Vihdoinkin Narbonnessa

Olimme suunnitelleet Simpukan kanssa jo aiemmin Narbonnen valloitusta, mutta jostain kumman syystä se ei ole toteutunut. Mutta tänään oli se päivä, vihdoin! Otimme vauhtia joulunviettoon. Katselimme junien ja bussien aikatauluja muutamana päivänä ja tulimme kuitenkin siihen lopputuokseen, että omalla autolla on paras lähteä. Tunti ja perillä, helppoa. Mitä nyt vähän kävimme navigaattorin kanssa erinäisiä keskusteluja reittivalinnoista. 

Melkoinen patsas tervetulotoivotuksineen...
sotainen, kuten Simpukka kuvaili. Saksan-
Ranskan sodan 1870 muistomerkki. (linkki)

Tämä rakennus otettiin käyttöön 1949 ja on yksi merkittävimmistä
paikoista , joka palvelee kouluja sekä erilaisia yhteisöjä mitä
monipuolisimmilla (urheilu, kokoukset, näytökset)  tavoilla.

Kanava, joka halkoo Narbonnen, on Canal du Midin sivuhaara.
36 kilometriä pitkä.

Aurinkoinen Narbonne suorastaan odotti meitä. Simpukka oli jo saapunut puoliskonsa kanssa junalla ja tapasimme heidät asemalla. Miesten johdolla suunnistimme yksissä tuumin reitille, jota pitkin pääsisimme kauppahalliin, jossa halusin käydä juusto-ostoksilla. Aamupäiväkahvit oli mukava nauttia katukahvilassa joulutorin läheisyydessä. Syömään menisimme myöhemmin.

Kauppahallin sisäänkäynti.

Lihatiskisn valikoimaa.

Joulujuustot tuli hankittua. Vaikka en saanut tryffeleitä, ostin
tryffelillä maustettua brietä.

Aikamme seikkailtuamme kauppahallissa ja jahdattuamme tuloksetta tryffeleitä, poistuimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Monenlaista tarjontaa oli kadun varrella, runsaudenpulasta johtuva valinnan vaikeus hankaloitti tehtävää. Onneksi silmiin osui houkuttelevan näköinen terassi, jonne päätimme urheasti mennä kokeilemaan "ulkona syömistä". Hiukan oli viileätä, mutta onneksi terassilämmitin laitettiin päälle, joten ainoastaan jalat olivat hiukan kylmissään.

Lounaspaikkamme.

Mun sipulipihvi.

Simpukan valtava salaattiannos Italian tapaan.

Reijon ankansydänvartaat.

Monsieur Simpukan mielenkiintoinen liha-annos, jossa
häränliha oli siivutettu ohueksi ja paistettu sen jälkeen.

Mun jälkiruoka Banoffee.

Reijon juustokakku.

Simpukan erilainen juustokakku versio.

Monsieur S:n creme brulee.

Ravintolan sisätilassa seinäkoristeena tyhjät viinipullot
telineessään.

Jälkiruokakahvit halusimme nauttia toisaalla ja lähdimme kuljeskelemaan takaisin juna-asemalle päin. Matkalla haimme turistitoimistosta opaskartat seuraavaa kaupunkivierailuamme varten, sillä monta paikkaa jäi vielä katsomatta. Tämä tuntui erittäin viehättävältä pikkukaupungilta (n. 50 000 asukasta), jonne palaisimme varmasti joskus takaisin. 

Joulun läheisyys näkyi matkan varrella koristeluna erilaisissa tiloissa ja törmäsimmepä jopa joulupukkiin kahvilla istuessamme. Tästä oli hyvä lähteä rauhoittumaan joulunviettoon ranskalaiseen tapaan. Sanoinkin Simpukalle, että voisimme tehdä tradition Narbonnen vierailusta ennen joulua.

Joulupukki saapui skootterilla.

Miehet ihmettelivät, kun Korvatunturin opaste
puuttuu täysin. Oletetaan ilmeisesti joulupukin
asuvan pohjoisnavalla?

Jääveistoksen valmistumista emme jaksaneet jäädä odottamaan.

Kotimatkalla saimme ihastella aina yhtä upeita Leucaten maisemia, vaihteeksi tyyntä vedenpintaa järvellä, jossa yleensä surffarit nauttivat tuulesta. Päivä oli erittäin onnistunut ja kotiin päästyämme ei väsymystä tuntunut lainkaan.