Viikko 48

Maanantaina oli ihanaa viettää lepopäivää ja katsoa telkkaria Reijon kanssa ennen puoltapäivää. Lisäksi kävimme leppoisan kävelyn tässä lähiympäristössä, sillä illalla oli tarkoitus piipahtaa syömässä suomalaista ruokaa ystävämme Isabelin luona. Hän ei valitettavasti pääse meille syömään miehensä kanssa, joten päätimme viedä eväät hänen luokseen ja syödä siellä. Leivoin lisäksi taatelikakkua jälkiruuaksi, nam.

Jos viikko alkaa tällaisessa kelissä, ei maanantai tunnu
pahalta lainkaan!

Harmi, ettei tätä kasvillisuuden väriä saa kameralla talteen.
Aivan ihanat "ruskan värit" kukissa.

Meidän kylän uusi hedelmä/vihanneskauppa.

Lohialkupalat.

Rosollia sekä sillin tilalla anjovista.

Melkoisen järeä annos karjalanpaistia, porkkana- ja
makaronilaatikkoa sekä perunaa!

Tiistaina lähdimme Clairaan kävelylle viiniviljelmien keskelle. Tosin, nyt alkaa tuntua, että myös rakennustyömaan keskelle, sillä reitin varrella on aloitettu isomman asuntoalueen rakennus, jossa käy kova tohina. Paikallisesta urheilukaupasta löydettiin suomalainen MÖLKKY!

Reijo kokeili savustaa häränlihaa tänään, ei hassumpaa lainkaan, vaikkei aivan savustetulle ankanrinnalle pärjääkään! Iltapuoli sujui kotihommia tehden.

Oikein hämmästys suuri, kun alkuperä mainittu oikein!

Urheilukaupan joulusomistukset.

Näissä viikunapuissa oli vielä hedelmiä ja lehdet tallella
lokakuun alussa, kun saavuimme tänne.

Viiniköynnökset on leikattu jo.

Rakennustyömaalla betonin valu menossa.

Kyllä on tynkä köynnös.

Täällä vielä köynnöksissä lehdet paikallaan.

Keskiviikkona Reijo halusi lähteä käymään Perpignanissa. Menimme bussilla ja käväisimme kahvilla ensin kaupan aukeamista odotellessa, sitten poikkesimme joulutorille. Joulutorilla ei kojut olleet vielä avoinna, joten suuntasimme Vanhan kaupungin keskustaan päin. Siellä Tasavallan aukiolla olemme usein istuneet kahvilla tai syömässä. Tällä kertaa jäimme lounaalle, koskapa sää ja aikataulu antoivat myöten.
Harmiksemme bussikuskit päättivät pitää mielenilmaisun juuri siihen aikaan, kun olimme lähdössä kotiin, joten jouduimme odottelemaan tunnin verran, sillä emme tienneet tästä mitään, ennenkuin kotona Reijo luki uutisen paikallislehdestä. No, onneksi sää oli suosiollinen ja kyyti kotiin järjestyi vihdoin.

Valoisalla ei oikein saa käsitystä joulumarkkinoista,
mutta tuolla ne kojut ovat kanaalin varrella.

Tässä Alsacen koju. Bretzeliä oli ostettava Reijolle!

Tässä vuorostaan espanjalaisittain tapaksia, cavaa ja sangriaa.

Tämän onnellisempaa miestä saa hakea!

Alkusalaattimme talon tyyliin. Kalkkunaa, hanhenmaksaa,
chorizoa, ankanrintaa ym.ym... Herkulllista!

Pääruuankin jaoimme kahtia, sillä muuten ei jaksa syödä kaikkea!
Tänään grillattua mustekalaa.

Maailmanpyörää pystytettiin parhaillaan.

Torstai sujui melko tavalliseen tapaan, aamulla pistäydyin ostoksilla ja iltapäivällä kävimme asunnon hakuun liittyen ystävien sekä kiinteistövälittäjän luona juttelemassa. Vaikuttaa siltä, että ensi vuodeksi tarjolla olisi runsaasti valinnan varaa. Sana alkaa kiertämään ja tarjouksia tulee ihan mukavasti. Tämä asuinpaikka, jossa parhaillaan olemme, on palvellut kiitettävästi meitä nämä vuodet, mutta nyt on aika muuttaa maisemaa. Jäämme mielellämme samaan kylään, mutta jos muualta tarjotaan kivaa asuntoa, emme kieltäydy siitäkään!

Perjantaina aamulla eräs ystävistämme tarjosi meille mahdollisuutta lähteä mukaansa tutustumaan Narbonneen ja mehän olimme heti valmiita! Keli oli tuulinen ja kylmä, jonka vuoksi hän oli valinnut sisätiloissa tapahtuvaa ohjelmaa. Alkajaisiksi suuntasimme kauppahalliin. Hän oli varannut meille pöydänkin siellä sijaitsevasta ravintolasta.  Ruokaillessa kului keveästi parisen tuntia. Muutamassa museossa ja katedraalissa kiertelyn jälkeen lähdimme takaisin kotimatkalle ennen pimeää. Olihan melkoisen erilainen päivä tänään! Koetan saada aikaiseksi oman juttunsa tästä päivästä!

Lauantaina saattoi kuulla tuulen olevan jo huippulukemissa heti aamusta, sen verran kolisteli ulkona peltejä. En sitten edes yrittänyt lähteä vesikävelyyn, vaan jäin katsomaan telkkaria Reijon kanssa tyytyväisenä. Leipomista, valokuvien laittoa ja rentoa oleskelua, siitä saimme tänään nauttia!

Sunnuntaina tuntui aika kivalle loikoa sängyssä vähän normaalia pidempään. Mihinkään ei ollut kiirus. Lunta oli satanut lisää vuorille, kylmä viima tuntui meilläkin, onneksi aurinko lämmitti. Leipomista edelleen, vähän ruuan valmisteluja ensi viikon juhlia varten ja ulkoilua. Oikein kiva päivä kerrassaan!

Uusiksi joulumarkkinoille

Tulin bussilla ystäväni kanssa Perpignaniin muissa asioissa, mutta toki halusin poiketa uudelleen myös joulumarkkinoilla. Minua jäivät kaivelemaan edelliskerrasta tarte flambée (linkki) ja pomme d'amour, jota sai myös suklaalla päällystettynä (linkki). Nyt sain siihen mahdollisuuden ja kävinkin testaamassa molemmat. Reijo ei jaksanut enää tänään lähteä mukaan, vaan hän tilasi samaiset eväät kotiin.

Hoitelimme asiamme kaupungilla ja ihastelimme kaupungin valoja, maistelimme kaikenlaisia herkkuja ja ennenkaikkea nautimme tunnelmasta. Myönnettävä on, että tänään oli paljon enemmän porukkaa liikkeellä joulukadulla, vaikka kyseessä oli arki-ilta. Näiden kuvien avulla pääset sinäkin mukaamme illan tunnelmaan.

Viiden jälkeen ilta alkoi pimenemään. Aurinko laski noin vartin
yli viisi. 

Kanaalin molemmin puolin oli aseteltu valoja. Joulukadun kojujen
takaseinät näkyvät kuvassa. Myös puissa oli jouluvalot.

Tätä ruokalajia saimme myös maistaa, sillä en ollut aiemmin
siitä edes kuullutkaan. Perunaa ja juustoa, ei hassumpi yhdistelmä.
Tässä siihen kuvalinkki (linkki), sillä oma annos unohtui kuvata!

Valitsin omenasta tällaisen oreo-version, herkullista!

Päivänvalossa tämä ei näyttänyt lainkaan näin hienolta.

Ihanat valot myös linnoituksessa ja maailmanpyörä vieressä
suorastaan hohtaa pimeydessä.

Joulumarkkinoilla Perpignanissa

Vihdoin ja viimein monsieurin vuoden odotus päättyi ja hän pääsi kanssani joulumarkkinoille tänään. Jostakin syystä meillä jäi aikataulun tiukkuuden vuoksi viime vuonna siellä käymättä, joten tänä vuonna saimme asian korjattua, kun laitoimme oikein muistutuksen kalenteriin. Valitsimme oikein upean ja lämpimän päivän tähän tarkoitukseen. Yöllä oli ollut tosi kylmä (vain 4 astetta), mutta onneksi sää lämpeni pian, koska ei tuullut lainkaan. Vielä ei tosin ole kuulemma talvi, vaan se alkaa vasta 21 joulukuuta täkäläisen ajanlaskun mukaan. 

Perpignan on siis Turun kokoinen paikka ja Reijo tuumaili, että joulumarkkinat ovat aika vaatimattoman kokoiset moisen kokoiselle kaupungille. Tosin, ilmeisesti Ranskassa on monessa kaupungissa mietitty, voiko joulumarkkinoita pitää lainkaan, koska vielä suhtaudutaan varovasti joukkokokoontumisiin terroristien pelossa. Sekin saattaa omalta osaltaan laimentaa osallistumisintoa.

Menimme bussilla hyvissä ajoin, mutta olimme hiukan liian aikaisessa, sillä suurin osa kojuista oli vielä suljettuna. Siksipä kävimme ensin kahvilla, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungille. Tänä viikonloppuna järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma Le Téléthon (linkki englanniksi) (linkki ranskaksi) näkyi myös täällä Perpignanissa. Ostimme myyntipöydiltä käsitöitä ja leivonnaisia. Kyseessä on monipuolinen tapahtuma, joka alkoi kahden isän aloitteesta Yhdysvalloista saadun esimerkin mukaan myös Ranskassa 1987. Molempien pojat kärsivät lihassairaudesta ja he halusivat auttaa keräämällä rahaa samassa tilanteessa olevia perheitä varten. Ensimmäisenä vuonna saatu rahamäärä (hiukan vajaa 30 miljoonaa euroa) ylitti odotukset siten, että laskurissa olleet 8 numerosaraketta eivät edes riittäneet vaan järjestäjien piti lisätä käsin yksi ylimääräinen yhdeksäs sarake. Menestys oli jopa suurempi kuin Yhdysvalloissa. 

Huomenna menemme omalla paikkakunnalla järjestettävään telethon-tapahtumaan vaellusseuramme kanssa. Seurallamme on koju, jossa he myyvät kuumaa viiniä, jonka tuotto lahjoitetaan siis hyväntekeväisyyteen. Kävimme viimevuonna samaisella hyväntekeväisyystorilla ja hauskaa oli. (linkki)

Kuplassa oli joulupukin kollegan pakkasukon näköinen versio.

Reijo väitti, ettei enää London Eyen jälkeen halua mihinkään
vekottimiin kuten tämä maailmanpyörä.

Onhan joulupukkikin päässyt paikalle.

Tässä kuplassa olivat nallet pääosassa.

Melkoisen ihastuttava oli tämän ikkunan somistus. Harmi, ettei
valokuvaan mahtunut kaikki yksityiskohdat. Melkoinen taideteos!

Aikamme kaupungilla toikkaroituamme palasimme takaisin joulukadulle ja totesimme iloiten, että kaikki kojut olivat jo avanneet luukkunsa! Ensimmäiseksi piti maistaa kuumaa viiniä ja tällä kertaa valitsin valkoisen version, josta tykkäsin kovin! Reijo maisteli muscat-versiota. Jonkun verran heräteostoksia tuli tehtyä ja kaikenlaisia myytäviä tuotteita ihmeteltyä, kuten viinipullon ilmausapparaattia. Ei ostettu...

Pitihän meidän aperitiiviksi ottaa Alsacen kojusta nakkimakkarat, kun emme saaneet flammekuchenia maistaa. Sitä tarjottaisiin vasta illalla. Nakin kanssa Reijo otti jouluolutta ja minä kuohuviiniä. Kyllä meitin kelpasi, oli oikein herkulliset aperitiivit meillä! Hämmästelyä aiheutti, kun monsieur söi myös annoksen mukana olevan sinapin! Ei siinä mitään, mutta kun vielä väitti sen olevan hyvää. Mies, joka ei normaalioloissa juuri sinappiin koske. Olikohan kuumalla viinillä osuutta asiaan???

Onneksemme joulukadulla oli vielä rauhallista aamupäivällä.

Kuumaa viiniä, nam!

Alsacen kojun koristukset.

Monenlaista myytävää.

Juomat pöydässä. Reijo sanoi jouluoluen maistuvan ihmeen hyvälle.
Itse oli erittäin tyytyväinen omaan valintaani, cremantiin.

Yksi annos olisi riittänyt, sillä nakkimakkarat olivat kookkaita.
Patonkiakin olisi tullut lisää tähän annokseen, mutta kieltäydyimme
kohteliaasti. Hyvä kun jaksoimme tuon syödä!

Jos olisi jaksanut puolisen tuntia vartoa, olisi Alsacen erikoisuus
choucroute (linkki) ollut valmista. Herkullista tämäkin, mutta päätimme
jatkaa matkaa vielä.

Olimme jo etukäteen päättäneet mennä vanhan kaupungin keskusaukiolle syömään, koska se vaan yksinkertaisesti on aivan lyömätön paikka aurinkoisella säällä, emmekä tarvinneet pettyä tänäänkään. Todellinen unelmapaikka meille auringonpalvojille. Oli kerrankin helppoa valita ruoka, koska kahdesta päivän tarjouksesta meille sopi molemmat vaihtoehdot kuin nenä päähän. Minä otin simpukoita ja Reijo kalaa. Eikä tarvinnut harmitella jälkeenpäin. Ruoka oli hyvää, kivennäisvesi maistui eikä seurassakaan ollut valittamista! Kerrankin oli helppo vastustaa kiusausta ottaa jälkiruoka, sillä olimme päättäneet palata joulukadulle tutustumaan siellä tarjottaviin herkkuihin tarkemmin. Siis oikein perusteellisesti nautimme tästä päivästä. Aikataulu ei puristanut päätä, mitä nyt housunkaulus puristi vähän jälkeenpäin, kun kaikki herkut oli vihdoin maisteltu. Hieno päivä kerrassaan tuumaili monsieur eikä ollut vaikeaa lainkaan olla samaa mieltä!

Olimme ajoissa täälläkin, pöydät alkoivat
täyttymään hitaasti meidän jo syödessä.

Tämän huoneiston omistaja on panostanut
koristeluun. Samoin viime vuonna muistan
kuvanneeni tätä samaa näkyä.

Reijon kala-annos, kultaotsa-ahven.

Minun simpukka-annokseni, jota oli taas pitkästä aikaa kiva
syödä. Ranskanperunatkin olivat rapeita ja hyviä.

Oli aivan pakko käydä kysymässä tuon nimen alkuperää.
Sen verran tuntuu tutulta. Vaatemerkki on italialainen, Norjasta
haettu inspiraatiota, mm. Norjan lippu oli esillä asusteissa.

Tästä herkkukojusta valitsimme jälkkärit. Katumus iski, kun näin
nuo omenat. Olin nimittäin ehtinyt jo valita jättimunkin nutella-
täytteellä. Reijo otti vohvelin, joka kerrankin maistui minustakin
herkulliselta. Usein ne ovat kuivia, enkä erikoisemmin niistä pidä.

Tässä kuuman kaakaon kera vohveli ja munkki, jonka anteeksi
vaan joku AHNE (minä) on ennättänyt jo syödä puoliksi ennen kuvausta!

Mielenkiintoinen tämä joulukoristus.

Linnoitus on vaan aina yhtä komea!

Tässä päivän saldo! Hyväntekeväisyyspöydistä siis neuleita ja
leivonnaisia. Erilaisia kuivamakkaroita muutama pötkylä, Reijon
iloksi uunipunajuuria (kiitos Simpukalle vinkistä!) sekä bretzeleitä,
hunajaa. jouluolutta ja cremantia pullo sekä pari joululahjaa.
Kyllä näillä vähän aikaa pärjää, vai mitä?