Joulunaika Etelä-Ranskassa, joulupäivä

Aamupäivällä päätimme pakata koirat autoon ja lähteä seikkailemaan tuntemattomille seuduille. Kauas ei tarvinnut lähteä, sillä jostain syystä löytyy vielä lähitienoolla sellaisia kyliä, joihin ei ole tullut poikettua. Tänään oli vuorossa Fitou. Yllätyimme, kun se kuului jo Auden departementtiin, vain puolisen tuntia matkaa autolla pohjoista kohti.

Söimme ensin aamiaisen verannalla ja nautimme rauhassa pannullisen kahvia. Kuinka se voi joskus maistuakin hyvälle tuo aamukahvi! Onneksi lounas olisi valmiina odottamassa reissusta kotiin palaavia. Tässä kuvia kylästä, jonne suunnittelimme palaavamme parempana ajankohtana myöhemmin, sillä joulupäivä ei oikein ollut paras päivä visiitillemme. Tupakki/lehtikioski oli ainoa avoinna oleva ja sekin sulkeutui siestan ajaksi.

Muistomerkki 1. maailmansodassa kaatuneille.

Tämä joulupukki ei ole tarvinnut porokyytiä.

Kapeat kadut ja portaat, jotka tuntuvat vievän
"ei minnekään".

Kylän kaikki talot tuntuivat olevan ikivanhoja, emme
juurikaan nähneet moderneja rakennuksia.

Kylän kaivo, jossa varmuudeksi maininta, "vesi ei juotavaa".

Tästä talosta tykkäsin kovasti, oli jotenkin harmoninen
koko rakennus. Talossa sijaitsivat viinikellari ja ravintola. (linkki)

Joulupuu oli istutettu tähänkin puutarhaan.

Kylä Auden departementissa (linkki)

Varsin omaperäinen kylttikuvitus.

Ensimmäisen kerran näen tällaisen liikennemerkin.
Mahtaako kukaan totella?

Kirkon puutarhassa kasvatettiin monenlaista kasvia.

Vastapäätä kirkkoa oli toinen pieni puutarha, jossa vielä
kasvoivat paprikat ja tomaatit. Aurinkoinen kasvupaikka. 

Kirkko korkealla mäellä.

Reijo sanoi, että vainajilla on sopiva paikka,
kun hautausmaa sijaitsi viinipellon vieressä.

Mahtipontisen näköinen hautamuistomerkki. Emme menneet
koirien kanssa hautausmaan puolelle katsomaan merkin etupuolta.

Kirkon seinä näyttäisi olevan muurattu luonnonkivistä.

Sanoin Reijolle, että talo näyttää ikäänkuin puolikkaalta.

Tuonne linnoitukselle yritimme löytää reittiä,
mutta se oli ilmeisesti suljettu tänään,
koskapa emme mistään löytäneet kulkuväylää.

Opasteet oli näkyvillä, mutta portaita ei näkynyt missään.

Melkoisen iäkkäitä taloja tässä kylässä, tuntui
kuin olisi palannut ajassa taaksepäin.

Järvinäköalat korkealta mäeltä.

Täällä vanha kappeli odotti turisteja.

Herttainen sisäänkäynti.

Linnoituksen muurit.

Niin lähellä, mutta silti kaukana. Joku toinen kerta on tuolla
pistäydyttävä.

Suurin osa kaduista oli tällaisia erittäin kapeita.

Ei paljon auringonvalo tänne yllä, paitsi kesällä.

Jälleen portaat, jotka eivät näyttäisi vievän minnekään.

Tämän asunnon omistaja oli ottanut joulukoristelusta
kaiken irti.

Kaupungintalo.

Kylänraitilla oli jatkuvasti mainoksia viinimyymälöistä ja
-maistelusta. Joulupäivänä ei luonnollisesti mikään näistä
ollut avoinna. 

Melkoinen tuuli puhalsi järvellä. Oikea surffarin unelma.
Tulomatkalla kuvattua, vastapäisellä rannalla kaukana Fitou.

Lumihuippuinen Canigou ja Salses-le-Château, jonne vielä
joskus poikkeamme visiitille.