Reppu ja ReissuNainen: Sauvakävelykauden juhlava päätös

Kauden päätös sauvakävelyporukan kanssa tarkoitti tänään ensin normaalia parin tunnin sauvomista, sen jälkeen viinitilaan tutustumista ja lopuksi vielä syömistä tilan ravintolassa (linkki).

Aamulla oli lupailtu kovin sateista säätä ja meillä jopa ripotteli vähän vettä ennen lähtöä, kerrankin siis säätiedotus piti paikkaansa sateen suhteen. Hiukan epäröityämme päädyimme melko urheasti paikan päälle tilannetta katsomaan. Kaksi muuta henkilöä oli jo tullut paikalle ja koskapa kävelyä ei ohjaaja ollut perunut, lähdimme ajamaan Clairan suuntaan tapaamispaikalle. Lopulta meitä oli kaikenkaikkiaan 8 henkilöä sauvomassa, sateen uhka oli näköjään vaikuttanut.

Päivän kävelyreitti oli meille kaikille uusi ja ohjaajakin sanoi ottaneensa kartan mukaan, ettemme vaan eksyisi. Enpä muistakaan aiemmin kävelleeni sauvojen kanssa viini-, hedelmä- ja puutarhojen läpi. Saattoi olla, että emme ihan virallisella reitillä olleet, mutta mitäpäs siitä, pari tuntia saimme kulumaan ja lopulta saimme todeta, että huolimatta raskaana roikkuvista pilvistä, vettä ei satanut tippaakaan! Aurinko yritti välillä epätoivoisesti pilkistellä pilvien raosta siinä suuremmin onnistumatta.

Heppa tuli meitä ihmettelemään.

Tämä kaveri poistui paikalta, kun kukaan meistä
ei halunnut jäädä seurustelemaan.
Aluksi se päivysti aidan vieressä tuon mustan hepan kanssa.

Mylly hienosti kunnossa pidettynä.

Komea oli takorautaporttikin.

Joku kappelikin osui reitin varrelle.

Meille oli varattu tutustuminen viinikellariin ja saimme ensiksi nähdä filmin, jossa seurattiin viinin tuotantoa alusta loppuun. Samalla esiteltiin omistajaperhe, jonka viides sukupolvi nyt vuorossa. Osa tilan viineistä on luomuviiniä.Viinitarhat sijaitsevat kuudessa eri kylässä. Monenlaista informaatiota meille kerrottiin ja sai kysellä lisää, mutta kaikkea en muista millään. Mielenkiintoista oli kuitenkin kuulla tarinoita ja saada jonkunlaista käsitystä nauttimastamme juomasta.

Ravintolassa katettuna pöytä meitä varten.

Viinimyymälän eteisessä lattiassa "ikkuna" viinikellariin.

Viinimyymälä.

Tähän kipataan rypäleet. Enää niitä ei poljeta paljain jaloin
vaan tuo masiina ne möyhentää.

Tässä hallissa pikkusäiliöt 67 hehtolitraa viiniä.

Tämä utelias kaveri oli tullut myös tutustumaan
viinin valmistukseen.

Reijo katsoi, että suurimmat säiliöt olivat
180 hehtolitraa. Siitä riittäisi vähäksi aikaa
meidänkin talouteen juotavaa.

Ravintolan/myymälän sisäänkäynti.

Pihalla koristuksena melkoinen pyssy.

Tässä toinen järeämpää puolustuskalustoa.

Ruoka oli erittäin korkealaatuista ja nauttimamme menu sisälsi alkuruuaksi sekä pääruuaksi kolme vaihtoehtoa. Lyhyesti ja karkeasti suomennettuna: endiivisalaattia, paikallisia leikkeleitä tai sosekeittoa alkuun, valkoista kalaa, mustekalaa tai porsaan potkaa pääruokana.

Yhtä kokemusta rikkaampana ja vatsa kiitettävän pullollaan poistuimme monsieurin kanssa ravintolasta. Olin todella iloinen, että Reijo uskaltautui mukaan, vaikkei hän sauvomaan kanssamme tullutkaan. Meitä oli lopulta n. 25 henkilöä ruokailemassa, joista suurin osa oli kuuleman mukaan pelännyt kurjaa säätä. Kiva päätös harrastuksen tälle vuodelle.

Ensi vuonna tammikuussa jatketaan sauvakävelyä, oma ohjaajamme pyysi minuakin harkitsemaan kouluttautumista sauvakävelyohjaajaksi (yhdistys kustantaisi), mutta kieltäydyin toistaiseksi kohteliaasti. Riittää, että osallistun muuten toimintaan. Joka perjantai ja joka toinen keskiviikko sauvomista sekä joka sunnuntai ja joka toinen keskiviikko vaellusta on tarpeeksi. Yritän nyt tulevana talvena päästä myös lumikenkäilemään.