Vaikka kahdeksan kuukauden oleskelun jälkeen voi ja saattaa kuvitella riemusta kiljahdellen aloittavansa matkanteon Suomeen, on myönnettävä, että kuitenkin jollain tapaa haikein mielin jättää kivan seudun. Täällä on elo ollut rauhallista ja vaihtelevasti vilkasta halutessamme.
Tietenkin sitä odottaa näkevänsä läheiset ihmiset Suomessa ja Pertunmaan perukoille päästyämme voimme huoahtaa rauhallisissa rantamaisemissa. Olo on ristiriitainen. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja sitä minäkin toivon.
Siispä toukokuun viimeisenä sunnuntaiaamuna saatuamme vaatimattomat (lue = auto täynnä kattoa myöten) tavaramme lastattua ja pyyhittyämme loput pölyt asunnostamme, pääsimme matkaan... tai ainakin melkein. Virallinen hyvästelyosuus isäntäpariskunnan kanssa oli vuorossa vielä aamulla. Ja voi sitä pussausten ja hyvästien määrää... Pääsimme lähtemään lopulta puolitoista tuntia aikataulustamme jäljessä, mutta emme ottaneet siitä stressiä, ihme kyllä?
Aurinko oli jo läkähdyttävän korkealla ja saimme huolestua toden teolla koirien olosta auton takaosassa. Onneksi meillä oli vain 4 tunnin matka! Suurin osa matkasta sujui moottoritietä ja ruuhkiin emme ihmeemmin törmäilleet (olihan sunnuntai!). Paitsi eräällä tietullilla systeemit olivat epäkunnossa ja näytti varsin todennäköiseltä, että jonotus tulisi olemaan pitkä! Olimme onneksi valinneet toiseksi parhaan jonon ja aina silloin tällöin automaatti suostui sylkemään lippua toiveikkaille autoilijoille. Voi sitä tööttäyksen ja kiilauksien määrää! No, tulipahan tämäkin nähtyä. Jahkailtuani hetken, ennätin ottaa koirat ulos, sillä auringon porottaessa oli syytä jalkautua hetkeksi, Reijon jäädessä auton kanssa jonottamaan. Me kaikki olimme iloisia lyhyestä tauosta!
Suuremmitta seikkailuitta pääsimme perille Grenobleen ja kaupunki osoittautui tutustumisen arvoiseksi, harmillista vain, ettei aikaa ollut yhtä iltaa kauempaa. Sanoinkin Reijolle, että tänne tulemme joskus takaisin. Tunnelma oli kuin olisi ollut "etelässä", erittäin lempeä sää tervehti meitä ja tavarat hotelliin kannettuamme suihku oli erittäin tervetullut. Herättyämme lähdimme välittömästi kahvin jälkeen tutustumaan kaupunkiin.
Ihana rumpujen rytmikäs musiikki kuului jostain läheltä ja perheet olivat sankoin joukoin viettämässä päivää puistoissa. Oli täkäläinen äitienpäivä. Kummallista kyllä, mutta etukäteisodotukseni osoittautui vääräksi. Kuvittelin Alpeilla sään olevan vielä viileä tähän aikaan vuodesta, mutta olin väärässä. Kun myöhemmin illalla saavuimme kävelyretkeltämme hotelliin, samettisen pehmeä ja erittäin lämmin sää hemmotteli meitä siten, että ulkona olisi viipynyt mielellään kauemminkin. Mutta ei auta, suihkun jälkeen vaan nukkumaan, sillä matka jatkuu heti aamulla!
 |
| Majapaikkamme, tällä kertaa yövyimme hotellissa. (linkki) |
 |
| Kaupunki (linkki) oli vuorten ympäröimä. |
 |
| Raitiovaunu huristaa ohitsemme. |
 |
| Vuoren laella linnoitus. |
 |
Köysiratasvaunulla olisi päässyt joen yli vuoren rinteessä
sijaitsevaan museoon, näin ymmärsimme. |
 |
| Isère on 286 kilometriä pitkä joki Kaakkois-Ranskassa, Rhône-Alpesin hallintoalueella (wikipedia) |
 |
| Mäennyppylä tämäkin. |
 |
| Teatterin seinät sievästi maalattu. Ihan näyttivät oikeilta ikkunoilta. |
 |
| Kävimme yhdellä joen silloista kääntymässä. |
 |
Tässä poseerauskuva. Mammakin on jo jaksanut
mukana lenkeillä. |
 |
| Tintti ja Milou mainostivat kirjakauppaa. |
