Viikko 42

Tämä viikko alkoi reissun merkeissä. Heti maanantaina aamusta lähdimme tapaamaan Simpukkaa (linkki) puoliskoineen Narbonne Plagelle. Kävelimme yhdessä ensin rantakadulla, jonka jälkeen suuntasimme erään avoinna olevan ravintolan terassille. Ruoka oli aivan kelvollista, joskaan ei mitään erikoista. Mukava oli vaihtaa syömisen lomassa reissukuulumisia puolin ja toisin.

Olimme varanneet huoneiston Coursanista, jotta voisimme jatkaa viime vuotista perinnettämme, korttipeliä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja niinpä saimmekin aloittaa korttien läiskimisen ulkona terassilla ennen pimeän tuloa. 

Olimme keräilleet erilaisia naposteltavia iltapalaksi ja siinä pelaamisen ohessa katosivat eväätkin vauhdilla. Erittäin hauskaa oli pitkästä aikaa tavata ja saada pelin tuoksinassa hioa uusia taktiikoita. 

Tiistaina aamulla siivosimme jälkemme ja ehdimme vielä parisen tunnin ajan kuluttaa Simpukan uusia pelikortteja. Kiitos vielä kerran Simpukka teille molemmille, tuskin maltamme odottaa seuraavaa kertaa!

Maanantaiaamun näkymät reissuun lähtiessä.

Reilu tuntia myöhemmin saavuimme Narbonne Plagelle.

Aurinko yritti pilkistellä sitkeästi pilviverhon välistä.
Tuulisella rannalla ei ollut ruuhkaa.

Minun alkuruokani merenelävien salaatti.

Reijon alkuruoka, juustosalaatti.

Kun en saanut munuaisia pääruuaksi, tyydyin kalkkunaleikkeeseen.

Reijo tyylilleen uskollisena otti punamulloja.

Coursanin laitakyliltä.

Kylän kaivo.

Aude-jokihan se siinä.

Yksinäinen merimetso.

Komea silta.

Pahimpien tulvien aikana on puutavaraa kerääntynyt sillan
kupeeseen.

Majapaikan kingi.

Granaattiomenia naapurin puussa. Olisikohan olleet kypsiä, ei kokeiltu.

Vaatimaton iltapala 😉.

Keskiviikkoaamuna aurinkoisen sään vallitessa en keksinyt enää mitään tekosyytä jäädä sauvakävelystä pois. Toisaalta kiinnosti uusi kävelypaikka St. Hippolytessä, jossa en muista aiemmin olleeni. Onneksi lähdin! Maisemat olivat upeat ja kävely tuli tarpeeseen. Happi oli välillä loppua intervalliharjoituksessa, mutta muuten oli oikein mukava liikuntatuokio. Tässä maisemia reitin varrelta.

Torstaiksi oli lupailtu ukkosta ja sadetta, joka alkoikin yöllä ja jatkui koko päivän. Ennätimme käydä pienen palauttavan kävelyn koirien kanssa sateen välillä tauottua. Kyljet olivat hiukan hellinä eilisestä sauvomisesta. Aamupäivällä pistäydyin ostoksilla ystäväni kanssa ja lounaalle saimme koirahoitajamme seuraksi. Tällä kertaa en edes yrittänyt tehdä mitään suomierikoisuuksia, vaikka pannukakkua paistoinkin jälkkäriksi.

Banaanipannukakku oli herkullista!

Perjantai sujui leppoisasti kotosalla. Kävimme reilun tunnin lenkin koirien kanssa omalla kotikylällä, ihastelimme pauhaavaa merta ja istuskelimme auringossa takapihalla. 

Lissu poseeraa.

Lauantaina oli vuorossa pitkän matkan kävely lounaalle Saint Laurent de la Salanqueen. Löysimme netistä kivan näköisen ravintolan (linkki) ja sinne siis marssimme puolipilvisessä poutasäässä.

Reitin alussa saimme nähdä rankkasateen jättämät jäljet polulla.

Kuivaa on ollut, näin pienenä emme olekaan
nähneet Agly-jokea.

Välillä huokaistaan katukahvilassa. 

Ihania nämä maalaukset talojen seinissä!

Meidän pieni alkupala. Salaatti talon tapaan.

Tämä pääruoka oli yhdelle hengelle. Onneksi olimme päättäneet
jakaa sen. Täten jaksoimme kävellä takaisinkin.

Saint Laurent de la Salanque.

Kotimatkalla kohti Torreillesia.

Lämmintä piisasi. Tuulta ei juuri lainkaan!

Yksi suppailija oli eksynyt kuivuneelle Agly-joelle,

Lissulle maistuu vesi. Mammeli sai jäädä kotiin huilaamaan.

Reitin varrella hevosia, hauskasti musta ja valkoinen
samassa aitauksessa.

Sunnuntaina aamulla kiirehdimme koirien kanssa aamulenkille ja ostamaan viikunoita torilta, ennen vaellusseuramme mustanmakkaran juhlaa, Boudinadea. Reijo halusi ehdottomasti mukaan ja niinpä poikkeuksellisesti sain seuraa näihin juhliin. Toki tykkään itsekin paikallisesta mustasta makkarasta boudin noirista. Loppupäivänä ei sitten tarvinnut kuvitellakaan syövänsä mitään.

Aamulla ei lenkkipolulla ollut tungosta!

Ihana sää ja lämmin!

Siellä se Canigou taasen näkyy.

Lenkkikaverit.

Tuhti alkupala. Itsetehtyä villisianpääsylttyä ja pateeta.

Hyvää oli, mutta liikaa!

Karamellisoitua omenaa, mustaa makkaraa ja puolikas peruna.

Eräs kerhon jäsenistä on lihamestari. Tämäkin oli itsetehtyä!

Viikko 7

Vihdoinkin sade loppui ja torstai aamuna pääsimme ulkoilemaan ihanassa auringon paisteessa! Kävimme jälleen Barcaresissa ja totesimme, että kalakauppakin olisi ollut auki. Ainut vaan, ettei mukana ollut kylmälaukkua ja olimme vasta menossa kävelylle! No, käymme siellä toisen kerran, nyt kun sen tiedämme. Tuoretta kalaa onkin ollut jo ikävä.

Perjantaina päätin lähteä aamulla testaamaan kävelykuntoani sauvakävelylle, sillä haaveilin osallistuvani sunnuntain vaellukselle. Hiukan oli pelkoa, että flunssa olisi vienyt kuntoa alas, mutta mitään sellaisia oireita en huomannut, joten oikein mukavaa päästä pitkästä aikaa vaelluspoluille. 

Olin luvannut Reijolle lenkkiseuraa, mikäli en ole aivan poikki sauvomisesta. Kuitenkin lämpimän aurinkoisen sään kunniaksi päätimme lähteä extempore-piknikille samantein kotiin päästyäni. Pikainen vaatteiden vaihto ja matkaan. Kävimme hakemassa pizzan, ostimme mukaan limua ja suuntasimme naapurikylän rantaan. Edellisestä kerrasta olikin kulunut hyvän tovin!

Vatsat pulleana lyllersimme koirien kanssa rauhallisesti reippaan tunnin verran, sitten olikin jo siestan aika. Emme jaksaneet edes kahville jäädä, vaan väsymys ja täysi vatsa pakottivat suoraan kotiin. Illalla kokkasimme yhdessä ruokaa ja kuuntelimme ranskalaista musiikkia.

Lauantai sujui leipoessa ja teeveetä katsellessa, pakollista ohjelmaa ei ollut lainkaan, mikä tuntui oikein miellyttävältä. Nyt on ruisnäkkäriä ja marjapiirakkaa vähän varastossa. Perunarieskojakin tuli kokeiltua. Nam.

Sunnuntaina siis vaelluksella. Siitä oma tarinansa.

Jälleen pohjoisessa paksut pilvimassat, onneksi pysyivät siellä.

Kävelyreissu tehty ja auto odottaa. Lissu haluaisi odottaa,
mutta Reijo ei huomaa.

Sauvakävelyreittimme kulki jokivarressa.

Sauvakävelyllä.

Tällä possumammalla taisi olla synnytys lähellä, sen verran
vatsa laahaa maata. Ihanpa yksin oli lähtenyt maailmalle.

Tässä meidän Baskimaan pizza odottaa syöjiään. Herkullinen!

Maisema vielä kirkas ja aurinkoinen.

Korea väri tässä mesikasvissa.

Hiljainen oli lenkkipolkumme... ja leveä!

Vielä kun tuntisi, mikä kukki näin komeasti.

Vähän keltaista väriä mukana, Reijo sanoi, että kevätesikkohan
se siinä. Itse en tunnista. Mutta ei leskenlehti ollut, tarkistin.

Palattuamma takaisin meren rantaan näemme sankan merisumun
hiipivän maihin.

Se saapui niin nopeasti, ettei juuri ennättänyt kissaa sanoa!
Hyvästi aurinko, sinne meni sumuun se valonlähde!