Täällä ollaan edelleen Suomessa ja Mikkelissä. Kolmannen ja viimeisen suomiviikon arkipäivien ohjelma ja aikataulu noudattelee samaa kaavaa kuin edellisviikolla. Hiukan hiipii jo ikävä, sillä poikien kanssa on niin mukavaa puuhailla, aikakin kuluu hurjan nopeasti. Vaikka välillä on tuntunut pienoista uupumusta, uskon, että se on johtunut ainoastaan flunssasta. Onnekseni näyttäisi siltä, että tämä flunssa kesti vain viikon.
Ihmeellistä, miten pian tottuu tähän ilmastoon täällä, eikä enää tunnu yhtään kylmältä. Tosin nythän ei niitä kovia pakkasia ole ollutkaan. Eikä tuota ikävääkään tarvitse kauaa kärsiä, koska tulemme takaisin Suomeen jo pääsiäiseksi. Silloin poikia pitäisi olla odottamassa kahden sankarin sijasta kolme! Mummia jo jännittää...
Tuntuu varmasti oudolta palata Ranskan arkeen ja uskon, että muutama päivä vierähtää sopeutuessa. Vaikka meillä alkaa olla pian ajankohtaista puuhaa lähtötouhujen valmisteluissa, sillä mukaan on pakattava nyt kaikki ylimääräinen, koskapa suunnitelmissa meillä on tulevaisuudessa hoitaa matkustaminen lentämällä, mikäli eläinlääkäri Suomessa antaa rouvatiikerille luvan matkustaa yläilmoissa. Toki tässä keväällä ennätän vielä muutamat vaellukset käydä ennen lähtöämme ja helmikuun lopussa pääsemme jälleen kahdestaan Reijon kanssa reissuun, tällä kertaa Gironan kaupunkiin tutustumaan. Koirat jäävät ystäviemme luokse mielellään hoitoon. Niillä kun on siellä kissakin kaverina.
Tässä joitain kuvia tältä viikolta:
 |
| Kävimme röllimetsässä etsimässä leijonan ja tiikerin jälkiä. |
 |
| Välillä piti leikkiä piilosta. |
 |
| Viikonloppuna Tornimäen laskettelurinne kutsuu laskijoita. |
 |
| Kodassa voi paistaa makkaraa. |
 |
Jäällä oli hiihtäjiä varten tehty latu-ura. Tosin lunta ei ollut
kuin nimeksi. |
 |
Tässä urheat laskettelijat.
|
 |
| Sunnuntaiajelulla pulkkamäessä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti