Vaelluksella Arboussol, Pic de Bau

Pitkästä aikaa reilun kuukauden tauon jälkeen pakkasin reppuni vaellusta varten. Olin sitten sen verran fiksu ja huolehdin aperitiiviksi ostamani sangrian mukaan ottamisesta sen verran aktiivisesti, että unohdin vesileilini kotio! Siinä riitti porukalla naurua ja kiusoittelemista, kun kerroin tapahtuneesta.

Päivästä oli tulossa lämmin ja vesisäiliössäni on yleensä parin litran verran vettä mukana. Onneksi porukasta löytyi ystävällisiä kavereita, joiden vesivarastossa oli jonkun verran ylimääräistä, joten selvisin päivästä kunnialla. Toki sangriaa joimme sitten lounastauolla oikein nautiskellen!

Pitkän tauon jälkeen vaihdoimme kuulumisia ja päällimmäisenä halutaan kuulla lapsenlapsistani sekä veljestäni Seposta. Monella porukan lapinkävijälla on veljestäni lämmin muisto; suomalaisesta ystävällisestä miehestä, joka ei tarvinnut ranskan kieltä heidän kanssaan pärjätäkseen. 

Suomesta yleisesti saan aina kertoa tuttavilleni vaellusporukassa välillä väsymykseen saakka. Monia kiinnostaa kuulla, millaista säätä meillä talvella on ja muutenkin pohjoinen elämäntapa innostaa kuulijoita varsinkin nyt, kun joulun tienoilla ja sen jälkeen Ranskan televisio on näyttänyt Lapista reportaaseja sekä viimeksi tämän päivän lehdessä oli ollut jotain juttua Suomessa reissaavista ranskalaisista. 

Olenkin lähettänyt monelle kyselijälle linkin Ylen sivuille, jossa Meidän Maamme - Vårt Land-videot ovat myös meidän ulkomailla asuvien katsottavissa. (linkki) Usemman mielestä olisi hienoa päästä Lappiin myös talvella ajamaan poroilla, koiravaljakolla ja moottorikelkoilla sekä katsomaan iki-ihania revontulia. Olen saanut oikaista useammin kuin kerran, että Lappi ei ole sama kuin Suomi.

Vaellus sujui tutun kaavan mukaan, puolimatkassa pidimme lounastauon. Ainoa asia minkä huomasin tällä reissulla muuttuneen oli jälkiruuan kohdalla. Aina niin runsaat tarjottavat olivat vaihtuneet vain yhden henkilön tuomaan joulupullaan ja toisen tarjoamaan tummaan suklaaseen. Kuulinkin kävellessä puhetta jälleen kerran dieettien ihmeellisestä maailmasta! Tajusin, että niinpä tietysti, täälläkin juhlapyhien jälkeen noudatetaan yleistä katumusta ylensyönneistä ja pidättäydytään ainakin joksikin aikaa herkuista 😄. Varmaan jokaisen vuoden alussa sama juttu!

Loppumatkasta koeteltiin meidän reisilihaksiamme, sillä alastuloreitti oli suora. Mitä sitä turhia mutkittelemaan! Lopulta kun laskuosuus päättyi, valiteltiin yhdessä reisien kipeytymistä. Mukava yhdessäolo ei päättynyt parkkipaikalla, vaan päätimme poiketa vielä paluumatkalla kahvilla. Pitkä päivä vaati veronsa ja illalla nukkumatti huuteli luokseen aiemmin. Kerrassaan taasen miellyttävä vaellus!

Ei mikään paras kuva mantelipuun kukinnasta,
mutta aamun ensimmäinen. 

29 vaeltajaa tarpomassa polkua ylös.

Näkyy meilläkin lunta! Jos menee parin kilometrin korkeuteen.

Tyyni, aurinkoinen sää ja lämpötila 15 asteen paremmalla puolen.

Ohitimme erään vanhan rakennuksen, jonka
ulkopuolelta en muistanut ottaa kuvaa.

Ovi oli suljettu portilla, mutta ristikon välistä mahtui
kameralla kuvaamaan.

Tässä suoja metsästäjälle tai paimenelle.

Kapea oviaukko.

Katossa reikä, josta valo pääsee sisään.

Lattiapinta-ala pieni, max. 6 neliötä.

Välillä matkasimme metsätietä pitkin.

Laaksossa näkyi kyliä ja taloja.

Taisi olla Arboussolin kylä tuolla alhaalla.

Lumihuippuiset vuoret ovat sitten kauniita katsella.

En ennättänyt kysyä keltään, mikä tämä pumpulimainen
pallo oli puun oksalla. Joku loinen?

Käpyjä oli runsaasti tässä kuusessa.

Erikoisen näköisiä nämä kävyt.

Sähkölinja vedetty tänne ylös vuorelle.

Linkkitornit ja taukopaikkamme lounaalla.

Alas tulimmekin sitten kivikkoista mäkeä.

Ylösnousu tapahtui hitaasti kiemurrellen,
alaspäin tulimme jyrkkää rinnettä suoraan.
Hiukan oli reidet tiukoilla.

Kotka liiiteli taivaalla, valkoiset merkit siiven alapuolella
näkyy kuvassa, jonka suurensin.

Eksyksissä. Huilaustauko sillä aikaa, kun osa porukasta
etsi polun merkkejä.

Polku oli välillä TOSI kivikkoinen.
Kieli keskellä suuta etenimme.

Huh, maan pinnalla takaisin. Arboussolin kylä näkyvissä!

Mimosan (hopea-akaasia) kukinta aikaisin keväällä on alkanut.

Parkkipaikalla opastekyltti.