Kotimaasta toiseen

Tiistaiaamuna heräsin Vantaalta ja aurinko paistoi myös silloin! Olin sopinut tapaamisen ystäväni Riitan kanssa Helsingissä, josta suunnistimme yhdessä kauppakeskus Jumboon Vantaalle aikaa viettämään ennen lennon lähtöä. Keskiviikkona olisin jo kotona Ranskassa ennen puolta päivää. 

Aika kului yllättävän nopeasti kuulumisia vaihtaessa sekä kahvilla että lounaalla poiketessa. Lento lähti jälleen hiukan myöhässä, mikä sinänsä ei minua haitannut, koskapa olin varannut yöpymisen lentokenttähotellista. Tuntuipa hassulta katsella lennolla taasen tätä suomalaisilmiötä matkustajista, jotka vetävät päänsä täyteen koneessa. Tällä kertaa kunnostautuivat naiset. Lentoemännät kantoivat urakalla valkoviiniä seurueen naisille viimeiseen saakka ja senhän arvaa missä kunnossa nämä henkilöt poistuivat koneesta. 

Rautatientorilla bussia odotellessa

Helsingin päärautatieasema

... ja sen komea kellotorni.

Aamupäivän pakkaslukemat, -11 astetta.

Kauppakeskus Jumbossa poikkesimme syömään Famigliaan.
Antipasti oli ihan ok.

Sen sijaan kampasimpukkarisotto oli syömäkelvoton liian
suolan vuoksi. Söin annoksesta kampasimpukat ja parsan,
lisukkeeksi pyysin salaattia.

Riitan annos, jonka nimi oli jotain isoäidin lihapullat.

Lentokentän tax-free myymälässä ostin hiukan tuliaisia.

Ennen koneeseen menoa ennätin hyvin käydä kahvilla.
Pakkolakritsit vielä viimeiseksi.

Keskiviikkoaamuna olin onnekseni tilannut puhelinherätyksen vastaanotosta, sillä pääsin yöllä vasta n. klo 1 nukkumaan tulohässäkän jälkeen. Olo oli aika kooma, mutta selviydyin suht nopeasti aamupalalle, jonka jälkeen lentokentälle pääsin hotellin bussilla. Kävelin juna-asemalle todetakseni, että junia menee vain puolen tunnin välein ja edellinen oli juuri lähtenyt, joten pitäisi odottaa toiset puoli tuntia, mikä käytännössä oli mahdoton vaihtoehto. En ennättäisi sillä Barcelonan päärautatieasemalta lähtevään junaani millään. Eikun kilometrin verran takaisin taksiasemalle ja pyytelemään taksinkuljettajaa pitämään kiirettä ja viemään minua asemalle.

Kohdalleni sattui vanhempi taksinkuljettaja, jonka kanssa kävimme keskustelua minun onnettomalla espanjankielelläni, mutta hän ymmärsi minua kuitenkin, mikä oli tärkeintä. Matkan lopussa hän sanoi, että hermostuttaa jo mahdanko ehtiä junaan ja myöntelin, että niin minuakin. Olimme ajoissa asemalla ja syöksyin lähtölaiturin lipuntarkastukseen, mutta olin unohtanut turvatarkastuksen, joka tehdään pitkän matkan juniin. Minulla oli matkalaukussani veitsiä lahjaksi ja omaan käyttöön ja siitähän ei turvatarkastajat tykänneet...

Veitsiepisodin vuoksi myöhästyin junasta. Turvatarkastaja otti minut sivuhuoneeseen, jossa avasin laukkuni ja selitin veitsien mukanaolon. Ainoa hankaluus oli, etten enää pärjännyt kehnolla espanjallani ja tarkastaja ei puhunut muuta kieltä. Hän pyysi paikalle erittäin ystävällisen virkailijan, joka puhui ranskaa ja johan alkoi tapahtua. Selitin hänelle kaiken uudelleen ja hänen luvallaan yritimme vielä ehtiä junaan, mikä ei sitten onnistunut, olimme liian myöhässä. Jos olisin ehtinyt lentokentällä edelliseen junaan ja tullut ajoissa jne jne, soimasin itseäni. Kysyin virkailijalta uutta toimintaohjetta ja hän neuvoteltuaan ensin muiden virkailijoiden ja pomonsa kanssa opasti minut vielä Renfen toimistoon, jossa sain kuin sainkin korvauksetta uuden lipun entisen tilalle. Aivan ensiksi nimittäin minulle sanottiin, että minun pitäisi maksaa itse uusi lippu. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ainoa vaan, että minun pitäisi tulla uudelleen turvatarkastuksen läpi veitsineni ja se hiukan epäilytti.

Soitin Reijolle Renfen toimiston ulkopuolelta ja sovimme, että tulenkin paikallisjunalla Espanjan rajalle, josta Reijo kävisi minut noutamassa. Näissä paikallisjunissa kun ei olet turvatarkastusta. Kun olin lopettanut puhelun eräs virkailija kävi kysymässä vielä junalippuani, koskapa oli unohtanut ottaa siitä kopion. Kerroin hänelle, että en ehkä odota iltapäivään, vaan lähden menemään paikallisjunalla. Hän leimasi lippuuni merkinnän, joka oikeuttaisi minua hakemaan korvauksia käyttämättömästä lipusta junayhtiöltä. Niine hyvineni kävelin samantein paikallisjunalippua ostamaan. Seisoessani jonossa tuli Renfen toimistovirkailija luokseni. Samainen, jonka kanssa olin keskustellut aiemmin. Hän kertoi, että turvatarkastus oli luvannut päästää minut iltapäiväjunaan ilman suurempia selkkauksia, joten sen suhteen minun ei tarvitsisi olla huolissaan. Taas soittamaan Reijolle ja kertomaan uutisia. Päätimme yhdessä, että tulen pitkän matkan junalla ja luotan virkailijan sanaan. Huoh. Olipas hässäkkä.

Pääsin kuin pääsinkin junaan turvatarkastusvirkailijoiden kinasteltua hiukan keskenään, kuuluisiko minua päästää läpi vai ei. Odotusajan istuskelin aseman lähellä olevalla aukiolla nauttien auringon paisteesta ja söin piknik-lounasta hyvin ansaitussa rauhassa. Kotona olin neljää tuntia alkperäistä suunnitelmaa myöhemmin, ei paha. Sen pituinen seikkailu se!

Hässäkän jälkeen menin rauhoittumaan aseman kahvilaan.

Aamun pilvinen ja sateinen sää oli veitsiepisodin aikana
ennättänyt vaihtua täysin aurinkoiseksi ja ihanan lämpimäksi.

Istuskelin asema-aukiolla ja nautin rauhasta.

Huomaa, että espanjalaiset rakastavat makeaa. Herkkutiski
täynnä kakkuja ja leivonnaisia.

Kaikki hyvin loppu hyvin. Tässä istuskelen ja odotan junan
saapumista ja laiturille pääsyä. Turvatarkastus jo läpäisty!