maanantai 29. helmikuuta 2016

Barcelona, 1. päivä

Saavuttuamme hotelliin ennätimme huokaista vain hetken, sillä kattoterassi näköaloineen houkutteli meidät poistumaan saman tein huoneestamme, mikäli mielimme nähdä auringonlaskun ja nauttia aperitiivit ennen illalliselle suuntaamista. Ei kyllä kaduttanut ollenkaan kavuta katolle, kerrassaan huimat näkymät, vai mitä tuumaatte?
Juuri tätä ihmeellistä rakennusta varten olemme nyt
tänne saapuneet. 
Aurinko on juuri laskemassa.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää
Gaudin suunnittelemassa Sagrada Familiassa.

Terassi kiersi koko rakennuksen ympäri.

Ennätimme aperitiiville juuri ja juuri ennen auringon laskua.
Ihanaa huokaista hetki.

Sinne se meni, aurinko!
Olimme etukäteen katselleet Booking.com sivuilta saamamme informaation mukaan lähistöllä olevaa ruokapaikkaa, joka tarjoaisi paikkallista ruokaa. Olimme jopa varanneet varmuudeksi sieltä pöydän,  sinne siis. Paikalla oli jopa muutama asiakas, emme ihmeellistä kyllä olleet tällä kertaa ensimmäisiä. Espanjassa illallinen tarjoillaan vielä myöhemmin kuin Ranskassa!
En yhtään tykännyt noista muovituoleista!

Avokeittiö uuneineen.
Hienoisen pettymyksen tuotti ravintolan terassilta tutut muovituolit ja hiukan kolkko sali, sen verran kuitenkin oli nälkä, että tuli katseltua enemmän kyllä lautaselle, joten sisustuksen puutteet eivät suuremmin häirinneet. Tätä ravintolaa en suosittelisi kenellekään, terveisiä vaan Bookingin tiimille!
Friteeratut artisokat ja maalaisleipä talon tapaan (tomaatilla ja
valkosipulilla) toisaalta lievittivät nälkää, mutta samalla veivät
myös kuvaajan huomion toisaalle. Sen vuoksi tässä jo suurinpiirtein
syöty alkuruoka!

Fideua eli pastapaella oli illan pääruokavalintani, ei paha, sanoisin!

Reijo löysi omannäköisen annoksensa, jossa riisin lisäksi
paprikaa, parsaa, etanoita sekä kania, nam!

Jälkiruoka oli otettava ensimmäisen illan kunniaksi, vaikka
vatsa oli jo täynnä. Ei kuitenkaan niin täynnä, ettei jäätelöä
mahdu, hih!
Ruokailtuamme olimme aivan kattoterassin huumassa vieläkin ja kävimme juomassa siellä vielä jälkiruokakahvit ja nauttimassa öisestä maisemasta tuhansine valoineen. Terassi oli avoinna onneksemme puoleen yöhön saakka.
Ihanat näkymät!

Melkoisen aavemaisen näköinen kirkko.

Öinen maisema.

Valot tuikkivat yössä.

Tuohon sänkyyn sitä kallisti mielellään päänsä lopulta!

Karkauspäivän kosinta ja myönteinen vastaus ❤

Olin valmistellut etukäteen salaa aamullista kosintaani. Arvasin, ettei monsieur muistaisi tämän päivän merkitystä, koska olimme suunnitelleet Barcelonaan lähtemistä koko viime viikon ja olin varonut sanallakaan mainitsemasta karkauspäivää. Viimeksihän neljä vuotta sitten polvistuin sängyn viereen herätyskellon soitua ja unenpöpperöinen mies oli kosinnastani aivan ihmeissään. Onneksi kuitenkin vastasi silloin kosintaani oikein 😊 !

Nyt annoin hänen herätä rauhassa ja käyttää koirat aamupissalla, ettei ainakaan voitaisi vedota syyntakeettomuuteen. Niinpä aamupalan päätteeksi sanoin hänelle vakavalla äänellä, "meidän pitää jutella eräästä asiasta", siis tiedättehän juuri sen lauseen, joka naisen sanomana saa yleensä löysät miehen pöksyyn. Kävin hakemassa huoneestani sormuksen ja jääkaapista samppanjan, tulin olohuoneeseen, polvistuin(!) jälleen kerran ja kysyin tärkeän kysymyksen, johon todellakin halusin myöntävän vastauksen, eli "tahdothan pysyä edelleen poikamiehenä?". Tälläkin kertaa onnistuin yllättämään, mutta onneksi sain toivomani vastauksen, KYLLÄ! Mitäpäs sitä muuta kuin hame(kangas)kauppaan tieni vie 😄 !

Leikkisormus löytyi sopivasti edellisenä iltana
kaupassa käydessämme.

Samppanjan juominen jatkui vielä myöhemmin päivällä, kun koirahoitajat tulivat hakemaan Tikrun ja Lissun luokseen. Kilistimme heidän kanssaan vielä juhlapäivämme kunniaksi. (Olin löytänyt vaellusporukastamme pariskunnan, joka ilomielin otti koiramme hoitoon). Heitä kyllä nauratti moinen systeemi, Ranskassa ei tälläista tapaa ole. Meidän bussimme lähti puolen päivän maissa ja ennätimme syödä Perpiganissa lounaan vielä ennen junan lähtöä Barcelonaan.

Ravintolassa aseman lähellä saimme lounaalla alkuun
herkullista kurpitsakeittoa.

Broileria talon tapaan pääruokana, nam. Melkoisen kokoinen
annos!
Juna-asemalla joimme vielä lähtökahvit, ennen tuuliselle laiturille siirtymistä. Porukkaa oli paljon, sillä täällä on parhaillaan talvilomakausi. Junamatka kesti vain tunti 20 minuuttia, jonka ajan lepuutimme onneksi rauhallisessa vaunussamme. Aurinko toivotti meidät tervetulleeksi ihanaan miljoonakaupunkiin (linkki). Suosittelen sitä koko sydämestäni, käykää ihmeessä visiitillä (linkki), Suomesta lennot ovat edullisia ja nopeita (vain neljä tuntia)!

Juna oli vähän myöhässä, sillä matkan varrella oli sääolosuhteet
olleet haastelliset. Siis mahdollista myös täälläkin!

Meditointia vai nukkumista? Samapa tuo,
rankka päivä takana kosimisineen kaikkineen.

Maisemia matkan varrelta.

Pian ollaan perillä. Saavuttuamme Barcelonaan mittari näytti
19 astetta, ihanan lämmintä oli vielä näin myöhään iltapäivällä.

Metrossa oli tupaten täyttä, onneksi matka hotellille oli lyhyt.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hienoissa maisemissa vaelluksella

Tällä kertaa vuorossa oli St Martin de Fenouillet. Uskomattoman lämmin päivä, heti aamusta jo 18 astetta lämmintä ja tyyni sää. Kylläpä kelpasi marssia vuoren rinteillä. Oikein vähän harmitti, kun matka loppui, sen verran lyhyt (vain 10 km) oli tämän päivän reissu. 

Älkää kysykö, mikä puu... Kauniisti kukki kuitenkin. Saattoi
olla mantelipuu.

Oli meillä vaan komeat näköalat tuolta korkealta!

Upea laakso, jonka reunalla pidimme lounastaukoa. Pari hävittäjä-
suihkariakin lensi ohi ääntä nopeammin. Harmi, etten ehtinyt kuvata,
meinaan oli metka tunne olla korkeammalla kuin suihkarit!

Laakso oli aika leveä ja siellä oli asutusta aivan kyläksi saakka.

Pic de Bugarach tuolla pilkottaa.

Ei voi olla ihailematta maisemia auringon paisteessa.

Kuvataulu laaksosta.

Mikähän jäkälä/sieni tämä on?

Söpö pikkunarsissi.

Kovin oli kivikkoista polkua jälleen.

Kivisestä alustasta huolimatta kasvillisuus oli vallannut rinteen.

Melkoisen karu pudotus tässä rinteessä. 

Tämä "katukyltti" oli varsinkin miesten suosiossa. He haaveilivat
rommista eväänä välietapissa.

Ei ole enää pitkä matka.

Parkkipaikalla kukkivat puut todella keväisesti.

Hieno seinämaalaus, enkä nyt tarkoita grafftitia.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Välähdyksiä menneeltä viikolta

Tämä mennyt viikko on sujunut aika rauhallisesti ja mukavien säiden vallitessa. Kalakauppammekin avautui vihdoin lomien jälkeen keskiviikkona ja hetihän sinne piti mennä kyselemään, mitä syötäis. Saaliiksi saimmekin tonnikalan sukuista auksidia (melva) ja merianturaa. Nam. Auksidia riitti savustettavaksi sekä pannulla paistettavaksi, meriantura pääsi samoin pannulle voin kera.

Tässäpä melva pötköttää.

Merianturoita jäi vielä pari muillekin.

Kampelaakin harkitsin, mutta ensi kerralla ehkäpä on sen vuoro.

Makrillit aina yhtä sutjakoina.

Kaikenlaista merenelävää oli tarjolla.

Tässä meriantura pannulla. Onneksi kaupan täti poisti siitä nahkan
ja suolisti sen, valmistaminen ei voisi olla helpompaa!

Kalakaupan aukioloajat.
 Koska loppuviikosta säät vaan paranivat ja terassit houkuttelivat, poikkesimme lounaalle lähiravintolaan. Tällä kertaa kävimme ensin lenkillä ja niinpä koiratkin olivat tyytyväisiä päästessään lepuuttamaan ruokailun ajaksi. Tosin, ne ovat kyllä yleensä aina rauhallisia ravintolassa käydessämme. Ihana sää!

Lähiravintolassa lounaalla.

Reijon kalaa vihanneksilla...

... ja mun kreikkalaisen salaatin näköisversio.
Kun lounaasta terassilla olimme selvinneet, päätimme nauttia hienoista lämpimistä säistä piknikillä. Siitä olikin kauan, kun viimeksi olemme rantaan piknikille päässeet. Tässäpä pöytä koreana. Jälkiruokana pala suklaata, enempää emme olisikaan jaksaneet.


Reijo halusi kolmen p:n piknikin: punkkua, patonkia ja
poulet'a (grillattua broileria). Minä pistin yhden p:n paremmaksi
ja ostin lisukkeeksi POTTUA! Meillä oli siis todellinen juhla-ateria.
Salaatti pääsi kuokkimaan neljän P.n piknikille puolivahingossa.

Mikäpäs tässä meitin lähirannassa aallonmurtajan
suojassa oli nautiskella hyvästä ruuasta, upeasta säästä
ja tietty miellyttävästä seurasta :)! Tungosta ei ollut!