Viikko 4, matkustamista

Tässä junan nopeusmittari, matkalla kotiranskaan.

Tulopäivänä saimme nauttia aperitiivin auringossa kotipihalla.

Heti seuraavana aamuna kotiinpaluun jälkeen
oli käytävä lääkärissä, senverran koville otti
matkanteko. Keuhkoputkentulehdus ja antibiootit.

Lohdutukseksi mansikoita, kiiviä ja mangoa. Tällaista herkkua
jaksaa kipeänäkin syödä.
Reijo piti ystävälleni seuraa, kun itse makoilin kuumeessa
melkein koko viikon.

Viikko hujahti nopeasti ja ystäväni lähtöä edeltävänä päivänä
kävimme Perpignanissa kävelyllä. Poikkesimme syömään brasserie
Aragoon, jossa saimme erinomaista ruokaa sekä palvelua.
Tässä hanhenmaksaa paahtoleivällä erikoistilauksena meille.

Härän sisäfilepihvi ranskalaisilla minulle ja Reijolle.

Ystäväni herkutteli ankanrinnalla. Ruokamuistoja ranskanmaalta.

Tässä minun jälkiruokani cafe gourmand. Oli tosi gourmand!

Creme catalan ystävälle.

Barcelonan lentokenttähotelli, jossa usein yövyn, ei pettänyt
meitä tälläkään kertaa. Meillä oli todella kiva huone ja aina
ystävällinen henkilökunta opasti meitä keskustaan pääsyssä. 

Sangria on must! Tässä aperitiivisangriat.

Valitsimme iltaruuaksi pelkkiä tapaksia. Mustekalarenkaita sekä
patatas bravas tässä kuvassa.

Täällä kävimme tutustumassa myös sisäpuolella,
sen verran upea kirkko on kysymyksessä. Luulen,
että Sagrada Familia on Barcelonan ykkösnähtävyys.

Tottahan churroja piti testailla.

Sen verran lämmin päivä oli, että söimme terassilla. Mulla
paellaa merenelävistä.

Ystäväni otti fideuan lihalla ja makkaralla.

Illalla poikkesimme vielä tapaksilla
hotellin baarissa. sen verran askeleita
tuli tälle päivälle, ettei enää jalka noussut
pontevasti hotellin ulkopuolelle!
Mahtipontiset lamput pääsivät kuvaan
ruuan sijasta.

Viikko 4, veljeni vierailu jatkuu

Vierailu jatkuu ja ohjelmassa oli tälläkin viikolla monenlaista uutta asiaa ja mukavaa tekemistä! Aurinkoinen sää jatkui ja ilma tuntui aivan kesäiseltä. Aivan kuin Suomessa toukokuussa sanoi veljeni, kun puhuimme kelistä. Puut alkavat kukkia ja aurinko lämmittää perusviileää ilmaa. Tässäpä kuvia taasen touhuiluistamme.

Klo 8 aamulämpötila sama kuin eilen illalla.
Lämpöaalto jatkuu.

Aamupäiväkävelyllä sorsalauma joessa.

Toinen synttärisankari, ystävämme Isabel
kutsui meidät lounaalle.

Tässä jälkiruokaosuus. Jätin taasen kameran käytön vähemmälle,
sillä jotenkin se tuntuu pahalta tällaisissa yksityistilaisuuksissa.

Mimosa kukkii.

Mainiot kävyt.

Artisokkapelto nauttii auringosta Kolmen Kaveruksen Puutarhassa.

Sillalta katselimme suurta kalaparvea. 

Alkupalat, pan con tomato.

Alkuruuaksi mustekalarenkaita.

Pieni leikkelelautanen osoittautui suureksi. Onneksi meitä oli
kolme jakamassa.

Jälkiruuaksi lettuja. Tässä kastanjasoseella.

Mielenkiintoinen värilevysomiste.

Perpignanissa aivan jo kevättä ilmassa!

Vihdoinkin pihvi ja ranskalaiset, oikea kansallisruoka!

Jälkiruokana köyhien ritareiden mukaelma.

Paikallisen leipomon herkkuja, suklaakakku sekä sitruuna-
marenkitorttu.

Kaikkea on ennätetty maistella. Tässä etanat vuorossa.

Viikko 50

Aamu ja viikko oli ihanaa aloittaa aamukahvilla telkkarin ääressä monsieurin kanssa. Muuten maanantai sujui leipoessa kaikenlaista testailumielessä. Kakkuja ja leipää nyt ainakin tuli tehtyä, ruokaakin saatiin urakalla valmistettua! Sadetta odottelin saapuvaksi, kun oli luvattu, mutta ei näkynyt ei kuulunut.

Tiistaina lähdimme lenkille St Cyprieniin kylään pitkästä aikaa, siellä fiilisteltiin vanhoja muistoja ja kävimme kahvilla leipomossa sekä paluumatkalla vielä kalakaupassa. Yöllä oli satanut, onneksi!
Illalla iski pizzan himotus, joten sitä sitten iltapalaksi valmistin. Vatsa oli aika pullea nukkumaan mennessä.

Keskiviikkona olin reipas ja kävin sauvakävelyllä porukan kanssa tekojärven ympäri Villeneuve de la Rahossa. Upeat oli maisemat meillä! Lounaaksi Reijo savusti makrillia sekä silliä. Ei hassumpi kokeilu.

Torstaina oli puuhakas päivä. Aamusta lähdin heti ostoksille ystäväni Nadinen kanssa, minkä jälkeen kävimme katsomassa löytökissoja. Kotiin tulin lounaalle, mutta päiväunet eivät oikein onnistuneet, joten lähdimme koirien kanssa lempipaikkaamme ulkoilemaan.
Kotiin palattuamme ennätimme istua kahvilla terassilla, päivä oli todella lämmin (18 astetta!), suorastaan kesäinen! Tuulta ei ollut lainkaan! Leipomusurakka jatkui ja leipää valmistui lisää.

kes

Perjantaina lähdin heti aamusta sauvakävelyporukan kanssa kauden päätöskävelylle Perpignaniin. Matkalla Perpignaniin riputteli hiukan vettä, mutta se oli vain paikallinen kuuro, sillä muuten saimme kulkea pilvipoutaisessa säässä. Hortoilimme ympäri kaupunkia kahdeksan kilometrin verran, jonka jälkeen pidimme ansaitun lepotauon aivan ihanassa ruokaravintolassa (linkki)! Puolen päivän aikaan aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta!
Osa porukasta jatkoi vielä shoppailuhortoilua lounaan jälkeen, minä lähdin kotiin mielelläni. Ilta meni huilatessa.

Launtaina tuntui olo heti aamusta siltä, että peruutin suosiolla kaikki päivän menoni. Ei vesikävelyä eikä jouluvalojen ihastelua illalla ystävien kanssa. Istuimme Reijon kanssa aamiaisella auringossa terassilla, mietimme tulevaa kotiamme kylällä ja juttelimme päivän ohjelmasta. Mieli olisi tehnyt lähteä vaikka minne, mutta olo ei ollut reipas, joten lepoa vaan.

Lounasaikaa odotellessa pelasimme hiukan korttia, ettei taidot ruostuisi. Olipas kiva istuskella vaan omalla terassilla aivan rauhassa vaihteeksi.
Iltapäivällä leivoin sunnuntaille vaellusseuran päätöstapahtumaan vähän sienipiirakkaa. Saaristolaisleipää olin jo leiponut aiemmin viikolla.

Aikaisin sunnuntaiaamuna pakkasin vaellusrepun viimeistä kertaa tänä vuonna. Perinteinen päätösvaellus juuri ennen joulua oli vuorossa. Siitä oma tarinansa erillisenä.