lauantai 31. joulukuuta 2016

Uudenvuodentoivotukset

Paluuaikataulu suunniteltu

Jälleen kerran vietimme Reijon kanssa muutaman tunnin verran parina päivänä paluumatkaamme suunnitellen. Nykyisin sen pitäisi sujua jo rutiinilla, mutta aina joutuu tarkasti miettimään, mitkä ovat kulloisenkin matkan kriteerit. Välillä on matka tehtävä suorinta mahdollista reittiä ja välillä, kuten nyt joutuu hiukan viivyttelemään taktisesti, että pääsee kesärenkailla ajelemaan Suomen kevätsäässä. Kompromissejakaan ei voi välttää.

Teimme suunnitelman jo hyvissä ajoin ja sisällytimme siihen vihdoin viikon Itävallassa. MUTTA ystävämme Strasbourgissa painostivat meitä tulemaan heidän vuoristomajalleen keväällä ja tuskaisen tuumaustauon jälkeen jouduimme perumaan Itävallan osuuden ja sen sijaan matkaamme keväällä vajaan tunnin verran Strasbourgista luoteeseen, Vosgesiin. Lisäksi huomaa juuri, kun on saanut kaiken valmiiksi, että laivat ovat aivan täynnä pääsiäisen sattuessa ajallisesti matkan loppupään päivämäärin eli ei aivan helpoimmalla kaavalla onnistuneet meidän suunnittelut.

Koskapa aikataulu meni osaltaan uusiksi, laitoimme sitä sekaisin vähän lisää ja lisäsimme visiitin Marseilleen maaliskuun loppuun samalta istumalta. Samalla kokeilemme uutta lauttayhteysreittiä Rostockista Gedseriin, kun aina ennen olemme ylittäneet Fehmarninsalmen Puttgardenista Rödbyhyn. Uusi suunnitelma, toivottavasti lopullinen versio, näyttää nyt tältä:

30. 3.-2. 4. MARSEILLE
RANSKA

2. 4. LENT
RANSKA

3.-7. 4. VOSGES
RANSKA

7-9. 4. TALTITZ
SAKSA

9. 4. ROSTOCK
SAKSA

10. 4. KVIDINGE
RUOTSI

11. 4. BETTNA
RUOTSI

12. 4. TALLINKSILJA



perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden viimeistä viikkoa vietetään

Tämä viikko on sujunut rauhallisesti, koskapa jouduin lepäämään pari päivää pikaisen vatsataudin vuoksi, eikä Reijokaan ole katsonut aiheelliseksi alkaa yksin riehumaan 😁. Uusista kyläilykutsuista on ollut helppo kieltäytyä, vatsatauti on ollut riittävä syy. Tänään meille tulee tuttavapariskunta vierailulle uudenvuoden yli, he lähtevät takaisin samana päivänä, kun Reijo lähtee Suomeen. Onneksi olen jo sen verran paremmassa kunnossa, että voimme mennä illalla syömään ravintolaan pitkästä aikaa. Valitsimme paikaksi Canet Villagessa sijaitsevan ravintola Le Vigatanen, jossa olemme yhden kerran poikenneet aiemmin. (linkki)

Tulevat Suomen matkat molempien osalta ovat hallinneet keskustelujamme ja loputkin matkajärjestelyt junalippuineen ja hotellivarauksineen on tehty. Olemme suunnitelleet myöskin kevään paluumatkaa ja tehneet siitä lopullisen version, sillä ensimmäiseksi tekemämme meni uusiksi suunnitelmien vaihdon vuoksi. Ulkoilua upeiden säiden vallitessa ei ole voinut välttää, vaikken kävellä ole joka päivä jaksanutkaan, jolloin olen vaan istuskellut pihalla.

Säätilassa on tapahtunut huomattava muutos. Eilen aamulla yölämpötila oli lähellä nollaa. Reijo kertoi aamulenkillä nähneensä jääpeitteen lätäkössä. Nyt on talvi saapunut vihdoinkin tänne etelään. Vielä alkuviikosta ei sitä olisi uskonut. Onneksi aurinkoiset säät jatkuvat, koskapa silloin päivälämpötila nousee ihan mukaviin lukemiin. Poikkeuksellisesti valokuvaaminen on jäänyt tällä viikolla, siksipä tämä kirjoitus saa olla ilman kuvitusta!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulunaika Etelä-Ranskassa, joulupäivä

Aamupäivällä päätimme pakata koirat autoon ja lähteä seikkailemaan tuntemattomille seuduille. Kauas ei tarvinnut lähteä, sillä jostain syystä löytyy vielä lähitienoolla sellaisia kyliä, joihin ei ole tullut poikettua. Tänään oli vuorossa Fitou. Yllätyimme, kun se kuului jo Auden departementtiin, vain puolisen tuntia matkaa autolla pohjoista kohti.

Söimme ensin aamiaisen verannalla ja nautimme rauhassa pannullisen kahvia. Kuinka se voi joskus maistuakin hyvälle tuo aamukahvi! Onneksi lounas olisi valmiina odottamassa reissusta kotiin palaavia. Tässä kuvia kylästä, jonne suunnittelimme palaavamme parempana ajankohtana myöhemmin, sillä joulupäivä ei oikein ollut paras päivä visiitillemme. Tupakki/lehtikioski oli ainoa avoinna oleva ja sekin sulkeutui siestan ajaksi.

Muistomerkki 1. maailmansodassa kaatuneille.

Tämä joulupukki ei ole tarvinnut porokyytiä.

Kapeat kadut ja portaat, jotka tuntuvat vievän
"ei minnekään".


Kylän kaikki talot tuntuivat olevan ikivanhoja, emme
juurikaan nähneet moderneja rakennuksia.

Kylän kaivo, jossa varmuudeksi maininta, "vesi ei juotavaa".

Tästä talosta tykkäsin kovasti, oli jotenkin harmoninen
koko rakennus. Talossa sijaitsivat viinikellari ja ravintola. (linkki)

Joulupuu oli istutettu tähänkin puutarhaan.

Kylä Auden departementissa (linkki)

Varsin omaperäinen kylttikuvitus.

Ensimmäisen kerran näen tällaisen liikennemerkin.
Mahtaako kukaan totella?

Kirkon puutarhassa kasvatettiin monenlaista kasvia.

Vastapäätä kirkkoa oli toinen pieni puutarha, jossa vielä
kasvoivat paprikat ja tomaatit. Aurinkoinen kasvupaikka. 

Kirkko korkealla mäellä.

Reijo sanoi, että vainajilla on sopiva paikka,
kun hautausmaa sijaitsi viinipellon vieressä.

Mahtipontisen näköinen hautamuistomerkki. Emme menneet
koirien kanssa hautausmaan puolelle katsomaan merkin etupuolta.

Kirkon seinä näyttäisi olevan muurattu luonnonkivistä.

Sanoin Reijolle, että talo näyttää ikäänkuin puolikkaalta.

Tuonne linnoitukselle yritimme löytää reittiä,
mutta se oli ilmeisesti suljettu tänään,
koskapa emme mistään löytäneet kulkuväylää.

Opasteet oli näkyvillä, mutta portaita ei näkynyt missään.

Melkoisen iäkkäitä taloja tässä kylässä, tuntui
kuin olisi palannut ajassa taaksepäin.

Järvinäköalat korkealta mäeltä.

Täällä vanha kappeli odotti turisteja.

Herttainen sisäänkäynti.

Linnoituksen muurit.

Niin lähellä, mutta silti kaukana. Joku toinen kerta on tuolla
pistäydyttävä.

Suurin osa kaduista oli tällaisia erittäin kapeita.

Ei paljon auringonvalo tänne yllä, paitsi kesällä.

Jälleen portaat, jotka eivät näyttäisi vievän minnekään.

Tämän asunnon omistaja oli ottanut joulukoristelusta
kaiken irti.


Kaupungintalo.



Kylänraitilla oli jatkuvasti mainoksia viinimyymälöistä ja
-maistelusta. Joulupäivänä ei luonnollisesti mikään näistä
ollut avoinna. 

Melkoinen tuuli puhalsi järvellä. Oikea surffarin unelma.
Tulomatkalla kuvattua, vastapäisellä rannalla kaukana Fitou.

Lumihuippuinen Canigou ja Salses-le-Château, jonne vielä
joskus poikkeamme visiitille.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulunaika Etelä-Ranskassa, jouluaatto

Joulunvietto täällä etelässä tarkoittaa meille lähinnä rauhoittumista. Toki se on myös hyvä tekosyy syödä herkkuja ja ylilyöntejä sattuu vieläkin (kuten tänään), vaikka joka vuosi ajattelen pysyväni kohtuudessa eväiden määrissä. Tänä jouluna meidät oli kutsuttu ystäviemme luokse joulupäivälliselle, mutta ymmärsimme kohteliaasti kieltäytyä juuri tähän rauhoittumiseen vedoten.

Päivän juoma, minun suosikkini.

Reijo pysytteli makeassa muscat-viinissä.
Olin suunnitellut erittäin kevyet eväät viikonlopuksi. Reijo sai toivomiansa etanoita nyt vihdoin ja yhteinen suosikkimme meren antimista koottu tarjotin oli haettavissa tänään klo 18 illallispöytään. Sammakonreidet jouduimme jättämään suosiolla myöhemmäksi. Uunipunajuuria oli myös monsieurin toivomuslistalla ja ne sain tehtyä myöskin eilen illalla. En aivan pysynyt kurissa, koskapa poikkesin kaupassa ennen lounasta, sillä mieleni teki nakkeja (juu, ei kannata kysyä mitään) ja samalla retkahdin ostamaan sianpääsylttyä Reijolle ja mätiä sekä taramasalataa itselleni. Sään salliessa söimme aamupalan sekä lounaan ulkosalla ja nautimme suunnattomasti suorastaan kesäisestä tunnelmasta.

Tässä lounaspöytä, vähän liikaa vieläkin.

Illalispöydässä ei juuri muuta kaivattu. Söin Simpukalta
saamaamme ruisleipää paahdettuna lisäksi. Kaikkea
emme jaksaneet kerralla syödä, huomiseksi jäi vähän.
Lauantaisinhan meillä on normaalisti kyläkierrospäivä, joten leivoin jouluaaton kunniaksi sienipekonipiirakkaa aperitiiviksi meidän viinikellarin porukalle maisteltavaksi. Kamerankin olin ottanut mukaan juu, mutta en pystynyt keskittymään kuvaamiseen ollenkaan, sen verran hulinaa oli, sillä saimme lisää uusia tuttavuuksia kesällä paikkakunnalle muuttaneesta pariskunnasta. Joka suuntaan piti vastailla kysymyksiin esim. joulupukista ja selittää suomalaisuuden syvintä olemusta (?), eipä siinä juuri valokuvaaminen tullut mieleen. Lisäksi eräs ystäväpariskuntamme oli huomannut meidän olevan paikalla, joten hekin päättivät tulla mukaan ilonpitoon ja toivottamaan hyviä pyhiä.

Nautittuamme tunnin verran juhlatunnelmasta tuttuja moikkaillen ja hyviä pyhiä toivotellen olikin aika lähteä koirien kanssa kävelylle, mikäli mieli kotiin syömään lounasta aikataulun mukaisesti. 
Tultuamme kävelyltä autolle (olimme piirakan roudaamisen vuoksi autolla liikkeellä) vaille kello yksi ihmettelimme, kun iloista porukkaa oli vaan yhä viinikellarin terassilla, vaikka se sulkeutuukin normaalisti klo 12. Ehkäpä jouluaatto aiheutti poikkeustilanteen myös täällä 😏.
Tässä kuvia kävelyltä kylästämme:

Melkein kuin oikeaa lunta...

Kaupungintalo.

Oman kylänraitilla vaihteeksi.

Joulupukki roikkuu virkatehtävissä.

Maalauksia tämänkin talon seinässä.

Hiukan poseerausta...

Näytti melkein juhannusruusuilta.

Lisää ruusutarhassa kukkivia.

Erään talon pihassa komea appelsiinipuu.

Takaisin autolle ja sitten kotiin.
Illalla koirat pääsivät mukaan vielä osterien hakureissulle Leucateen iltakävelylle juuri ennen illan pimenemistä. Sää oli muuten upea ja ihanan lämmin, mutta tuuli oli yltynyt viuhumaan reippaasti, mikä viilensi auringon laskettua säätä huomattavasti. Tässä muutamia kuvia auringonlaskusta, maisemat olivat kerrassaan upeat:









Melkoinen vilske kävi osteritorilla, kun tilauksiaan noutamaan
tulleet  asiakkaat  parkkeerasivat autojaan, Ruuhkaksi saakka
oli meitä nälkäisiä.

Ostereita joulupöytään valkoviinin kera.


Jouluaaton lämpötila illalla klo 19.