Joulunvietto täällä etelässä tarkoittaa meille lähinnä rauhoittumista. Toki se on myös hyvä tekosyy syödä herkkuja ja ylilyöntejä sattuu vieläkin (kuten tänään), vaikka joka vuosi ajattelen pysyväni kohtuudessa eväiden määrissä. Tänä jouluna meidät oli kutsuttu ystäviemme luokse joulupäivälliselle, mutta ymmärsimme kohteliaasti kieltäytyä juuri tähän rauhoittumiseen vedoten.
 |
| Päivän juoma, minun suosikkini. |
 |
| Reijo pysytteli makeassa muscat-viinissä. |
Olin suunnitellut erittäin kevyet eväät viikonlopuksi. Reijo sai toivomiansa etanoita nyt vihdoin ja yhteinen suosikkimme meren antimista koottu tarjotin oli haettavissa tänään klo 18 illallispöytään. Sammakonreidet jouduimme jättämään suosiolla myöhemmäksi. Uunipunajuuria oli myös monsieurin toivomuslistalla ja ne sain tehtyä myöskin eilen illalla. En aivan pysynyt kurissa, koskapa poikkesin kaupassa ennen lounasta, sillä mieleni teki nakkeja (juu, ei kannata kysyä mitään) ja samalla retkahdin ostamaan sianpääsylttyä Reijolle ja mätiä sekä taramasalataa itselleni. Sään salliessa söimme aamupalan sekä lounaan ulkosalla ja nautimme suunnattomasti suorastaan kesäisestä tunnelmasta.
 |
| Tässä lounaspöytä, vähän liikaa vieläkin. |
 |
Illalispöydässä ei juuri muuta kaivattu. Söin Simpukalta
saamaamme ruisleipää paahdettuna lisäksi. Kaikkea
emme jaksaneet kerralla syödä, huomiseksi jäi vähän. |
Lauantaisinhan meillä on normaalisti kyläkierrospäivä, joten leivoin jouluaaton kunniaksi sienipekonipiirakkaa aperitiiviksi meidän viinikellarin porukalle maisteltavaksi. Kamerankin olin ottanut mukaan juu, mutta en pystynyt keskittymään kuvaamiseen ollenkaan, sen verran hulinaa oli, sillä saimme lisää uusia tuttavuuksia kesällä paikkakunnalle muuttaneesta pariskunnasta. Joka suuntaan piti vastailla kysymyksiin esim. joulupukista ja selittää suomalaisuuden syvintä olemusta (?), eipä siinä juuri valokuvaaminen tullut mieleen. Lisäksi eräs ystäväpariskuntamme oli huomannut meidän olevan paikalla, joten hekin päättivät tulla mukaan ilonpitoon ja toivottamaan hyviä pyhiä.
Nautittuamme tunnin verran juhlatunnelmasta tuttuja moikkaillen ja hyviä pyhiä toivotellen olikin aika lähteä koirien kanssa kävelylle, mikäli mieli kotiin syömään lounasta aikataulun mukaisesti.
Tultuamme kävelyltä autolle (olimme piirakan roudaamisen vuoksi autolla liikkeellä) vaille kello yksi ihmettelimme, kun iloista porukkaa oli vaan yhä viinikellarin terassilla, vaikka se sulkeutuukin normaalisti klo 12. Ehkäpä jouluaatto aiheutti poikkeustilanteen myös täällä 😏.
Tässä kuvia kävelyltä kylästämme:
 |
| Melkein kuin oikeaa lunta... |
 |
| Kaupungintalo. |
 |
| Oman kylänraitilla vaihteeksi. |
 |
| Joulupukki roikkuu virkatehtävissä. |
 |
| Maalauksia tämänkin talon seinässä. |
 |
| Hiukan poseerausta... |
 |
| Näytti melkein juhannusruusuilta. |
 |
| Lisää ruusutarhassa kukkivia. |
 |
| Erään talon pihassa komea appelsiinipuu. |
 |
| Takaisin autolle ja sitten kotiin. |
Illalla koirat pääsivät mukaan vielä osterien hakureissulle Leucateen iltakävelylle juuri ennen illan pimenemistä. Sää oli muuten upea ja ihanan lämmin, mutta tuuli oli yltynyt viuhumaan reippaasti, mikä viilensi auringon laskettua säätä huomattavasti. Tässä muutamia kuvia auringonlaskusta, maisemat olivat kerrassaan upeat:
 |
Melkoinen vilske kävi osteritorilla, kun tilauksiaan noutamaan
tulleet asiakkaat parkkeerasivat autojaan, Ruuhkaksi saakka
oli meitä nälkäisiä. |
 |
| Ostereita joulupöytään valkoviinin kera. |
 |
| Jouluaaton lämpötila illalla klo 19. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti