Viikko 13

Maanantaina aamupäivä meni hoidellessa asioita ja koirien käyttäminen pesulassa siivojan käynnin ohella kulutti iltapäivän tunnit sukkelaan. Meidät oli kutsuttu ravintolaan jäähyväisillalliselle koko Lapin vaellusporukan kanssa. Olin varmistellut hyvissä ajoin jääkaapin sisältöä, ettei vaan suurempia eväitä jäisi syömättä. MUTTA. Jo eilen illalla naapurin vuokraemäntä kävi tiedustelemassa, josko meidän sopisi tulla kuitenkin huomenna syömään. Aiemmin olimme puhuneet vain vuokrasopimuksen teon yhteydessä otettavasta aperitiivista, vaan nytpä hän halusi meidät lounaalle. HUOH. Tästä ylensyömisestä on tultava loppu!

Lenkillä auringon noustessa.

Hyvästit satamalle, yhdelle meidän lempiulkoilupaikoista.

Sunnuntaihin mennessä kaikki kaapit olivat tyhjät.

Viimeiset päivät houkuttivat nauttimaan auringosta.

Jopa varjoisalla takapihalla viiniköynnös oli saanut lehtensä.

Maanantai-illan ainoa kuva, mun jälkiruoka.

Ei muuten, mutta olin puhunut täkäläisen parhaan ystäväni Nadinen kanssa tapaamisesta ennen lähtöä tiistaina! Lopulta meidän hyvin rakentamamme aikataulu romahti (onneksi olimme ennättäneet pakata suurimman osan jo sunnuntaihin mennessä!!!) näihin odottamattomiin vierailuihin. SILLÄ myös ystäväni halusi meidät syömään illalla. Näinollen meidän kauhuskenaariomme toteutui sittenkin, vaikka kaikki vaikutti vielä sunnuntaiaamuna rauhalliselta!
Heräsin tiistai aamuna klo 5 ja aloitin hurjan loppukirin ja sain kuin sainkin tehtyä loput vähäiset, mutta aikaa vievät pienen tilpehöörin pakkaukset kunnialla. Puolilta päivin naapuriin lounaalle ja meidän onneksemme heillä vietetään myös siestaa, minkä vuoksi pääsimme ajoissa kotiin ja nukkumaan. Iltapäivällä pakkasimme auton ja olimme melko iloisia, sillä olimme mahduttaneet kaiken tarpeellisen (?) mukaan. Vaille seitsemän lähdimme kävellen illallisvierailulle koirien kanssa, sillä sää oli ihanan kesäinen. Illan lopuksi laitoimme viimeiset laatikot ja pussukat varastoon ja ihme kyllä pääsimme ajoissa nukkumaan.

Kävellen illalliselle.

Pientä poseerausta.

Kotikylän maisemia.

Vakiolenkkipolkuja.

Tikru ystävän pihalla kuin kotonaan.

Lissu vähän ihmettelee, mitä täällä tehdään.

Voitais tulla jo sisälle.

Mainion aterian päätös, aprikoositorttu. Aprikoosit Nadinen
omasta puutarhasta, vähän oon kateellinen.

Huomenna alkaakin sitten paluumatka Suomeen, siitä omat juttunsa myöhemmin.

Sunnuntain vaelluksella teemana pääsiäiskarnevaalit

Eilen illalla ollessamme syömässä ystävien luona sain kuulla tämän päivän vaelluksen pukuteemasta. Olin jotenkin jättänyt lukematta asiaan liittyvän sähköpostin ja autuaan tietämättömänä kuuntelin, kun jokainen vuorollaan kertoi, miten aikoo pukeutua. Onnekseni kuitenkin talon emäntä kaivoi varastostaan pelleasun, joten karnevaaliasu oli valmis!

Poseerausta, päivän asuste.

Vaellus itsessään oli helppo tasamaalla toteutettu kävely, jonka kokonaispituus oli n. 8 km. Vauhti oli leppoisa, sillä mukana oli myös sellaisia, jotka eivät jaksaneet ylläpitää kovempaa menoa. Reitin varrella sai todeta perjantain sateen tehneen hyvää, luonto vihersi ja kevät oli edistynyt jo pitkälle. Tuntui samalta kuin Suomessa kesäkuussa. Tosin jouduimme väistelemään lätäköitä, sillä joskus vesi ei kerta kaikkiaan imeydy maahan.

Viiniköynnökset vihersivät jo reilusti. Kesä 💚

Pakollinen Canigou-kuva.

L'Agly joen varressa tasamaavaelluksella.

Melkoisen kirjava porukka, kolmisenkymmentä suunnilleen.

Välillä metsätietä pitkin.

Sunnuntaina oli vielä reilut lätäköt jäljellä perjantain sateesta.

Artisokkaa, nam!

Melkoisen upea paikka oli meidän grillibileillä.

Kävelyn jälkeen oli vuorossa munien etsintäleikki, jossa tehtävänä oli löytää mahdollisimman monta kananmunaa. Yritin osani minäkin, mutta olivat liian hyvin piilotettuja, joten jätin homman suosiolla muille. Kun aperitiivi oli katettu pöytään asiaankuuluvine alkupaloineen ja -juomineen, oli yleisöryntäys valtava, sillä kaikilla oli jo nälkä. Pakko myöntää, että vaikka sitä tietää ruokalajeja tulevan useamman peräkkäin ja vatsan joutuvan siten koetukselle, maistuvat nuo alkupalat silti aina erinomaisesti. Pari mukia Kiriä upposi myös, kunnes vaihdoin juomani mieluummin veteen. 

Ensiksi siis tarjottiin grillimakkaraa ja salaatteja, sitten kahta erilaista munakasta, jonka jälkeen vuorossa juustot ja lopuksi vielä jälkiruoka. Syödä sai vatsansa aivan täyteen ja vähän ylikin... viiniä oli tarjolla monenmoista ja sitäkään ei rajoitettu vaan jokainen otti juuri sen verran, kuin katsoi tarpeelliseksi. Useimmat joivat kohtuudella, mutta mukaan mahtui heitäkin, joille viini maistui reilusti ja silti hauskaa oli.

Aperitiivisuolaiset katosivat sukkelaan nälkäisiin suihin.
Oliiveja, kuivamakkaraa, pähkinöitä sekä erilaisia sipsejä
tarjottiin Kirin (linkki) kanssa.

Katoksessa pitkät pöydät odottavat ruokailijoita.

Muutama kananmuna vispattiin munakkaaseen. Kokit työssään.

Parsamunakasta varten villiparsaa kypsymässä.

Vieressä hiilloksella paikalliset grillimakkarat. Rasvaisia ja
herkullisia.

Kuvaus oli unohtua, kun oli kova nälkä. Grillimakkaraa,
tabouleh-salaattia ja porkkanaraastetta. Ei huonot eväät.

Parsamunakas valmiina.

Paljoa ei uskalla ottaa, sillä niin monta ruokalajia on edessä.

Boudinista (paikallinen mustamakkara linkki) tehtiin vielä toinen
munakas, molemmilla munakkailla on oma kannattajakuntansa.

Tässä boudinmunakas valmiina.

Plataanipuut vihertävät.

Jälkiruokapöydässä herkkuja: mandariineja, suklaakakkua, sekä
 tropeziennea (muistuttaa hiukan laskiaispullaa). Tässä siitä megaversio,
joka jaettiin kahdeksaan osaan. ÄHKY.

Todella mukava ja lämmin päivä, ainut vaan, että tämä syöminen alkaa jo käydä työstä, sen verran raskas olo oli vielä kotona.

Viikko 12

Viimeinen täysi viikko jäljellä täällä Etelä-Ranskassa ja pakkaushommat vain kiihtyvät. Tosin maanantaina vietimme häättömyyspäiväämme, jolloin pidimme taukoa pakkaamisesta. Aamupäivällä nautimme brunssin kuohuviinin kera, kun olimme tulleet koirien kanssa lenkiltä. Sitten vaan keskustelimme ja istuimme auringossa. Päiväunien jälkeen otimme edelleen rauhallisesti, sillä olin varannut pöydän illaksi suosikkiravintolastamme omalla kylällä. Myös ilta oli erittäin onnistunut!


Tiistaina olikin touhua eilisen edestä. Pakkaaminen alkoi jo heti aamusta, kunnes lähdimme koirien kanssa lenkille ja kauppareissulle. Iltapäivällä homma jatkui siihen saakka, että olin aivan uuvuksissa. Tuntui mukavalta saada aikaiseksi monta valmista laatikkoa.

Mustalaisten leiri oli ilmestynyt kävelyreittimme l
ähellä olevalle pellolle.

Nyt on vihreätä kaikkialla. Tuntuu kuin kasvit kilpailisivat,
kuka on vihrein!

Lissu oli saada paskahalvauksen, kun näki artisokan kerääjän
isoine selkäsäiliöineen pellolla. Tällä pellolla kerättiin artisokat
todella käsipelillä. Traktori odotti pellon laidassa satoa.

Tällaiselta näyttää, kun tänne seudulle on luvattu sadetta.
Pilvet ovat kaukana pohjoisessa.

Viinin taimet vihersivät jo reilusti. Kevät on pitkällä.
Tosin, tuntuu siltä kuin kesäkuun sää Suomessa.

Keskiviikkona lähdin aamulla pitkästä aikaa kerhon kanssa sauvakävelylle. Järvi Villeneuve de la Rahossa on suosikkini sauvakävelypaikaksi sen kauneuden ja maaston vaihtelevuuden vuoksi. Pari tuntia sauvomista ja lopuksi venyttelyt päälle, oikein hauska reissu mukavassa seurassa! Reijo oli savustanut kalat (tällä kertaa ahventa) meille lounaaksi ja tuumimme molemmat, että herkullisempaa ruokaa saa hakea!
Iltapäivällä tein ruokaa armeijalle, määrän puolesta siis...

Sadetta luvattu tällekin päivälle, mutta uskaltauduin
sauvakävelylle kaiken uhalla.

Uimaranta tyhjä, eikä mulla uimapukua mukana!
Taitaa olla jo pakattu laatikkoon.

Pilvet kaikkosivat juuri ennen puolta päivää ja
loppupäivän saimme nauttia auringosta.

Lounaaksi savustettua ahventa ja salaattia. Nam.

Torstaina saimme auton reissukuntoon, kun siitä korjattiin temppuileva sähköikkunoiden kytkin. Viime viikollahan se oli jo määräaikaishuollossa ja silloin kyselimme ikkunoiden ongelmasta. Osa tilattiin ja lisäksi pari uutta rengasta vaihdettiin alle, nyt on turvallista lähteä matkaan. Sadetta ja ukkosta piti saada tänään tänne, mutta vain sadealueen helma pyyhkäisi ja kasteli kivetyksen kuivuen pian pois. Pohjoisessa merellä näkyi tummat pilvet, koiratkin pääsivät kuivin tassuin lenkille.

Perpignanin keskusta.

Tänäänkin luvattu sadetta, mutta lupaukseksi jäi.

Kaupungilla kahvilla autoa odotellessa.

Ystävän pihassa appelsiinipuu kukassa.

Perjantai oli harmaa päivä jo heti aamusta. Vettä VIHDOIN tihuutteli hiljalleen ennen puolta päivää ja lopulta iltapäivälle sitä tuli oikein saavista. Sopiva päivä jatkaa pakkaushommia ja tyhjennellä jauhopusseja. Kaappien hyllyt ammottavat tyhjyyttään, mikä onkin sopivaa, sillä olen sanonut Reijolle, että kaiken on oltava pakattuna valmiiksi sunnuntaihin mennessä... Tosin, viikonloppu on jo täynnä muuta tekemistä, ehkä menee tiukoille aikataulu.

Siemennäkkileipää matkaevääksi.

Etana, etana näytä sarves...

Lauantaina meidät oli kutsuttu lounaalle sekä illalliselle ystäviemme luo. Mielenkiintoinen päivä ja vatsalle koettelemus. Reijokin haeskeli valmiiksi esille ruuansulatukseen apurohdot. Eilinen sade oli poispyyhkäisty, mutta sen sijaan kova tuuli piti huolen siitä, että suurimmat helteet ovat mennyttä.
Kuvia en tohtinut ottaa muualta kuin omalta pihalta sekä kantapaikastamme kylän viinikellarista, jossa kävimme heittämässä hyvästit vielä ennen lähtöä.

Mutkattomat eväät viinikelllarin aperitiivipöydässä
sisällä poikkeuksellisesti,sillä ulkona oli kova tuuli.

Sunnuntaina olikin vuorossa kauden viimeinen vaellukseni, munia jahdattiin pääsiäisen kunniaksi ja niistä tehtiin omeletti villiparsan kanssa. Itse vaellus oli vain kymmenisen kilometriä ja tasaisessa maastossa. Siitä oma juttunsa.