöä kuvataan kotirantaa.

Tässä monsieur edellä näyttää mallia. Tosin
hänellä on aina tukevasti vaatetusta.

Likat saa vähän juosta vapaana välillä.

Mukavat lenkkeilymaastot sijaitsevat aivan lähellä ja rannan tuntumassa.

Nakkien jakotilaisuus.

Sitten vapaus loppuu.

Kokonaislenkin pituudeksi tulee tällä reitillä melkein 6 km.

Aurinko on laskemassa jo takaisin päästyämme.

Syksy. Aurinko lämmittää silti.

Toinen reittimme kulkee kanavan vartta pitkin ja on suojaisa.

Sitten kotiin tullessa voi käväistä sataman kautta.

Tämän aamun reitillä aallot pauhasivat rannassa voimalla.

Ilma oli sumuinen ja kostea, mutta ei satanut.

Uhkaavia pilviä kuljeskeli koko päivän, mutta tippaakaan ei tullut.

Ei paljon huvita vesijuoksu tänään...

Ravintolakriitikon vapaapäivä Noitaravintolassa

Ihanaa syödä pizzaa välillä, siis pelkästään! Ei salaattia, ei alkuruokia, mutta ei myöskään jälkiruokaa, sopivan yksinkertaista. Pizzasta jäi tosin puolet syömättä (ei huolta, Reijo otti sen mukaan ja lupasi tuhota huomenna), vaikka tilatessa tuntui, että parikin kappaletta saisi helposti uppoamaan :P.

Vaikka kriitikolla onkin vapaapäivä, on mainittava ikäänkuin sivulauseessa, että tulemme tänne toistekin. Löysimme nimittäin noitaravintolan! Jostakin syystä ravintolan omistajat ovat ihastuneet noitiin ja sisutuksessa oli monta kivaa yksityiskohtaa, joita valitettavasti en ehtinyt kuvaamaan tarkemmin. Nimikin ravintolalla on lainattu noidalta: La Sorcière.

Palvelu ravintolassa oli erittäin ystävällistä (perheravintola) ja ruuassa ei ollut mitään moittimista! Eksyimme onneksi vahingossa ravintolaan lenkin päätteeksi (viisasta?) ja koiratkin olivat tervetulleita ravintolaan. Ne saivat rapsutuksia ja vettä tarjoiltiin niille heti ilman pyytämättä. Tosin, rouvatiikeri olisi mieluummin ottanut jotain syötävää listalta, mutta sille ei jostain syystä tarjottu listaa luettavaksi. Koirien ruokalista, hmmm, siinäpäs idea kulinaristien luvattuun maahan myös kulinaristikoirille! Täällä seudulla on paljon eläkeläisiä koirineen, joten kysyntää luulisi olevan :).

Pikkuruisia noita-akkoja riippui seinillä.

Oli siellä yksi isompikin :).

Tänään oli pizzapäivä.

Minun versioni oli herkullista, eikä Reijokaan pahemmin valitellut...

Aukioloaika ilmoitettu selkeästi, eikö? Joku lauantai on
testattava noitaravintolaa illalla. Ei aina ole pakko syödä
pikkusormet pystyssä :D!

Jos meidän rutiinit eivät tänään olleet tavallisimmasta päästä, sopi säätilan poikkeavuus samaan kategoriaan. Aamulla huomasi, että yöllä oli satanut hiukan. Lämmintä oli kuitenkin heti klo 9 parikymmentä astetta. Tuulen voimakkuus koveni päivän mittaan, mutta aurinko paistoi uskollisesti meille myös tänäänkin. Huolimatta ennusteista emme saaneet sadetta päivällä emmekä illalla, silti tuuli kuljetteli välillä synkänkin näköisiä pilviä.

Les Toques Blanches du Roussillon, Le Don Quichotte

Tänään poikkesimme vuokraisäntäpariskunnan kanssa lounaalla tötteröhatturavintolassa Canet en Roussillonissa (linkki). Ravintolakriitikon ura sujui heikosti samaan aikaan seurustelun kanssa... Unohdin valokuvata annoksia, enkä muistanut ottaa ylös ruokalajien nimiä ranskaksi.
Olimme vähän vakoilleet nettisivuilta tietoja ravintolasta etukäteen ja valinneet juurikin sivujen perusteella tämän seuraavaksi kohteeksemme; nuoren parin pitämä perheravintola, jossa lähiruokaa ja juomaa.

Alkuruuaksi otimme Reijon kanssa Bisque de Langoustines, äyriäiskeittoa, joka sitten osoittautui liemeksi ilman kermaista lisää. Herkullisen makuista kuitenkin ja kuumaa. Sopivan "laiha" alkuruoka meidän ruokavalioomme. Vuokraisännät valitsivat Carpaccio de Saint Jacques'n. (kampasimpukkaa) Nämä siis ennätimme syödä ennenkuin kamera kävi edes mielessä... Ruokalajien nimet ovat suuntaa antavia, eivät välttämättä sitä, mitä listalla luki.

Pavé de maigre, Reijon suomennospalvelu kertoi kalapalan
olevan kotkakalaa.

Valitsimme Reijon kanssa pääruuaksi kalaa, kun taas vieraanamme ollut pariskunta yksimielisesti otti ankan rintaa. Sitä en käynyt kuvailemaan, etten häiritsisi ruokailua. Enpäs ollut aiemmin maistanutkaan kotkakalaa! Annos oli sopivan kokoinen, mutta jälleen kerran jäähtynyt. Se on yleensä minusta harmittavaa. Mutta tänään se ei haitannut, sillä jutellessa kuumempikin ruoka olisi kylmennyt. Muuten kalan maku oli hienostunut ja kypsytys oli tapahtunut makuja säästäen.

Sorbet à la pêche, persikkasorbettia.

Jälkiruuaksi valitsimme me kolme persikkasorbettia Reijon halutessa maistaa toista vaihtoehtoa, torttua, jonka nimi jäi minulta unholaan. Meille muille toimitettiin pienet maistiaispalat siitä ja minulle tuli mieleen lähinnä pähkinäinen versio maustekakusta. Tuo kermavaahdon oloinen Turron-vaahto oli herkullista, kun sipaisin sitä omalla lusikallani Reijon annoksesta. Persikkasorbetti oli pitkästä aikaa nautittuna erittäin raikas, kevyt, mutta samalla täyteläinen.

Tämä oli mielenkiintoisen makuinen torttu turrón-vaahdolla.

Reijo sanoi, että kahvin kanssa tämä torttu oli ihan syötävää, vaikka siinä oli mausteena hänen mielestään kardemummaa, josta hän ei pidä. Monsieur ei juuri ylisanoja viljele arvosteluissaan :).

Erinomaista punaviiniä lähialueelta.

Otimme omistajan suosituksesta tätä punaviiniä ja monsieur varsinkin oli vaikuttunut viinin mausta. Onneksi tämä viinitila on tässä lähistöllä Saint-Nazairessa (linkki), että voimme käydä ostoksilla myymälässä paikanpäällä.

Kahvit vielä jälkiruuan päälle ja ruokailu voitiin todeta päättyneeksi. Hintaa lounasmenulla oli 20 euroa ja mielestäni hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Monta maisteltavaa ruokalajia tällaisella annoskoolla ja vatsa kiittää. Yhtään ei ollut liian täysi olo. Tänne saattaa tulla toistekin kokeilemaan jotain muuta menua illalla.