Viikko 7

Vihdoinkin sade loppui ja torstai aamuna pääsimme ulkoilemaan ihanassa auringon paisteessa! Kävimme jälleen Barcaresissa ja totesimme, että kalakauppakin olisi ollut auki. Ainut vaan, ettei mukana ollut kylmälaukkua ja olimme vasta menossa kävelylle! No, käymme siellä toisen kerran, nyt kun sen tiedämme. Tuoretta kalaa onkin ollut jo ikävä.

Perjantaina päätin lähteä aamulla testaamaan kävelykuntoani sauvakävelylle, sillä haaveilin osallistuvani sunnuntain vaellukselle. Hiukan oli pelkoa, että flunssa olisi vienyt kuntoa alas, mutta mitään sellaisia oireita en huomannut, joten oikein mukavaa päästä pitkästä aikaa vaelluspoluille. 

Olin luvannut Reijolle lenkkiseuraa, mikäli en ole aivan poikki sauvomisesta. Kuitenkin lämpimän aurinkoisen sään kunniaksi päätimme lähteä extempore-piknikille samantein kotiin päästyäni. Pikainen vaatteiden vaihto ja matkaan. Kävimme hakemassa pizzan, ostimme mukaan limua ja suuntasimme naapurikylän rantaan. Edellisestä kerrasta olikin kulunut hyvän tovin!

Vatsat pulleana lyllersimme koirien kanssa rauhallisesti reippaan tunnin verran, sitten olikin jo siestan aika. Emme jaksaneet edes kahville jäädä, vaan väsymys ja täysi vatsa pakottivat suoraan kotiin. Illalla kokkasimme yhdessä ruokaa ja kuuntelimme ranskalaista musiikkia.

Lauantai sujui leipoessa ja teeveetä katsellessa, pakollista ohjelmaa ei ollut lainkaan, mikä tuntui oikein miellyttävältä. Nyt on ruisnäkkäriä ja marjapiirakkaa vähän varastossa. Perunarieskojakin tuli kokeiltua. Nam.

Sunnuntaina siis vaelluksella. Siitä oma tarinansa.

Jälleen pohjoisessa paksut pilvimassat, onneksi pysyivät siellä.

Kävelyreissu tehty ja auto odottaa. Lissu haluaisi odottaa,
mutta Reijo ei huomaa.

Sauvakävelyreittimme kulki jokivarressa.

Sauvakävelyllä.

Tällä possumammalla taisi olla synnytys lähellä, sen verran
vatsa laahaa maata. Ihanpa yksin oli lähtenyt maailmalle.

Tässä meidän Baskimaan pizza odottaa syöjiään. Herkullinen!

Maisema vielä kirkas ja aurinkoinen.

Korea väri tässä mesikasvissa.

Hiljainen oli lenkkipolkumme... ja leveä!

Vielä kun tuntisi, mikä kukki näin komeasti.

Vähän keltaista väriä mukana, Reijo sanoi, että kevätesikkohan
se siinä. Itse en tunnista. Mutta ei leskenlehti ollut, tarkistin.

Palattuamma takaisin meren rantaan näemme sankan merisumun
hiipivän maihin.

Se saapui niin nopeasti, ettei juuri ennättänyt kissaa sanoa!
Hyvästi aurinko, sinne meni sumuun se valonlähde!