Näytetään tekstit, joissa on tunniste Téléthon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Téléthon. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikko 49

Maanantain ja tiistain vietimme Simpukan ja puoliskonsa kanssa juhlimassa Suomen itsenäisyyden juhlapäivää jo ennakkoon. Juhlapaikkana tuttu asunto Narbonnen lähellä toimi meille sopivana tukikohtana viettää päivää omintakeisella tyylillämme. Jaksoimme valvoa jopa klo 23 saakka! Minulle ja Reijolle myöhään valvominen on hankalaa, koska nukkumatti mielellään hakee meidät  luokseen jo paljon aiemmin! Hurjan hauskaa oli ja muutama kuva juhlista tässä muistona.

Menomatkalla Barcaresissa kävelyllä.

Lenkin jälkeen on hyvä jatkaa matkaa.

Lounaalla Reijo söi ankeriasta, mikä oli kuulemma herkullista!

Ei minunkaan pizzassa valittamista ollut,
pitkästä aikaa söin pizzan kokonaan!

Meidän illallisen juhlapöytä, lämpimät ruuat puuttuu tästä.

Onnea Suomelle!

Simpukan puolison toiveesta, saimme mansikkakermakakkua!

Paluumatkalla pysähdyimme Leucateen kävelylle.

Mikä keli ja ranta aivan tyhjä!

Kadullakaan ei ketään, tosin myöhemmin tuli yksi
vastaan. Lounasaika?

Meidän lempparikahvipaikka.

Aavistus lunta vuorilla.

Haukka?

Polku rantaan.

Tässä käy kesällä varmaan kuhina-

Leucaten yksi osa mäen nyppylällä.


Keskiviikkona oli vuorossa vaellus Latour de Franceen, josta oma tarinansa. Siellä saimme juhlia 100-vuotiasta Suomea koko porukalla.
Vaelluksen jälkeen kävimme katsastamassa tulevaa kotiamme ensi vuodelle. Erittäin tyytyväisenä tutkailimme ja löimme kättä päälle lopuksi. Meillä on nyt uusi osoite samassa kylässä ensi syksystä lähtien!

Meidän tuleva koti.


Torstain aamupäivä meni kauppa-asioilla ja iltapäivällä kävimme rauhallisella kävelyllä koirien kanssa.

Ystäväni pikkukuusi.

Perjantaina olimme suunnitelleet pitempää kävelyreissua tuttuun ravintolaan Saint Laurent de la Salanqueen. Aamu näytti pilviseltä, mutta sadetta ei ollut ennusteessa, joten uskaltauduimme normivarustuksella tienpäälle. Mamma sai jälleen jäädä kotiin.

Sää oli sopiva, ruoka oli herkullista, eikä seurassakaan ollut valittamista! Iltapäivän myöhäisinä tunteina kävelimme takaisin ja ennätimme jopa nukkumaan tunnin verran! Ihana päivä!

Tästä se alkoi.

Pilvet meitä peloittelivat, mutta ainoastaan aamupäivän.

Lissu tykkää poseerata.

Canigou oli sumun ja pilvien peitossa.

Pikku "krokotiilinalku". Minusta lisko näyttää aivan pienoiskrokotiililta.
Ihmeellistä, että se oli vielä liikkeellä näin kylmällä!

Yhteinen alkuruoka, camembert uunissa.

Pääruoka merenelävlautanen.

Jälkiruokana vanukas karamellikastikkeella.

Lissu sai odotella ravintolan terassilla vapaana, koska
ruokasalissa oli aivan tupaten täyttä.

Paluumatkalla tuuli oli noussut ja karkoittanut
pilvet pois. Myötätuulessa oli miellyttävä kävellä.

Pilvistä ei näy kuin rippeet.





Lauantai ei sitten sujunut yhtä mukavasti! Olin menossa vesikävelyyn naapurikylään, mutta se oli peruttu. Varasuunnitelmana oli lähteä vaellusporukan mukana hyväntekeväisyystapahtumaan omalle kylälle. Sinne siis, kotona vain vaatteiden vaihto. Sovimme Reijon kanssa tapaavamme torilla.

Kuinka ollakaan kävelimme porukan kanssa kotimme ohi juuri, kun Reijo oli lähdössä koirien kanssa torille. Hän liittyi mukaamme, vaikka ei pitänyt sitä hyvänä ajatuksena. Siitä sitten alkoi hänen päivänsä luisua kohti lisäharmituksia. Välillä tuntui siltä, ettei mikään ollut lopulta hyvin. Ihanaa, että sentään aurinko paistoi 😇. Tällaisia päiviä on onneksemme harvoin! Loppuilta sujui rauhallisesti.

Ihan oikeita flamningoja!

Matkalla etelään?

Rakastavaisten kuja oli saanut joulukoristeet!

Eipäs oltukaan törmätty tällaiseen omassa kylässämme.

Ihanan näköisiä sokkeloja. 

Nykyajan joulukuusi! Tunnelmaa hyväntekeväisyystapahtumassa.

Melkein oikeaa luntakin saimme "lumitykistä"! Reijo ei tykännyt
ollenkaan, kun saippuakuplat menivät kuuman viinin sekaan.

Joulumuori yksin liikenteessä.
Oli meillä joulupukkikin, mutta en
ennättänyt kuvata, kun oli sen verran
liikkuvaista lajia!


Sunnuntaina tutkimme yhteisiä suunnitelmia, teimme niitä lisää ja vähän katsoimme telkkariakin. Lisäksi mulla oli leipomusurakkaa joulun valmisteluihin liittyen.

Saaristolaisleivät uuniin menossa.

Taatelipikkuleivät joulua odottamassa.

Diabeetikkoystäville jogurttikakkua. Huomenna maistan,
voiko ohjetta julkaista.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulumarkkinoilla Perpignanissa

Vihdoin ja viimein monsieurin vuoden odotus päättyi ja hän pääsi kanssani joulumarkkinoille tänään. Jostakin syystä meillä jäi aikataulun tiukkuuden vuoksi viime vuonna siellä käymättä, joten tänä vuonna saimme asian korjattua, kun laitoimme oikein muistutuksen kalenteriin. Valitsimme oikein upean ja lämpimän päivän tähän tarkoitukseen. Yöllä oli ollut tosi kylmä (vain 4 astetta), mutta onneksi sää lämpeni pian, koska ei tuullut lainkaan. Vielä ei tosin ole kuulemma talvi, vaan se alkaa vasta 21 joulukuuta täkäläisen ajanlaskun mukaan. 

Perpignan on siis Turun kokoinen paikka ja Reijo tuumaili, että joulumarkkinat ovat aika vaatimattoman kokoiset moisen kokoiselle kaupungille. Tosin, ilmeisesti Ranskassa on monessa kaupungissa mietitty, voiko joulumarkkinoita pitää lainkaan, koska vielä suhtaudutaan varovasti joukkokokoontumisiin terroristien pelossa. Sekin saattaa omalta osaltaan laimentaa osallistumisintoa.

Menimme bussilla hyvissä ajoin, mutta olimme hiukan liian aikaisessa, sillä suurin osa kojuista oli vielä suljettuna. Siksipä kävimme ensin kahvilla, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungille. Tänä viikonloppuna järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma Le Téléthon (linkki englanniksi) (linkki ranskaksi) näkyi myös täällä Perpignanissa. Ostimme myyntipöydiltä käsitöitä ja leivonnaisia. Kyseessä on monipuolinen tapahtuma, joka alkoi kahden isän aloitteesta Yhdysvalloista saadun esimerkin mukaan myös Ranskassa 1987. Molempien pojat kärsivät lihassairaudesta ja he halusivat auttaa keräämällä rahaa samassa tilanteessa olevia perheitä varten. Ensimmäisenä vuonna saatu rahamäärä (hiukan vajaa 30 miljoonaa euroa) ylitti odotukset siten, että laskurissa olleet 8 numerosaraketta eivät edes riittäneet vaan järjestäjien piti lisätä käsin yksi ylimääräinen yhdeksäs sarake. Menestys oli jopa suurempi kuin Yhdysvalloissa. 
Huomenna menemme omalla paikkakunnalla järjestettävään telethon-tapahtumaan vaellusseuramme kanssa. Seurallamme on koju, jossa he myyvät kuumaa viiniä, jonka tuotto lahjoitetaan siis hyväntekeväisyyteen. Kävimme viimevuonna samaisella hyväntekeväisyystorilla ja hauskaa oli. (linkki)

Kuplassa oli joulupukin kollegan pakkasukon näköinen versio.

Reijo väitti, ettei enää London Eyen jälkeen halua mihinkään
vekottimiin kuten tämä maailmanpyörä.

Onhan joulupukkikin päässyt paikalle.

Tässä kuplassa olivat nallet pääosassa.

Melkoisen ihastuttava oli tämän ikkunan somistus. Harmi, ettei
valokuvaan mahtunut kaikki yksityiskohdat. Melkoinen taideteos!

Aikamme kaupungilla toikkaroituamme palasimme takaisin joulukadulle ja totesimme iloiten, että kaikki kojut olivat jo avanneet luukkunsa! Ensimmäiseksi piti maistaa kuumaa viiniä ja tällä kertaa valitsin valkoisen version, josta tykkäsin kovin! Reijo maisteli muscat-versiota. Jonkun verran heräteostoksia tuli tehtyä ja kaikenlaisia myytäviä tuotteita ihmeteltyä, kuten viinipullon ilmausapparaattia. Ei ostettu...
Pitihän meidän aperitiiviksi ottaa Alsacen kojusta nakkimakkarat, kun emme saaneet flammekuchenia maistaa. Sitä tarjottaisiin vasta illalla. Nakin kanssa Reijo otti jouluolutta ja minä kuohuviiniä. Kyllä meitin kelpasi, oli oikein herkulliset aperitiivit meillä! Hämmästelyä aiheutti, kun monsieur söi myös annoksen mukana olevan sinapin! Ei siinä mitään, mutta kun vielä väitti sen olevan hyvää. Mies, joka ei normaalioloissa juuri sinappiin koske. Olikohan kuumalla viinillä osuutta asiaan???

Onneksemme joulukadulla oli vielä rauhallista aamupäivällä.

Kuumaa viiniä, nam!

Alsacen kojun koristukset.

Monenlaista myytävää.

Juomat pöydässä. Reijo sanoi jouluoluen maistuvan ihmeen hyvälle.
Itse oli erittäin tyytyväinen omaan valintaani, cremantiin.

Yksi annos olisi riittänyt, sillä nakkimakkarat olivat kookkaita.
Patonkiakin olisi tullut lisää tähän annokseen, mutta kieltäydyimme
kohteliaasti. Hyvä kun jaksoimme tuon syödä!

Jos olisi jaksanut puolisen tuntia vartoa, olisi Alsacen erikoisuus
choucroute (linkki) ollut valmista. Herkullista tämäkin, mutta päätimme
jatkaa matkaa vielä.

Olimme jo etukäteen päättäneet mennä vanhan kaupungin keskusaukiolle syömään, koska se vaan yksinkertaisesti on aivan lyömätön paikka aurinkoisella säällä, emmekä tarvinneet pettyä tänäänkään. Todellinen unelmapaikka meille auringonpalvojille. Oli kerrankin helppoa valita ruoka, koska kahdesta päivän tarjouksesta meille sopi molemmat vaihtoehdot kuin nenä päähän. Minä otin simpukoita ja Reijo kalaa. Eikä tarvinnut harmitella jälkeenpäin. Ruoka oli hyvää, kivennäisvesi maistui eikä seurassakaan ollut valittamista! Kerrankin oli helppo vastustaa kiusausta ottaa jälkiruoka, sillä olimme päättäneet palata joulukadulle tutustumaan siellä tarjottaviin herkkuihin tarkemmin. Siis oikein perusteellisesti nautimme tästä päivästä. Aikataulu ei puristanut päätä, mitä nyt housunkaulus puristi vähän jälkeenpäin, kun kaikki herkut oli vihdoin maisteltu. Hieno päivä kerrassaan tuumaili monsieur eikä ollut vaikeaa lainkaan olla samaa mieltä!

Olimme ajoissa täälläkin, pöydät alkoivat
täyttymään hitaasti meidän jo syödessä.

Tämän huoneiston omistaja on panostanut
koristeluun. Samoin viime vuonna muistan
kuvanneeni tätä samaa näkyä.

Reijon kala-annos, kultaotsa-ahven.

Minun simpukka-annokseni, jota oli taas pitkästä aikaa kiva
syödä. Ranskanperunatkin olivat rapeita ja hyviä.

Oli aivan pakko käydä kysymässä tuon nimen alkuperää.
Sen verran tuntuu tutulta. Vaatemerkki on italialainen, Norjasta
haettu inspiraatiota, mm. Norjan lippu oli esillä asusteissa.

Tästä herkkukojusta valitsimme jälkkärit. Katumus iski, kun näin
nuo omenat. Olin nimittäin ehtinyt jo valita jättimunkin nutella-
täytteellä. Reijo otti vohvelin, joka kerrankin maistui minustakin
herkulliselta. Usein ne ovat kuivia, enkä erikoisemmin niistä pidä.

Tässä kuuman kaakaon kera vohveli ja munkki, jonka anteeksi
vaan joku AHNE (minä) on ennättänyt jo syödä puoliksi ennen kuvausta!

Mielenkiintoinen tämä joulukoristus.

Linnoitus on vaan aina yhtä komea!

Tässä päivän saldo! Hyväntekeväisyyspöydistä siis neuleita ja
leivonnaisia. Erilaisia kuivamakkaroita muutama pötkylä, Reijon
iloksi uunipunajuuria (kiitos Simpukalle vinkistä!) sekä bretzeleitä,
hunajaa. jouluolutta ja cremantia pullo sekä pari joululahjaa.
Kyllä näillä vähän aikaa pärjää, vai mitä?