Jouluvaelluksella Latour de Francessa

Koko viikon seurasimme porukalla kiihkeästi sääennustetta sunnuntaille, sillä suuret suunnitelmat jouluvaellukselle olivat vaarassa hukkua sateeseen. MUTTA. Onneksi sään haltija oli päättänyt antaa sateen tekijälle vapaapäivän ja näinollen pääsimme vaellukselle kuivin jaloin ja myöhemmin saimme  jopa nauttia auringosta! Aamu oli viileä, mutta onneksemme ei tuullut yhtään.

Itse vaellus oli miellyttävän lyhyt, vain kolme tuntia ja noin yhdeksän kilometriä. Kiertelimme taasen metsästäjäporukan keskellä muutamien kanssa kuulumisia vaihtaen, villisiat saivat kuulemma kyytiä. Tällä kertaa sain valokuvankin saaliista, koskapa heidän kokoontumisensa oli samalla parkkipaikalla meidän kanssamme.

46 iloista vaeltajaa oli mukana jouluvaelluksellamme mitä erilaisin koristein varustettuna. Tonttulakki tuntui olevan vähimmäisvaatimus. Joku oli ottanut joulumusiikkiakin mukaan, mutta yhteislaulua en tänä vuonna kuullut, kuten viime vuonna. Mahtavat olivat maisemat ja saimme nähdä oikean linnankin! Kappelit tuntuvat olevan joka kylässä yleinen nähtävyys, tälläkin reissulla niitä muutama ohitettiin. Oikein ihana tunnelma ja erilainen vaellus, sopiva siis kauden päättäjäiseksi.

Tonttujoukko varpaisillaan? Kylä taustalla.

Reitti alkoi kylän laitamilta.

Alkuun nousua muutama kilometri.

Kylä jäi taakse.

Laaksossa kulkee suurempi tie.

Viinipeltoja, mitäpäs muuta täällä vuoristoisella seudulla
viljeltäisiin. Tosin tuolla laaksossa näyttäisi olevan
ihan "tavallisia" peltoja.

Metsästys käynnissä

Kovin oli pilvistä, mutta tippaakaan ei tullut vettä.

Harmitti, kun näkyvyys oli sumean sään vuoksi vähän kehno.
Muutoin olisi saanut upeita kuvia.

Kivi, mutta miksi reikä?

Syötävien sienten esittelyä.

Nimiä en jaksa enää muista, mutta syötävä tämäkin. Tosin,
sanottiin, ettei viiniviljelysten vierestä kannata poimia sieniä,
koskapa viljelyksillä käytettävät torjunta-aineet saastuttavat sienet.

Monenlaista reittivaihtoehtoa valittavana.

Voi vain kuvitella, miten upeat vuoret tuolla taustalla sumun peitossa.

Entisen kappelin sisällä kuvattua.

Jäljellä olevia rakenteita.

Taas keskellä viinipeltoa.

Tasaistakin välillä.

Säätila paranemaan päin ennen puolta päivää.

Ei mikään pieni linna.

... ja se kappeli.

Ikkunaluukut kiinni vielä. Linnan isäntäkin oli pihalla juttelemassa.

Neljässä kerroksessa huoneita.

Tällä seudulla laatat talojen seinissä ovat
taidokkaita. Pitäisi joskus tiedustella, mitä
niillä halutaan kertoa. Vai tiedätkö sinä Simpukka?

Ei ihan pieni viinipelto!

Kivikkoiselta näyttää, mutta ilmeisesti sopiva maaperä tälle
viinilajikkeelle.

Letka oli varmaan kilometrin mittainen jossain vaiheessa.

Kaunista, mutta karua maisemaa.

Olipa maatilakin reittimme varrella, Tässä hevoset laitumella.

Paluumatkalla kylään.

Aurinko näyttäytyy.

Kylä näkyvissä!

Takaisin kylän laidalla sijaitsevalle piknik-alueelle, jonne eräs
meistä jäi pitämään vahtia.

L'Agly-joen ylitse silta.

Matalia vuoria.

L'Agly ja syksyinen maisema.

Kuukautta ennen olimme saaneet tehtäväksi miettiä, mitä kukakin valmistaisi nyyttikestiperiaatteella toteutettavalle joululounaalle. Viime vuonna osallistuessani ensimmäistä kertaa halusin tehdä jotakin suomalaista maisteltavaksi, silloin leipomani saaristolaisleipä sai suuren sukseen. Jälkiruuaksi tein luumukääretorttua, harmi, kun en silloin ottanut kuvia niistä.(linkki)

Samalla mallilla jatkoin tänä vuonna, koskapa se nyt vaan on sen verran erikoinen ja toisaalta helppo tarjottava sienisalaatin kera. Sienet olin poiminut itse Suomesta ja suolannut ne jo ennen lähtöä. Purkit oli helppo kuljettaa autossa mukana tänne. Rouskuja olikin tänä syksynä niin runsaasti, että minulla on riittänyt tarjottavaa niistä jo moneen tilaisuuteen ja vähän itsellekin syötäväksi. 

Tarjottavia oli huima määrä ja valikoima oli monipuolinen, varsinkin jälkiruoka pöytä notkui. En vaan ennättänyt ottamaan kuvia valmiista pöydästä, koskapa vaihdoin vaatteet vaelluksen jälkeen ja valmistelin omaa tarjottavaani. Sen verran siinä meni aikaa, että nälkäisemmät olivat jo ehtineet aloittaa syömisen. Meitä oli kaikenkaikkiaan 55 henkilöä lounaalla, Reijokin ilahdutti tänä vuonna meitä saapumalla maistelemaan jouluisia herkkuja. Lienee turha mainita, että kyllä, vatsa pullotti jälleen komeasti lounaan jälkeen ja illalla kotona ei uskaltanut edes ajatella ruokaa enää!

Kuvaaja saapui vähän myöhässä.

Saalis odottaa käsittelyä.

Jälkiruokapöytään ennätin ajoissa sentään kuvaamaan. Kaikkien
herkut eivät edes mahtuneet samaan pöytään, joten jälkiruoka
on ainakin suosiossa.

Yritin ottaa kattavan kokoelman , mutta lautasparka kävi ahtaaksi.
Tämä annos jaettiin kolmen henkilön kesken. Yksin ei millään olisi
jaksanut syödä kaikkea.