Leipurinmökissä elo on leppoisaa :). Paitsi ehkä koirilla, jotka joutuvat harjoittelemaan portaiden nousua oikein urakalla. Makuuhuoneemme on nimittäin toisessa kerroksessa. Normaalistihan likat kävelevät tavalliset portaat helposti, mutta näitä erilaisia varten joutuu vähän treenaamaan. Harjoitus on tuottanut tulosta ja nyt nämäkin sujuvat hienosti, tosin hiukan rakensimme avustusviritelmiä joogamatoista :).
Naapureina toisella puolen meillä on tässä joku erittäin raskastekoinen hevonen (näkyy kyllä niissä kuvissa, joihin eilen laitoin linkin), omistaja sanoi kyllä sen rodunkin, mutta en saanut oikein selvää ja toisella puolen kaksi aasia :). Mukavat naapurit meillä.
Tämän päivän jännitysmomentti koostui progetestistä, jossa kävimme aamupäivällä. Harvinaisen nopeasti laboratoriosta soitettiin ja kerrottiin mieluisa vastaus. Astutuksen hetki on lähellä. Olimme juuri ennättäneet takaisin kotiin ja valmistaneet salaattilounaan, kun puhelin soi. Kuultuamme uutisen vaihdoimme muutaman viestin uroksen omistajan kanssa ja sovimme, että huomenna alkavat tositoimet. Nyt jännittää. Ihan mukava tietää edes vähän aikataulua, jotta uskaltaa aloittaa loppumatkan suunnittelun.
Päikkäreiden jälkeen ulkoilimme reippaasti tunnin verran, Reijo sanoi rasitusta olleen tarpeeksi, vaikka kilometrejä lenkille tuli vain neljä. Tämän päivän velvollisuudet olivat nyt takana. Tarkistimme paluumatkalle aiemmin tekemämme suunnitelman ja muutimme siitä tarpeelliset kohdat. Kunhan tarkka lähtöpäivämäärä selviää, varaamme majoituksen ja laivamatkan Tukholmasta Turkuun. Arvioimme, että olemme Lissun synttäriksi kotona eli to 6.2. pitäisi Kokkilan maisemat jo häämöttää. Nyt on pakko myöntää, että ihan kiva päästä kotiin, sillä tämä "välitilassa" olo on jotenkin turhauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti