Viikko 21

Maanantaista keskiviikkoon vietin päivät ja vähän illatkin pienten miesten kanssa. Olen erittäin onnekas mummi, kun saan seurata poikien elämää päivittäin! Puuhaa riittää ja iloa elämään 😊.

Vaikkei lämpötilan puolesta voi ajatellakaan jäätelönsyöntiä,
katson kalenteria ja aloitan uusien makujen kokeilun.
Tämä ei mene jatkoon, vaikka jännittävältä kuulostikin!

Torstaina ahkeroin avustajan kanssa kotia kuntoon ja valmistin loppuviikoksi ruokaa. Ihanaa olla välillä myös kotona. 

Perjantaista sunnuntaihin vietin aikaa Reijon kanssa. Kävimme koirien kanssa ulkoilemassa, jahtasimme korvasieniä ja söimme herkullista ruokaa joskus jopa teeveen äärellä... Seuraamamme sarjat tuntuvat tyrehtyvän kaikki yhtäaikaa. Kesä tulee ja vie mm. Nuoren Morsen seikkailut sekä Midsommerin murhat mennessään. Vieköön, jospa tuo säätila muuttuisi suotuisammaksi ja saisimme viettää aikaa enemmän ulkona. Kanoottia en ole vielä laskenut vesille ja onget odottelevat varastossa.

Onni Armas odottelee kesää kuten omistajansakin.

Muikkuja nam! Saimme saaliiksi kilon muikkuja lähikaupan
kalatiskistä! Reijo putsasi ja minä paistoin!

    

Lopputuloksena herkullisia paistettuja muikkuja.

Korvasienijahdissa.

Löytyihän niitä muutama.

Kesä ja voikukat! Kylmyys ei näytä hidastavan voikukkaa!

Torikahvio on must! Aina kun sää ja aikataulu vähänkin sallii,
on kahville päästävä.

Korvasienten keittopuuhat menossa.

Ja TAAS muikkuja, nam!

Näihin kun ei aivan heti kyllästy. Silloin kun niitä tarjotaan,
emme kieltäydy vaan syömme hyvällä ruokahalulla.

Viikko 20 tuli ja meni 😏

Aloitimme maanantain ja uuden viikon vierailulla tätini luo Pieksämäelle. Koko päivä hujahtikin nopeasti eikä päiväunia malttanut nukkua kukaan meistä. Mukavaa oli vaihtaa kuulumisia ja ennätinpä leipoa pikaisesti donitsitaikinasta muffinsipellillä kahvileipää tädin tuleville syntymäpäiville. Veimme mennessämme tuoretta kuhaa, josta paistoin meille ruokaa. Vielä kakkukahvit jälkiruuaksi, kyllä meidän kelpasi!

Muffinseja eikun donitseja ...

Tiistai oli kotipäivä. Tulevana sunnuntaina kastetaan pienimmäinen lastenlapseni. Siksipä mummi leipoo jo valmiiksi eväitä juhlaa varten. Valmistin pikkusuolaista pakastimeen ja suunnittelin muuta tarjoilua varten ostoslistaa. Välillä pidin tauon ja avasimme grillikauden, sillä Reijo on odottanut vesi kielellä nuotiomakkaraa! Tänään teimme pienet tulet ja hyväksi havaitsimme uuden grillin ainakin makkaranpaistoon!

Pizzatehdas

Ensimmäiset tulet grillissä

Herrrkulliset nuotiomakkarat!

Tässä päivän urakka. Valmiina neljä pellillistä pizzaa ja viides
vielä uunissa. Nam.

Keskiviikko, torstai ja perjantai sujuivat kuin siivillä lastenlapsieni kanssa. Aika on täysin toisarvoinen määre, kun jutellaan hassuja päiväunilta herättyä tai juoksennellaan perhosten perässä metsäpoluilla. Myös läheinen leikkipuisto tarjosi sopivasti puuhaa, jonka jälkeen suihkussa ja saunassa viihdyimme koko poppoo parisen tuntia! Ei tarvinnut paljoa unta houkutella...

Lauantaina oli jälleen vuorossa kotipäivä. Kauppareissua, juhlien valmistelua ja siivousta, onneksi avustajani oli työvuorossa tänään. Myös Reijo kantoi kortensa kekoon ja valmisteli illalla vielä kanssani taitavasti vartaita. Reijon synttäreitä juhlimme myöhemmin, sankari ei ole onneksi niin tarkka tuon päivän suhteen.

Sunnuntai aamu meni vielä leipomisessa ja valmistelupuuhissa, mm. donitsit saiva väriä pintaansa, kokeilin vihreää, vaaleanpunaista ja ruskeaa kuorrutusta. Tavaroiden lastauksen jälkeen saattoi vain huokaista ja toivoa, että olimme muistaneet ottaa kaiken mukaan ja juhlat voivat alkaa. Illalla tuntui olo kuin mankelin läpi olisin puristettu. Väsynyt, mutta onnellinen tunne, vietettiin kerrassaan hieno ja aurinkoinen juhlapäivä. Todella vauhdikas viikko, en aivan heti muista tällaista tohinaa olleen. Toipuminen voi alkaa heti huomenna!

Tässä vihreät donitsit valmiina.

Viikko 19

Maanantaina kävin Reijon ja koirien kanssa aamulenkillä, jonka jälkeen aloitin pakkailemaan reppuani Helsingin reissua varten. En ole käynytkään koskaan aiemmin käräjäoikeudessa. Meillä oli illalla hotellissa tapaaminen asianajajan kanssa, minkä jälkeen ennätimme vielä syömään nepalilaiseen ravintolaan poikani kanssa, herkullista ruokaa, vaikka ei ollut aivan paras nepalilainen, jossa olen käynyt! Uni tuli ennen kymmentä, mikä huomista ajatellen oli oikein hyvä!

Poikkesimme vihdoin noutamassa mulle tämän rannekkeen,
jonka Reijo lupasi minulle hankkia lahjaksi.

Nepalilaisessa pöytä koreana. Lammasta otin tavoilleni uskollisena,
eikä tarvinnut pettyä. 

Tiistaina aamupalan jälkeen marssimme oikeustalolle, joka sijaitsi hotellin lähellä. Sielläpä vietimmekin sitten melkein koko päivän, pitkäveteistä touhua on nuo oikeudenkäynnit. Päätös tulee kesäkuussa, siihen saakka pitää jännittää lopputulosta. Jospa 11 vuotta vanhaan tarinaan laitettaisiin nyt piste. Illalla olin kotona rättipuhkipoikki. 

Keskiviikkona heräsin ajoissa, olinhan sopinut lähteväni pienten miesten luo. Leivoin ennen lähtöäni pumpulikakkua viemisiksi, jätin suosiolla lenkkeilyn tänä aamuna väliin. Aika kuluu aina niin sukkelaan normaalisti, vaan nytpä olimme kaikki duhadediä, emmekä päässeet ulos. Harmillista.

Aamulla tuli rakeita ennen lähtöäni. Kesärenkailla oli kiva
lähteä liikkeelle, tuskanhiki otsassa.

Pumpulikakku, joka muistutti ohjeeltaan hiekkakkakkua.

Torstai sujui lasten kanssa samaan tapaan kuin keskiviikko, illalla suuntasin auton keulan kaupan kautta takaisin kotia kohti. Saunan jälkeen nukkumatti viekoitteli ajoissa nukkumaan.

Perjantaina päivä alkoi ruuanlaitolla. Teimme Reijon kanssa urakalla hänen äidilleen erilaisia ruokia. Hommat sujuvat jo rutiinilla, sen verran useasti olemme ruokaa yhdessä valmistaneet. Päivällä pidimme tavanomaisen lepotauon, jonka jälkeen hommat jatkuivat.

Reijo ennätti kaiken avustamisen ohessa laittaa minun uuden
rannekkeenkin käyttökuntoon. Tästä se alkaa...

Koska olin sen verran vielä flunssan kourissa, päätin jäädä lauantaina rouvatiikerin kanssa kotiin Reijon startatessa Lissun kanssa etelää kohti äitinsä luo. Harmittelin kotiin jäämistä, mutta valitettavasti kaikki ei aina suju niinkuin suunnittelee! Lepäilin aamupäivän ja pinnistin iltapäivällä pienelle kävelylenkille vanhan rouvan kanssa, ettei aivan makoilemiseksi koko päivä mene. Reijo tuli illaksi kotiin ja kävimme molemmat poikkeuksellisen aikaisin nukkumaan sen verran toipilaita olimme.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, mutta vielä viileänä. Reijo käytti koirat aamupissalla, minä valmistelin sillä aikaa erikoisaamiaista. Suunnitelmana oli ottaa rauhallisesti koko päivä, mutta katsottuamme jakson Nuori Morse-sarjaa Areenasta ja syötyämme aamupalan päätimme hiukan järjestellä kotiamme kuntoon. Aikamme puuhailtuamme pidimme kahvitauon ja kävimme päiväunille. Siestan jälkeen lähdimme etsimään lähistön vaellusreitiltä erästä laavua, jolloin koirien ulkoilut sujuivat samassa. Vihdoin löysimme laavun ja tarkistettuani puhelimesta voimassaolevan ruohikkopalovaroituksen palasimme eväskassin kanssa takaisin kotiin syömään. Joku toinen kerta paremmalla onnella pääsemme paistamaan makkaraa laavulle.

Sää oli sen verran lämmin (jopa 16 astetta!), että ruokailimme ulkona terassilla. Loppuilta sujui erittäin leppoisissa merkeissä, ennätin jopa päivittää blogini!

Tässä valmistuu aamupalaksi tarte flambée, tosin possunfile
saa korvata puuttuvan pekonin!

Tässä se herkku on (linkki), NAM!

Laavun etsiskelyä vaellusreitin varrelta.

Löytyihän se vihdoin!

Harmillista, kun hienona päivänä emme voineet tulia tehdä!
Onneksi tänne oli helppo tulla, pääsemme toistekin!

Viikko 18

Maanantaina vietimme vapunpäivää rauhallisesti. Katselimme telkkaria, ulkoilimme ja söimme helppoa ruokaa. Kuohuviiniäkin maistoin, mutta ei tehnyt erikoisempaa vaikutusta, jotenkin on vielä vähän toipilas olo...

Kiva tuuli heti aamusta.

Lenkkipolulla vielä lunta!

Ei ollut tungosta vappuaamuna polulla.

Tulomatkalla poikkesimme torikahviossa, joka oli eka päivää
auki tänä keväänä. Munkit maistuivat kahvin kanssa urheasti
tuulisella terassilla nautittuna.

Tässä nopeaa lounasta. Toipilas-olo on vaikuttanut ruokahaluunkin.
Avasimme kotipihallakin terassikauden, sen verran lämmintä on ollut.

Tiistaina oli vuorossa päivä mummin pienten mussukoiden luona. Koska sää oli mitä mahtavin, pakkasimme reput taasen ja vietimme parisen tuntia metsässä. Kyllä oli mahtava reissu kaikkiaan. Pojat eivät millään olisi halunneet jättää kalalammikoita ja onkimista kepin kanssa, joten sain käyttää kaiken diplomatian, että pääsimme takaisin ihmisten ilmoille puolen päivän maissa ja päiväunille. Tauko tuli kyllä tarpeeseen. Illalla vielä ulkoilua trampoliinilla ja pihamaalla puuhailua, oikein mukava päivä, vaikka sää olikin viileä.

Keskiviikkona lähdin junalla heti aamusta kohti Turkua ja pään magneettikuvausta. Matka sujui mukavasti Pasilaan saakka, jossa vaihdoin pendolinoon. En ollut muistanut, kuinka pahaa sen kyyti mulle tekee. Niinpä sitten Turussa jäin pois hoiperrellen ja kuvottavaa oloa potien.

Entinen kotiasema tässä kuvassa. Mukava on muistella
oleskeluamme Varsinais-Suomessa.

Ihania puutaloja Turussa. Kaunis sää, mutta
todella kylmä viima!

Olin suunnitellut poikkeavani lastenvaatteita etsimässä pienille miehille kirppikseltä ja bongasin niihin erikoistuneen Pikku-Siilin (linkki).  Ihan vinkkinä kaikille tyttölapsien vanhemmille ja isovanhemmille, Pikku-Siilissä oli runsaasti tyttöjen vaatteita! Sinne oli vajaa kahden kilometrin kävely juna-asemalta, sopivaa ajankulutusta kuvausta odotellessa, kun syödäkään ei saanut mitään! Löysin pari muovikassillista vaatteita ja toivon, että niille on käyttöä tulevana kesänä!

80 % tytön vaatteita tarjolla.

Aika hurahti kirppiksellä todella nopeasti, ettenkö sanoisi, että melkein tuli hoppu Pulssiin, jossa minua odotettiin klo 14. Putkiloon menokammoni vuoksi kuvaus tehtiin minulle nukutuksessa ja se aiheutti hieman lisäjärjestelyjä. En siis ollut saanut aamupalan jälkeen juoda vettäkään! Anestesiahoitaja ja -lääkäri olivat erittäin mukavia ja ennätimme jutella mukavia ennen kuvaukseen pääsyä. Itse kuvaus sujui nukutuksineen tunnissa, toisen tunnin vietin virkoamassa sairaalan pedissä, ennenkuin minut päästettiin pois. Ilta sujui ystäväni Riitan luona vaihtaen kuulumisia.

Torstaina oli vuorossa kotimatka. Hiukan jännitystä päivään toi aamulla yllätten alkanut ripuli. En juuri olisi kaivannut yhtään ylimääräistä tautia tähän, mutta minkäs teet. Sain Riitalta lääkkeitä, joiden avulla pystyin matkustamaan junassa ilman, että huonot tulisi housuun. Huokaus pääsi iltapäivällä vihdoin, kun kotio pääsin. Uskalsin syödä vähän kaurapuuroa, sillä aamupalan jälkeen oli vain juonut vähän vettä. Tauti tuntui loppuvan yhtä nopeasti kuin se alkoikin, koskapa loppuilta sujui melko normaalissa olotilassa.

Perjantaina aamulla ei ollut ripulista jälkeäkään, onneksi, sillä henkilökohtainen avustaja tuli heti klo 9 ja oli vaan pakko aloittaa päivän puuhat. Saimme aivan älyttömästi hommia valmiiksi, joskin itse en osallistunut kuin leipomiseen ja ruuanlaittoon. Nyt on ikkunat pesty ja huusholli vähän aikaa puhdas! Pyykkiäkin tuli pestyä urakalla ja ne kuivuivat ulkona todella nopeasti. Aurinkoinen ja tuulinen sää on eduksi pyykkärille! Kaupasta löysin suuria ahvenia, jotka Reijo ystävällisesti savusti meille illalla. Sain jopa maistaa savustettua ahvenen mätiä, joka mielestäni oli herkulllista!

Reijolle pullaa pitkästä aikaa. Ei tarvitse enää kaupasta ostaa.

Uskomattoman lämmintä vielä tähän aikaa päivästä. Tänään olikin
viikon lämpimin päivä!

Jotain pukkaa ylös meidän terassilla.

Komioita affenia.

Valtavan kokoiset mätipussit.

Saattaa olla ensimmäinen kerta, kun söin savustettua mätiä.

Lauantai olikin viikon rankin päivä, sillä meillä oli hankintalistalla asioita, jotka vaativat Mikkelissä piipahtamista. Lähdimme aamulla ajoissa liikenteeseen ja ehdimme lopulta kotiin sopivasti päiväunille! Olimme erittäin tyytyväisiä, varsinkin kun vielä päivän päätteeksi sain ostettua itselleni käytetyn polkupyörän, punaisen ranskalaisen kaunottaren.

Lämmintä piisasi vielä aamullakin! Virallinen lämpötilan mittauspiste.

Lumesta ei ollut enää tietokaan lenkillä.

Tähyilimme korvasieniä, mutta ei vielä näkynyt!

Vaellusreittejä kerrakseen. Molempiin suuntiin pääsee melkein
omalta pihalta.

Harmittaa, kun hienot annokset jäivät kuvaamatta. Tässä se,
mitä oli jäljellä... IHANIA voileipäkakkuja ja herrrkullista
rahkapullaa, niitä me kävimme lounastauolla nautiskelemassa.
Sitruunapisara (linkki) on kiva sisäkahvila, kun on viileä sää.

Tämän hankimme makkaranpaistoa varten.
Saadaan polttaa oikeita puita tuossa!

Tänään sunnuntaina olemme viettäneet ihan kotipäivää. Olen pessyt pyykkiä ja katsonut Reijon kanssa areenasta Nuori Morse-sarjan uusia jaksoja. Poikkesimme ulkoilemassa koirien kanssa ja ostimme jäätelöä. Siinäpä tärkeimmät tapahtumat viikon loppuun.