maanantai 25. maaliskuuta 2013

Le Cimetière du Père-Lachaise, hautausmaalla kävelyä ja kotiinlähdön tunnelmia

Lomaviikon viimeinen päivä valkeni harmaana, sopiva sää lähteä hautausmaalle moikkaamaan Edith Piafia. Kuuntelimme eilen illalla fiilistelyn vuoksi Edithin tuotantoa youtubesta ja tuntui ihan hienolta päästä vierailemaan hänen haudallaan. Hautausmaa sijaitsi noin 5 km päässä hotellilta ja surautimme paikalle taksilla.
Tutkimme paikan päällä olevaa aluekarttaa ja suunnistimme sinne osaan suoraan, jossa Edithin haudan ilmoitettiin olevan. Kiersimme aluetta kuin kissa kuumaa puuroa eikä hautaa vaan löytynyt. Kysyin sitten lopulta neuvoa toisilta turisteilta, joilla oli hautausmaasta paperinen karttaversio. He neuvoivat meille oikean suunnan, joka olikin sitten aivan toisaalla... No, pääasia, että pääsimme perille ja saimme osoittaa oman tervehdyksemme Edithille.

Kävelyä tuli muutaman tunnin verran täälläkin, tosin mukulakivistä johtuen ei niin miellyttävää. Paljon mielenkiintoista vaikka surullista nähtävää löytyi hautausmaalta, valokuvat kertokoot puolestaan.

Tultuamme takaisin pakkailimmme laukkujamme. Vetäisimme kunnon päivälevot, sillä olimme suunnitelleet menevämme illalla syömään läheiseen kalaravintolaan. Kellon käydessä seitsemää suunnistimme ravintolaan ja Aira valitteli, ettei hänen ollut nälkä. Saimme kuitenkin tilattua molemmat omat annoksemme ja syötävää todella riitti. Ruuassa ei ollut moittimista, mutta palvelu oli mitäänsanomatonta. Emme antaneet tilanteen latistaa lomafiilistä vaan suuntasimme hotellille takaisin hyvillä mielin. Taksi aamuksi oli sovittu kuljettamaan meidät lentoasemalle ja meillä olisi mukavasti aikaa istua vielä kerran aamiaisella rauhassa. Menimme aikaisin nukkumaan ja olimme tyytyväisiä viikon saldoon. Kaikenlaista olimme saaneet nähdä ja kokea, etukäteen suunniteltua ja jotain improvisoituakin tuli tehtyä.

Maanantaiaamuna heräsimme klo 7 ja suunnistimme heti aamupalalle. Tungosta ei ollut ja kiirekin oli mennyt jo ohi. Taksimatka sujui leppoisasti ja olimme ajoissa lentoasemalla. Lähtöselvitykseen jouduimme hiukan jonottamaan, vaikka tulimme ajoissa, mutta sepä ei haitannut. Ennätimme tehdä ostoksia ennen koneen lähtöä ja hankkia myös salaatit evääksi. Matka Helsinkiin sujui nopeasti ja oikein tuntui haikealta jättää Pariisi. Onneksi tänne pääsee toistekin, toivon mukaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
 
 
 
 
 
Posted by Picasa
Posted by Picasa
Posted by Picasa



lauantai 23. maaliskuuta 2013

Marché aux Puces de la Porte de Vanves eli kirpparilla

Yöllä satoi ja eilen illalla olin katsonut säätiedotuksesta, ettei aamullakaan olisi säässä hurraamista, joten puhelimme alustavasti pitävämme vapaapäivän kiertelystä, varsinkin, kun Airan jalkoja oli alkanut särkeä. Yllätys odotti meitä aamulla kahdessa asiassa: olimme ensinnäkin nukkuneet molemmat varttia vaille yhdeksään ja kun avasin verhot, paistoi aurinko ja ilma tuntui lämpimältä. Aamupalalta tullessamme huomasin esitetelineessä Pariisin kuuluisasta kirpputorialueesta kertovan esitteen ja nappasin sen suurempia ajattelematta mukaan. Huonessamme lueskelin sitä ääneen ja tarkistin netistä sinne olevan reilu 5 km matkaa. Nopeasti syntyi päätös, aurinko paistaa, ulos ja kirpparille, jippii!

Päästyämme perille klo 11, ihmisiä kuljeskeli alueella jo riittävästi ruuhaksi saakka, mutta eipä se meitä haitannut, kiirettä kun ei ollut minnekään. Kauppiaat olivat miehittäneet kahden kadunpätkän verran kävelyteitä molemminpuolin katua ja kun olimme kahlanneet läpi molemmat pätkät totesimme, kolme tuntia myöhemmin, että kylläpä heitä olikin runsaasti!
Leppoisaa oli vaellella ja tutkia kaikkea myytävää Pariisin kirpparilla, paljon erilaista ja mutta kuitenkin vähän samanlaista kuin Suomessa. Airan mielestä myytävänä oli kauniimpia (ja kalliimpia) tavaroita kuin Suomessa. Kokemus oli miellyttävä eikä edes väsymys saanut meitä katumaan tekoamme. Ennenkuin suunnistimme takaisin hotellille, kävimme syömässä salaatit, jotka tällä kertaa olivat sopivan kokoiset.

Matkan varrella sattui kuinkas ollakaan kulkureitillemme tavaratalo, josta kävimme etsimässä Airalle torkkupeittoa. Sellainen sieltä tarttuikin mukaan ja kaikkine kimpsuinemme ajoimme taksilla kotiin.
Unta ei tarvinnut odottaa.

Ilta kului puikot suihkien ja rattoisasti mukavia jutellen. Ihanaa olla Pariisissa -edelleen.

Posted by Picasa

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Seinen rannalla

Päivästä oli lupailtu kaunista ja aurinkoista, juuri sopivaa Seinen rannoilla käyskentelyyn. Hotellilta ei ollut pitkä matka rantaan ja ihastelimme kilvan turistien kanssa Louvren piha-aukiolla näkymiä. Viima yllätti meidät reissaajat aivan kuten talvi yleensä Suomessa autoilijat, joten vähän aikaa rantakatua pitkin käveltyämme poikkesimme sisäkadun rauhaan, suojaan sekä tuulelta, että liikenteen vilinältä.

Ihasteltavaa riitti pikkukadun varsilla kiitettävästi ja kun väsymys alkoi tuntua konteissa, pistäydyimme katukahvilaan juomaan kupposet kahvia. Ulkona oli miellyttävä istua ja antaa kiireisemmän ajan lipua ohi. Jonkun aikaa tuumailtuamme jatkoimme takaisin joenvarteen ihailemaan laivaliikennettä sekä rannassa kiinni olevia asuntoveneitä. Takaisin hotellille oikaisimme Tuilliersin puiston läpi ja minä koohotin jälleen niin innoissani (lue: lounaan kuva silmissä), että kävelimme vähän ohi kotikadustamme. Lopulta oli jo pakko tiedustella tietä kotiseudulle, sen verran väsymys painoi ja kartan luku takkuili. Apu löytyi, samoin tuttu katu ja lounaallekin pääsimme ihan hotellin lähellä olevaan "pikaruokalaan", joka yleensä lounasaikaan on ihan tupaten täynnä.

Lounaan jälkeen normikuviot ja kops, pää tyynyyn. Muutaman tunnin kuluttua olin jo valmis hakemaan kaupasta lisää hedelmiä... ja no, okei, juustoakin vähän. Aira jäi suosiolla lepuuttamaan hotellille. Kauaa ei kauppareissulla aikaa vierähtänyt, suorastaan juoksin takaisin, jotta saisin maistaa mansikoita, joita kilon (vähempi ei riitä) verran kaupasta ostin. Mansikat olivat ranskalaisia.
Vaikka lounaan jälkeinen pömppövatsaolo tuntui vielä selvästi, oli pakko ennen nukkumaan menoa syödä mansikoiden lisäksi tietty vähän juustoa ja hedelmiä.

Tällä viikolla aika on muutenkin rynninyt eteenpäin ja pian on reissun loppu käsillä. Ainut asia, jonka etukäteen päätimme tehdä, on vierailu Edith Piafin haudalla. Sen aika on siis nyt viikonloppuna.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
 
 
 
 
 
 
Posted by Picasa


Posted by Picasa