Viikko 8, arkista vaellusta

Tehdessäni näin jälkeenpäin näitä päivityksiä, laitaan vaan valokuvia katseltavaksi. En missään nimessä enää muista tapahtumia kovin tarkkaan, ellei jotakin erikoista ole sattunut. Joten katselkaa nyt valokuvia ja kuvitelkaa loput.

Viikko 7, vaelluksia ja fysioterapiaa

Vaikka sairastelu on taakse jäänyttä, maistuu silti herkut.
Tässä mansikoita, kiiviä ja appelsiinia.

Kävin vaellusseuran kanssa lähiympäristössä kävelyllä.

Canigou valvoo taustalla lumihuippuineen.

Tässä sama Canigou, mutta kauempana vaelluksella seuraavana
päivänä. Oli muuten paluun jälkeen ensimmäinen vaellus
ja samalla kevätkauden avausreissu mulle.

Sää oli mitä upein. Matkaa saimme tehdä tuulettomassa
ja lämpimässä kelissä. T-paitaa en ollut uskaltanut
laittaa jälkitautien pelossa vielä päälle, joten tuli hiki!

On se vaan komea.

Välillä viinipellonlaitaa.

Täällä kävimme vierailulla ja söimme linnan puistossa eväät.

Osa porukasta, kuten minä, olimme jo aiemmin käyneet
täällä, joten lepäilimme ja juttelimme sillä aikaa, kun muut
tutustuivat linnaan ja sen viinikellariin.

Sitten välillä marssimme tien laitaa kuin
köyhän talon porsaat, peräkanaa.

Harvemmin olen omaa kuvaani blogiin laittanut,
mutta nyt iski hetkellinen mielenheikkous.

Ensin rinnettä ylös ja sitten taas alas.

Vasemman käden lapa on kiukutellut ja se
on heijastunut koko käsivarteen. Tässä fysioterapeutin
kanssa jumpassa.

Kävelymaisemat eivät ole hassummat! Vai mitä?

Viikko 6, monenlaista juhlaa

Aurinko nousee jo 7:45!

Päivän pituus on noin 11 ja puoli tuntia, uskomatonta!

Tässä kiivejä jäljellä, niitä pomin silloin lokakuun loppupuolella.

Aina vain yhtä herkullisia uunijuureksia.

Lissun synttäreille tein kakkua.

Lupasin tehdä kermakakkua, sitä harvemmin saa täällä.

Synttäribileisiin osallistui rouva Simpukka puolisoineen,
alkuruokana meillä sopivasti kampasimpukkaa.

Pääruuaksi Reijo savusti ahventa.

Ja, tietysti nam, uunijuureksia.

Kakku kuvattu, kunhan ensin saatu synttärisankarille ja
äidilleen pienet palaset leikattua.

Ai kun oli hyvää, sanoo synttärisankari ja
muisti vielä seuraavanakin päivänä kysellä,
jos saisi kakkua lisää.

Lisko hereillä jo, sillä päivä oli todella lämmin.

Toisissa juhlissa kävimme ravintolassa syömässä.
Mulla tonnikalaa ja tomaattia.

Toisilla rouvilla alkuun salaattia.

Reijo sai herkutella parsalla!

Rouvat ottivat molemmat lohta pääruuaksi. Oli kuulemma hyvää.

Kuten kuvasta näkyy, myös paella merenelävistä maistui meille.

Reijo uhrautui ottamaan kanssani äyriäispaellaa. Herkullista.

Tätä ei ole vaikea arvata, kenen jälkiruoka on kyseessä.

Minä otin appelsiinitorttua.

Toinen vieraanamme olleista rouvista otti erikoista jälkiruokaa,
jossa oli paahtovanukasta ja tuoretta ananasta.

Toinen nautti sorbettia.

Lisää savukalaa, tällä kertaa kultaotsaahventa.

Sitten opeteltiin putsaamaan kalamaria.
Ei ollut vaikeaa.

Reijo ilahtui, kun sai kalamaria au naturel.

Mun annoksessa on sentään sitruunapippuria.

Komeita artisokkia Espanjasta. Näitä saa pian myös tästä aivan
lähiseudulta. Paikalliset artisokat olivat vielä kovin pieniä.

Sunnuntaina oli vaelluskerhon perinteiset juhlat.
Alsassilaista ruokaa, hapankaalia, makkaraa ja
possun potkaa, Se tarjoiltiin oluen kanssa.