sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Viikko 36

Maanantaina kaikilla meillä oli haikea olo. Erittäin hauska yhdessäolo päättyisi tänään ja ranskalaisten olisi aika lähteä kotiin. Reijo saattoi heidät lentokentälle, joten heitimme hyvästit jo aamulla ja minä jäin kasailemaan mökiltä tavaroitamme kotiin vietäväksi.

Tosin, minulla oli tiedossa heti perään toinen, hiukan erilainen elämys, melontareissu ystäväni R:n kanssa, joka alkaisi iltapäivällä. Siispä en ennättänyt kovin kauaa huokaista kotiin päästyäni, oli aloitettava samantein reissun valmistelut.

Hain ystäväni bussilta ja samantein pikaisesti poikkesimme pizzalla ennen melomaan ryhtymistä. Kanoottini Onni Armas parka ei ollut vielä päässyt kastautumaan veteen olleenkaan tänä kesänä, ellei nyt sadevettä oteta lukuun.

Olimme todella onnekkaita viettäessämme aikaa saarella, jossa olivat kaikki "mukavuudet" (tulipaikka ja ulkovessa) ja meloessamme rauhallisesti järvellä, jossa kuikan huutelut olivat melkein ainoa merkki muiden elävien olentojen olemassaolosta.
Tässäpä kuvallinen tarina meidän reissustamme, sanat eivät riitä kuvaamaan kaikkea sitä kauneutta, josta saimme nauttia näiden aurinkoisten päivien aikana!  Revontuletkin häilyivät heikkona keskellä yötä täysikuuta ja tähtitaivasta ihaillessani. Harmi, ettei kamera sattunut käsiini.














Loppuviikko meni arkeen totutellessa, huokaillessa ja huushollia järjestellessä, sillä pyykkikaaos oli melkoinen! Onneksi ennättää välillä purkaa reppuja, ennenkuin ne pitää taasen pakkailla Ranskaan paluuta varten...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti