Viikko 49

Maanantain ja tiistain vietimme Simpukan ja puoliskonsa kanssa juhlimassa Suomen itsenäisyyden juhlapäivää jo ennakkoon. Juhlapaikkana tuttu asunto Narbonnen lähellä toimi meille sopivana tukikohtana viettää päivää omintakeisella tyylillämme. Jaksoimme valvoa jopa klo 23 saakka! Minulle ja Reijolle myöhään valvominen on hankalaa, koska nukkumatti mielellään hakee meidät  luokseen jo paljon aiemmin! Hurjan hauskaa oli ja muutama kuva juhlista tässä muistona.

Menomatkalla Barcaresissa kävelyllä.

Lenkin jälkeen on hyvä jatkaa matkaa.

Lounaalla Reijo söi ankeriasta, mikä oli kuulemma herkullista!

Ei minunkaan pizzassa valittamista ollut,
pitkästä aikaa söin pizzan kokonaan!

Meidän illallisen juhlapöytä, lämpimät ruuat puuttuu tästä.

Onnea Suomelle!

Simpukan puolison toiveesta, saimme mansikkakermakakkua!

Paluumatkalla pysähdyimme Leucateen kävelylle.

Mikä keli ja ranta aivan tyhjä!

Kadullakaan ei ketään, tosin myöhemmin tuli yksi
vastaan. Lounasaika?

Meidän lempparikahvipaikka.

Aavistus lunta vuorilla.

Haukka?

Polku rantaan.

Tässä käy kesällä varmaan kuhina-

Leucaten yksi osa mäen nyppylällä.

Keskiviikkona oli vuorossa vaellus Latour de Franceen, josta oma tarinansa. Siellä saimme juhlia 100-vuotiasta Suomea koko porukalla.
Vaelluksen jälkeen kävimme katsastamassa tulevaa kotiamme ensi vuodelle. Erittäin tyytyväisenä tutkailimme ja löimme kättä päälle lopuksi. Meillä on nyt uusi osoite samassa kylässä ensi syksystä lähtien!

Meidän tuleva koti.

Torstain aamupäivä meni kauppa-asioilla ja iltapäivällä kävimme rauhallisella kävelyllä koirien kanssa.

Ystäväni pikkukuusi.

Perjantaina olimme suunnitelleet pitempää kävelyreissua tuttuun ravintolaan Saint Laurent de la Salanqueen. Aamu näytti pilviseltä, mutta sadetta ei ollut ennusteessa, joten uskaltauduimme normivarustuksella tienpäälle. Mamma sai jälleen jäädä kotiin.

Sää oli sopiva, ruoka oli herkullista, eikä seurassakaan ollut valittamista! Iltapäivän myöhäisinä tunteina kävelimme takaisin ja ennätimme jopa nukkumaan tunnin verran! Ihana päivä!

Tästä se alkoi.

Pilvet meitä peloittelivat, mutta ainoastaan aamupäivän.

Lissu tykkää poseerata.

Canigou oli sumun ja pilvien peitossa.

Pikku "krokotiilinalku". Minusta lisko näyttää aivan pienoiskrokotiililta.
Ihmeellistä, että se oli vielä liikkeellä näin kylmällä!

Yhteinen alkuruoka, camembert uunissa.

Pääruoka merenelävlautanen.

Jälkiruokana vanukas karamellikastikkeella.

Lissu sai odotella ravintolan terassilla vapaana, koska
ruokasalissa oli aivan tupaten täyttä.

Paluumatkalla tuuli oli noussut ja karkoittanut
pilvet pois. Myötätuulessa oli miellyttävä kävellä.

Pilvistä ei näy kuin rippeet.

Lauantai ei sitten sujunut yhtä mukavasti! Olin menossa vesikävelyyn naapurikylään, mutta se oli peruttu. Varasuunnitelmana oli lähteä vaellusporukan mukana hyväntekeväisyystapahtumaan omalle kylälle. Sinne siis, kotona vain vaatteiden vaihto. Sovimme Reijon kanssa tapaavamme torilla.

Kuinka ollakaan kävelimme porukan kanssa kotimme ohi juuri, kun Reijo oli lähdössä koirien kanssa torille. Hän liittyi mukaamme, vaikka ei pitänyt sitä hyvänä ajatuksena. Siitä sitten alkoi hänen päivänsä luisua kohti lisäharmituksia. Välillä tuntui siltä, ettei mikään ollut lopulta hyvin. Ihanaa, että sentään aurinko paistoi 😇. Tällaisia päiviä on onneksemme harvoin! Loppuilta sujui rauhallisesti.

Ihan oikeita flamningoja!

Matkalla etelään?

Rakastavaisten kuja oli saanut joulukoristeet!

Eipäs oltukaan törmätty tällaiseen omassa kylässämme.

Ihanan näköisiä sokkeloja. 

Nykyajan joulukuusi! Tunnelmaa hyväntekeväisyystapahtumassa.

Melkein oikeaa luntakin saimme "lumitykistä"! Reijo ei tykännyt
ollenkaan, kun saippuakuplat menivät kuuman viinin sekaan.

Joulumuori yksin liikenteessä.
Oli meillä joulupukkikin, mutta en
ennättänyt kuvata, kun oli sen verran
liikkuvaista lajia!

Sunnuntaina tutkimme yhteisiä suunnitelmia, teimme niitä lisää ja vähän katsoimme telkkariakin. Lisäksi mulla oli leipomusurakkaa joulun valmisteluihin liittyen.

Saaristolaisleivät uuniin menossa.

Taatelipikkuleivät joulua odottamassa.

Diabeetikkoystäville jogurttikakkua. Huomenna maistan,
voiko ohjetta julkaista.

Viikko 42

Tämä viikko alkoi reissun merkeissä. Heti maanantaina aamusta lähdimme tapaamaan Simpukkaa (linkki) puoliskoineen Narbonne Plagelle. Kävelimme yhdessä ensin rantakadulla, jonka jälkeen suuntasimme erään avoinna olevan ravintolan terassille. Ruoka oli aivan kelvollista, joskaan ei mitään erikoista. Mukava oli vaihtaa syömisen lomassa reissukuulumisia puolin ja toisin.

Olimme varanneet huoneiston Coursanista, jotta voisimme jatkaa viime vuotista perinnettämme, korttipeliä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja niinpä saimmekin aloittaa korttien läiskimisen ulkona terassilla ennen pimeän tuloa. 

Olimme keräilleet erilaisia naposteltavia iltapalaksi ja siinä pelaamisen ohessa katosivat eväätkin vauhdilla. Erittäin hauskaa oli pitkästä aikaa tavata ja saada pelin tuoksinassa hioa uusia taktiikoita. 

Tiistaina aamulla siivosimme jälkemme ja ehdimme vielä parisen tunnin ajan kuluttaa Simpukan uusia pelikortteja. Kiitos vielä kerran Simpukka teille molemmille, tuskin maltamme odottaa seuraavaa kertaa!

Maanantaiaamun näkymät reissuun lähtiessä.

Reilu tuntia myöhemmin saavuimme Narbonne Plagelle.

Aurinko yritti pilkistellä sitkeästi pilviverhon välistä.
Tuulisella rannalla ei ollut ruuhkaa.

Minun alkuruokani merenelävien salaatti.

Reijon alkuruoka, juustosalaatti.

Kun en saanut munuaisia pääruuaksi, tyydyin kalkkunaleikkeeseen.

Reijo tyylilleen uskollisena otti punamulloja.

Coursanin laitakyliltä.

Kylän kaivo.

Aude-jokihan se siinä.

Yksinäinen merimetso.

Komea silta.

Pahimpien tulvien aikana on puutavaraa kerääntynyt sillan
kupeeseen.

Majapaikan kingi.

Granaattiomenia naapurin puussa. Olisikohan olleet kypsiä, ei kokeiltu.

Vaatimaton iltapala 😉.

Keskiviikkoaamuna aurinkoisen sään vallitessa en keksinyt enää mitään tekosyytä jäädä sauvakävelystä pois. Toisaalta kiinnosti uusi kävelypaikka St. Hippolytessä, jossa en muista aiemmin olleeni. Onneksi lähdin! Maisemat olivat upeat ja kävely tuli tarpeeseen. Happi oli välillä loppua intervalliharjoituksessa, mutta muuten oli oikein mukava liikuntatuokio. Tässä maisemia reitin varrelta.

Torstaiksi oli lupailtu ukkosta ja sadetta, joka alkoikin yöllä ja jatkui koko päivän. Ennätimme käydä pienen palauttavan kävelyn koirien kanssa sateen välillä tauottua. Kyljet olivat hiukan hellinä eilisestä sauvomisesta. Aamupäivällä pistäydyin ostoksilla ystäväni kanssa ja lounaalle saimme koirahoitajamme seuraksi. Tällä kertaa en edes yrittänyt tehdä mitään suomierikoisuuksia, vaikka pannukakkua paistoinkin jälkkäriksi.

Banaanipannukakku oli herkullista!

Perjantai sujui leppoisasti kotosalla. Kävimme reilun tunnin lenkin koirien kanssa omalla kotikylällä, ihastelimme pauhaavaa merta ja istuskelimme auringossa takapihalla. 

Lissu poseeraa.

Lauantaina oli vuorossa pitkän matkan kävely lounaalle Saint Laurent de la Salanqueen. Löysimme netistä kivan näköisen ravintolan (linkki) ja sinne siis marssimme puolipilvisessä poutasäässä.

Reitin alussa saimme nähdä rankkasateen jättämät jäljet polulla.

Kuivaa on ollut, näin pienenä emme olekaan
nähneet Agly-jokea.

Välillä huokaistaan katukahvilassa. 

Ihania nämä maalaukset talojen seinissä!

Meidän pieni alkupala. Salaatti talon tapaan.

Tämä pääruoka oli yhdelle hengelle. Onneksi olimme päättäneet
jakaa sen. Täten jaksoimme kävellä takaisinkin.

Saint Laurent de la Salanque.

Kotimatkalla kohti Torreillesia.

Lämmintä piisasi. Tuulta ei juuri lainkaan!

Yksi suppailija oli eksynyt kuivuneelle Agly-joelle,

Lissulle maistuu vesi. Mammeli sai jäädä kotiin huilaamaan.

Reitin varrella hevosia, hauskasti musta ja valkoinen
samassa aitauksessa.

Sunnuntaina aamulla kiirehdimme koirien kanssa aamulenkille ja ostamaan viikunoita torilta, ennen vaellusseuramme mustanmakkaran juhlaa, Boudinadea. Reijo halusi ehdottomasti mukaan ja niinpä poikkeuksellisesti sain seuraa näihin juhliin. Toki tykkään itsekin paikallisesta mustasta makkarasta boudin noirista. Loppupäivänä ei sitten tarvinnut kuvitellakaan syövänsä mitään.

Aamulla ei lenkkipolulla ollut tungosta!

Ihana sää ja lämmin!

Siellä se Canigou taasen näkyy.

Lenkkikaverit.

Tuhti alkupala. Itsetehtyä villisianpääsylttyä ja pateeta.

Hyvää oli, mutta liikaa!

Karamellisoitua omenaa, mustaa makkaraa ja puolikas peruna.

Eräs kerhon jäsenistä on lihamestari. Tämäkin oli itsetehtyä!