Näytetään tekstit, joissa on tunniste Narbonne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Narbonne. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Viikko 47, Narbonnen vierailu

Tänään harrastimme junamatkailua lähistöllä olevaan Narbonnen kaupunkiin. Tapasimme ystäväpariskunnan Simpukan puolisoineen. Pelasimme korttia, nautimme ostereita alkupalaksi ja kunnon pihvit miellyttävän persoonallisessa ravintolassa jälkiruokaohukaisineen. Välillä on mukavaa olla lomalla omasta keittiöstä. Ruokailun jälkeen kevyttä marssia kaupungilla ja iltajunalla kotiin.


















Suomen vierailua varten pakkaukset menossa.
Suklaata,
suklaata ja
suklaata.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Viikko 48

Maanantaina oli ihanaa viettää lepopäivää ja katsoa telkkaria Reijon kanssa ennen puoltapäivää. Lisäksi kävimme leppoisan kävelyn tässä lähiympäristössä, sillä illalla oli tarkoitus piipahtaa syömässä suomalaista ruokaa ystävämme Isabelin luona. Hän ei valitettavasti pääse meille syömään miehensä kanssa, joten päätimme viedä eväät hänen luokseen ja syödä siellä. Leivoin lisäksi taatelikakkua jälkiruuaksi, nam.

Jos viikko alkaa tällaisessa kelissä, ei maanantai tunnu
pahalta lainkaan!

Harmi, ettei tätä kasvillisuuden väriä saa kameralla talteen.
Aivan ihanat "ruskan värit" kukissa.

Meidän kylän uusi hedelmä/vihanneskauppa.

Lohialkupalat.

Rosollia sekä sillin tilalla anjovista.

Melkoisen järeä annos karjalanpaistia, porkkana- ja
makaronilaatikkoa sekä perunaa!


Tiistaina lähdimme Clairaan kävelylle viiniviljelmien keskelle. Tosin, nyt alkaa tuntua, että myös rakennustyömaan keskelle, sillä reitin varrella on aloitettu isomman asuntoalueen rakennus, jossa käy kova tohina. Paikallisesta urheilukaupasta löydettiin suomalainen MÖLKKY!

Reijo kokeili savustaa häränlihaa tänään, ei hassumpaa lainkaan, vaikkei aivan savustetulle ankanrinnalle pärjääkään! Iltapuoli sujui kotihommia tehden.

Oikein hämmästys suuri, kun alkuperä mainittu oikein!

Urheilukaupan joulusomistukset.

Näissä viikunapuissa oli vielä hedelmiä ja lehdet tallella
lokakuun alussa, kun saavuimme tänne.

Viiniköynnökset on leikattu jo.

Rakennustyömaalla betonin valu menossa.

Kyllä on tynkä köynnös.

Täällä vielä köynnöksissä lehdet paikallaan.


Keskiviikkona Reijo halusi lähteä käymään Perpignanissa. Menimme bussilla ja käväisimme kahvilla ensin kaupan aukeamista odotellessa, sitten poikkesimme joulutorille. Joulutorilla ei kojut olleet vielä avoinna, joten suuntasimme Vanhan kaupungin keskustaan päin. Siellä Tasavallan aukiolla olemme usein istuneet kahvilla tai syömässä. Tällä kertaa jäimme lounaalle, koskapa sää ja aikataulu antoivat myöten.
Harmiksemme bussikuskit päättivät pitää mielenilmaisun juuri siihen aikaan, kun olimme lähdössä kotiin, joten jouduimme odottelemaan tunnin verran, sillä emme tienneet tästä mitään, ennenkuin kotona Reijo luki uutisen paikallislehdestä. No, onneksi sää oli suosiollinen ja kyyti kotiin järjestyi vihdoin.

Valoisalla ei oikein saa käsitystä joulumarkkinoista,
mutta tuolla ne kojut ovat kanaalin varrella.

Tässä Alsacen koju. Bretzeliä oli ostettava Reijolle!

Tässä vuorostaan espanjalaisittain tapaksia, cavaa ja sangriaa.


Tämän onnellisempaa miestä saa hakea!

Alkusalaattimme talon tyyliin. Kalkkunaa, hanhenmaksaa,
chorizoa, ankanrintaa ym.ym... Herkulllista!


Pääruuankin jaoimme kahtia, sillä muuten ei jaksa syödä kaikkea!
Tänään grillattua mustekalaa.

Maailmanpyörää pystytettiin parhaillaan.

Torstai sujui melko tavalliseen tapaan, aamulla pistäydyin ostoksilla ja iltapäivällä kävimme asunnon hakuun liittyen ystävien sekä kiinteistövälittäjän luona juttelemassa. Vaikuttaa siltä, että ensi vuodeksi tarjolla olisi runsaasti valinnan varaa. Sana alkaa kiertämään ja tarjouksia tulee ihan mukavasti. Tämä asuinpaikka, jossa parhaillaan olemme, on palvellut kiitettävästi meitä nämä vuodet, mutta nyt on aika muuttaa maisemaa. Jäämme mielellämme samaan kylään, mutta jos muualta tarjotaan kivaa asuntoa, emme kieltäydy siitäkään!

Perjantaina aamulla eräs ystävistämme tarjosi meille mahdollisuutta lähteä mukaansa tutustumaan Narbonneen ja mehän olimme heti valmiita! Keli oli tuulinen ja kylmä, jonka vuoksi hän oli valinnut sisätiloissa tapahtuvaa ohjelmaa. Alkajaisiksi suuntasimme kauppahalliin. Hän oli varannut meille pöydänkin siellä sijaitsevasta ravintolasta.  Ruokaillessa kului keveästi parisen tuntia. Muutamassa museossa ja katedraalissa kiertelyn jälkeen lähdimme takaisin kotimatkalle ennen pimeää. Olihan melkoisen erilainen päivä tänään! Koetan saada aikaiseksi oman juttunsa tästä päivästä!





Lauantaina saattoi kuulla tuulen olevan jo huippulukemissa heti aamusta, sen verran kolisteli ulkona peltejä. En sitten edes yrittänyt lähteä vesikävelyyn, vaan jäin katsomaan telkkaria Reijon kanssa tyytyväisenä. Leipomista, valokuvien laittoa ja rentoa oleskelua, siitä saimme tänään nauttia!



Sunnuntaina tuntui aika kivalle loikoa sängyssä vähän normaalia pidempään. Mihinkään ei ollut kiirus. Lunta oli satanut lisää vuorille, kylmä viima tuntui meilläkin, onneksi aurinko lämmitti. Leipomista edelleen, vähän ruuan valmisteluja ensi viikon juhlia varten ja ulkoilua. Oikein kiva päivä kerrassaan!






torstai 22. joulukuuta 2016

Vihdoinkin Narbonnessa

Olimme suunnitelleet Simpukan kanssa jo aiemmin Narbonnen valloitusta, mutta jostain kumman syystä se ei ole toteutunut. Mutta tänään oli se päivä, vihdoin! Otimme vauhtia joulunviettoon. Katselimme junien ja bussien aikatauluja muutamana päivänä ja tulimme kuitenkin siihen lopputuokseen, että omalla autolla on paras lähteä. Tunti ja perillä, helppoa. Mitä nyt vähän kävimme navigaattorin kanssa erinäisiä keskusteluja reittivalinnoista. 

Melkoinen patsas tervetulotoivotuksineen...
sotainen, kuten Simpukka kuvaili. Saksan-
Ranskan sodan 1870 muistomerkki. (linkki)

Tämä rakennus otettiin käyttöön 1949 ja on yksi merkittävimmistä
paikoista , joka palvelee kouluja sekä erilaisia yhteisöjä mitä
monipuolisimmilla (urheilu, kokoukset, näytökset)  tavoilla.

Kanava, joka halkoo Narbonnen, on Canal du Midin sivuhaara.
36 kilometriä pitkä.












Aurinkoinen Narbonne suorastaan odotti meitä. Simpukka oli jo saapunut puoliskonsa kanssa junalla ja tapasimme heidät asemalla. Miesten johdolla suunnistimme yksissä tuumin reitille, jota pitkin pääsisimme kauppahalliin, jossa halusin käydä juusto-ostoksilla. Aamupäiväkahvit oli mukava nauttia katukahvilassa joulutorin läheisyydessä. Syömään menisimme myöhemmin.

Kauppahallin sisäänkäynti.


Lihatiskisn valikoimaa.

Joulujuustot tuli hankittua. Vaikka en saanut tryffeleitä, ostin
tryffelillä maustettua brietä.

Aikamme seikkailtuamme kauppahallissa ja jahdattuamme tuloksetta tryffeleitä, poistuimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Monenlaista tarjontaa oli kadun varrella, runsaudenpulasta johtuva valinnan vaikeus hankaloitti tehtävää. Onneksi silmiin osui houkuttelevan näköinen terassi, jonne päätimme urheasti mennä kokeilemaan "ulkona syömistä". Hiukan oli viileätä, mutta onneksi terassilämmitin laitettiin päälle, joten ainoastaan jalat olivat hiukan kylmissään.

Lounaspaikkamme.

Mun sipulipihvi.

Simpukan valtava salaattiannos Italian tapaan.

Reijon ankansydänvartaat.

Monsieur Simpukan mielenkiintoinen liha-annos, jossa
häränliha oli siivutettu ohueksi ja paistettu sen jälkeen.

Mun jälkiruoka Banoffee.

Reijon juustokakku.

Simpukan erilainen juustokakku versio.

Monsieur S:n creme brulee.

Ravintolan sisätilassa seinäkoristeena tyhjät viinipullot
telineessään.

Jälkiruokakahvit halusimme nauttia toisaalla ja lähdimme kuljeskelemaan takaisin juna-asemalle päin. Matkalla haimme turistitoimistosta opaskartat seuraavaa kaupunkivierailuamme varten, sillä monta paikkaa jäi vielä katsomatta. Tämä tuntui erittäin viehättävältä pikkukaupungilta (n. 50 000 asukasta), jonne palaisimme varmasti joskus takaisin. 

Joulun läheisyys näkyi matkan varrella koristeluna erilaisissa tiloissa ja törmäsimmepä jopa joulupukkiin kahvilla istuessamme. Tästä oli hyvä lähteä rauhoittumaan joulunviettoon ranskalaiseen tapaan. Sanoinkin Simpukalle, että voisimme tehdä tradition Narbonnen vierailusta ennen joulua.




Joulupukki saapui skootterilla.


Miehet ihmettelivät, kun Korvatunturin opaste
puuttuu täysin. Oletetaan ilmeisesti joulupukin
asuvan pohjoisnavalla?




Jääveistoksen valmistumista emme jaksaneet jäädä odottamaan.






Kotimatkalla saimme ihastella aina yhtä upeita Leucaten maisemia, vaihteeksi tyyntä vedenpintaa järvellä, jossa yleensä surffarit nauttivat tuulesta. Päivä oli erittäin onnistunut ja kotiin päästyämme ei väsymystä tuntunut lainkaan.