Viikko 50

Aamu ja viikko oli ihanaa aloittaa aamukahvilla telkkarin ääressä monsieurin kanssa. Muuten maanantai sujui leipoessa kaikenlaista testailumielessä. Kakkuja ja leipää nyt ainakin tuli tehtyä, ruokaakin saatiin urakalla valmistettua! Sadetta odottelin saapuvaksi, kun oli luvattu, mutta ei näkynyt ei kuulunut.

Tiistaina lähdimme lenkille St Cyprieniin kylään pitkästä aikaa, siellä fiilisteltiin vanhoja muistoja ja kävimme kahvilla leipomossa sekä paluumatkalla vielä kalakaupassa. Yöllä oli satanut, onneksi!
Illalla iski pizzan himotus, joten sitä sitten iltapalaksi valmistin. Vatsa oli aika pullea nukkumaan mennessä.

Keskiviikkona olin reipas ja kävin sauvakävelyllä porukan kanssa tekojärven ympäri Villeneuve de la Rahossa. Upeat oli maisemat meillä! Lounaaksi Reijo savusti makrillia sekä silliä. Ei hassumpi kokeilu.

Torstaina oli puuhakas päivä. Aamusta lähdin heti ostoksille ystäväni Nadinen kanssa, minkä jälkeen kävimme katsomassa löytökissoja. Kotiin tulin lounaalle, mutta päiväunet eivät oikein onnistuneet, joten lähdimme koirien kanssa lempipaikkaamme ulkoilemaan.
Kotiin palattuamme ennätimme istua kahvilla terassilla, päivä oli todella lämmin (18 astetta!), suorastaan kesäinen! Tuulta ei ollut lainkaan! Leipomusurakka jatkui ja leipää valmistui lisää.

kes

Perjantaina lähdin heti aamusta sauvakävelyporukan kanssa kauden päätöskävelylle Perpignaniin. Matkalla Perpignaniin riputteli hiukan vettä, mutta se oli vain paikallinen kuuro, sillä muuten saimme kulkea pilvipoutaisessa säässä. Hortoilimme ympäri kaupunkia kahdeksan kilometrin verran, jonka jälkeen pidimme ansaitun lepotauon aivan ihanassa ruokaravintolassa (linkki)! Puolen päivän aikaan aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta!
Osa porukasta jatkoi vielä shoppailuhortoilua lounaan jälkeen, minä lähdin kotiin mielelläni. Ilta meni huilatessa.

Launtaina tuntui olo heti aamusta siltä, että peruutin suosiolla kaikki päivän menoni. Ei vesikävelyä eikä jouluvalojen ihastelua illalla ystävien kanssa. Istuimme Reijon kanssa aamiaisella auringossa terassilla, mietimme tulevaa kotiamme kylällä ja juttelimme päivän ohjelmasta. Mieli olisi tehnyt lähteä vaikka minne, mutta olo ei ollut reipas, joten lepoa vaan.

Lounasaikaa odotellessa pelasimme hiukan korttia, ettei taidot ruostuisi. Olipas kiva istuskella vaan omalla terassilla aivan rauhassa vaihteeksi.
Iltapäivällä leivoin sunnuntaille vaellusseuran päätöstapahtumaan vähän sienipiirakkaa. Saaristolaisleipää olin jo leiponut aiemmin viikolla.

Aikaisin sunnuntaiaamuna pakkasin vaellusrepun viimeistä kertaa tänä vuonna. Perinteinen päätösvaellus juuri ennen joulua oli vuorossa. Siitä oma tarinansa erillisenä.