Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saint Laurent de la Salanque. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saint Laurent de la Salanque. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Viikko 42

Tämä viikko alkoi reissun merkeissä. Heti maanantaina aamusta lähdimme tapaamaan Simpukkaa (linkki) puoliskoineen Narbonne Plagelle. Kävelimme yhdessä ensin rantakadulla, jonka jälkeen suuntasimme erään avoinna olevan ravintolan terassille. Ruoka oli aivan kelvollista, joskaan ei mitään erikoista. Mukava oli vaihtaa syömisen lomassa reissukuulumisia puolin ja toisin.

Olimme varanneet huoneiston Coursanista, jotta voisimme jatkaa viime vuotista perinnettämme, korttipeliä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja niinpä saimmekin aloittaa korttien läiskimisen ulkona terassilla ennen pimeän tuloa. 
Olimme keräilleet erilaisia naposteltavia iltapalaksi ja siinä pelaamisen ohessa katosivat eväätkin vauhdilla. Erittäin hauskaa oli pitkästä aikaa tavata ja saada pelin tuoksinassa hioa uusia taktiikoita. 
Tiistaina aamulla siivosimme jälkemme ja ehdimme vielä parisen tunnin ajan kuluttaa Simpukan uusia pelikortteja. Kiitos vielä kerran Simpukka teille molemmille, tuskin maltamme odottaa seuraavaa kertaa!

Maanantaiaamun näkymät reissuun lähtiessä.

Reilu tuntia myöhemmin saavuimme Narbonne Plagelle.

Aurinko yritti pilkistellä sitkeästi pilviverhon välistä.
Tuulisella rannalla ei ollut ruuhkaa.

Minun alkuruokani merenelävien salaatti.

Reijon alkuruoka, juustosalaatti.

Kun en saanut munuaisia pääruuaksi, tyydyin kalkkunaleikkeeseen.

Reijo tyylilleen uskollisena otti punamulloja.

Coursanin laitakyliltä.

Kylän kaivo.

Aude-jokihan se siinä.

Yksinäinen merimetso.


Komea silta.

Pahimpien tulvien aikana on puutavaraa kerääntynyt sillan
kupeeseen.

Majapaikan kingi.

Granaattiomenia naapurin puussa. Olisikohan olleet kypsiä, ei kokeiltu.

Vaatimaton iltapala 😉.
Keskiviikkoaamuna aurinkoisen sään vallitessa en keksinyt enää mitään tekosyytä jäädä sauvakävelystä pois. Toisaalta kiinnosti uusi kävelypaikka St. Hippolytessä, jossa en muista aiemmin olleeni. Onneksi lähdin! Maisemat olivat upeat ja kävely tuli tarpeeseen. Happi oli välillä loppua intervalliharjoituksessa, mutta muuten oli oikein mukava liikuntatuokio. Tässä maisemia reitin varrelta.





Torstaiksi oli lupailtu ukkosta ja sadetta, joka alkoikin yöllä ja jatkui koko päivän. Ennätimme käydä pienen palauttavan kävelyn koirien kanssa sateen välillä tauottua. Kyljet olivat hiukan hellinä eilisestä sauvomisesta. Aamupäivällä pistäydyin ostoksilla ystäväni kanssa ja lounaalle saimme koirahoitajamme seuraksi. Tällä kertaa en edes yrittänyt tehdä mitään suomierikoisuuksia, vaikka pannukakkua paistoinkin jälkkäriksi.

Banaanipannukakku oli herkullista!


Perjantai sujui leppoisasti kotosalla. Kävimme reilun tunnin lenkin koirien kanssa omalla kotikylällä, ihastelimme pauhaavaa merta ja istuskelimme auringossa takapihalla. 

Lissu poseeraa.


Lauantaina oli vuorossa pitkän matkan kävely lounaalle Saint Laurent de la Salanqueen. Löysimme netistä kivan näköisen ravintolan (linkki) ja sinne siis marssimme puolipilvisessä poutasäässä.

Reitin alussa saimme nähdä rankkasateen jättämät jäljet polulla.

Kuivaa on ollut, näin pienenä emme olekaan
nähneet Agly-jokea.

Välillä huokaistaan katukahvilassa. 

Ihania nämä maalaukset talojen seinissä!

Meidän pieni alkupala. Salaatti talon tapaan.

Tämä pääruoka oli yhdelle hengelle. Onneksi olimme päättäneet
jakaa sen. Täten jaksoimme kävellä takaisinkin.

Saint Laurent de la Salanque.

Kotimatkalla kohti Torreillesia.

Lämmintä piisasi. Tuulta ei juuri lainkaan!

Yksi suppailija oli eksynyt kuivuneelle Agly-joelle,

Lissulle maistuu vesi. Mammeli sai jäädä kotiin huilaamaan.

Reitin varrella hevosia, hauskasti musta ja valkoinen
samassa aitauksessa.

Sunnuntaina aamulla kiirehdimme koirien kanssa aamulenkille ja ostamaan viikunoita torilta, ennen vaellusseuramme mustanmakkaran juhlaa, Boudinadea. Reijo halusi ehdottomasti mukaan ja niinpä poikkeuksellisesti sain seuraa näihin juhliin. Toki tykkään itsekin paikallisesta mustasta makkarasta boudin noirista. Loppupäivänä ei sitten tarvinnut kuvitellakaan syövänsä mitään.

Aamulla ei lenkkipolulla ollut tungosta!

Ihana sää ja lämmin!

Siellä se Canigou taasen näkyy.

Lenkkikaverit.

Tuhti alkupala. Itsetehtyä villisianpääsylttyä ja pateeta.

Hyvää oli, mutta liikaa!

Karamellisoitua omenaa, mustaa makkaraa ja puolikas peruna.

Eräs kerhon jäsenistä on lihamestari. Tämäkin oli itsetehtyä!


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikko 41

MAANANTAI  meni levätessä.
TIISTAI oli touhua täynnä! Partureissa lähti omistajalta hiukset sekä koirilta ylimääräiset karvat. Nyt on taasen kevyempi olla meillä kaikilla. Ennätinpä poiketa vielä terveyskeskuksesta hakemassa lääkärintodistuksen vaellusseuraa varten.
KESKIVIIKKONA kävin vaelluksella ja ilta meni koomaillessa.

TORSTAINA sain Reijon houkuteltua jälleen pidemmille kävelyreissuille! Jalat ovat hyvin kestäneet, eikä kuumuuskaan ole meitä estänyt lähtemästä. Tässä olemme lähdössä naapurikyläämme syömään, rouvaTiikeri jäi edelleen kotiin.  

Lissu aina valmiina mukaan lähdössä.

Näkymä kotikadultamme.

Puiston läpi kävelyä alkumatkasta.

Kylän hevosfarmilla laskettiin pollet laitumelle.

Naapurikylän maisemia.


Mikä traktori!




Tänne terassille tiemme vei syömään.


Monsieurin chapeau siinä lepuuttaa.

Listalla kaksi täysin erilaista hampurilaista. Siinäpä
sitten meidän eväät tälle päivälle. Mulla sämpylän välissä
oli ankanrintaa.

Ja Reijolla Black Angus häränlihan lisäksi boudin noir-makkaraa.

Yhteinen jälkiruoka.

Hieno mosaiikkikoriste sisäänkäynnillä.


Föri se vaan täälläkin joella on, vaikkei uskoisi.

Tässä Förin käyttöohjeet.

Komea sirkka sattui keskellä tietä vastaan.


Kotilot tykkäsivät kovasti
tästä pylväästä.

Muutamia rannalla jopa aurinkoa ottamassa ja uimassa.
PERJANTAI meni ostoksilla sekä kotia laitellessa. Vihdoin kaikki tavarat ovat paikallaan. Kävimme lyhyellä kävelyllä iltapäivällä Lissun kanssa.
LAUANTAINA pidimme lepopäivän. Katsoimme vähän telkkaria ja istuskelimme ulkona.

Nyt on mukavaa olla varjossa kevyemmän turkin kanssa.

Iltapäivän rauhallinen hetki.

Reijon iso urakka, manteleiden kaiveleminen
kuorista irti.

Välillä kotiravintolassakin syömässä. Tällä kertaa tein kesäkurpitsasta
ja munakoisoista uunissa paistoksen. NAM.

SUNNUNTAINA suunnitelmana oli lähteä kävelyllä Agly-joen varteen ja sen jälkeen poiketa viikunoita ostamassa Saint Laurentin torilta. Sumu ei meitä estänyt, vaikka hiukan hidastikin vauhtia. Illalla leivoin kakun meidän maanantaiseen tapaamiseemme Simpukan ja puolisonsa kanssa. Toivon mukaan muistan ottaa kuvan valmiista kakusta!

Kotikadulla lähtiessä sumua.

Lenkkipaikalla lähtiessä sumua.

Torihulinan keskellä oli mukavan rauhallinen hetki ja aperitiivi
maistui.

Eipä kovin usein bernhardinkoiraa täällä näy.

Torilla oli taasen reilu sata kauppiasta.

Huomiselle Schwarzwaldin kakkua (linkki) varten pohja leivottu.