Vaelluksella Corbères les Cabanesissa

Tämän päivän helpohko vaellus, 14 km n. 300 metrin korkeusvaihtelulla, alkoi miellyttävän aurinkoisissa merkeissä. Aamulla osa porukasta kertoi saaneensa raaputella auton ikkunoita puhtaaksi, mutta meillä merenrannan lähistön asukeilla ei ollut huurteesta tietoakaan (+ 6 astetta). 

Ajomatkaa oli vain reilu puolisen tuntia, joten olimme ennen kymmentä jo menossa vauhdilla mäkeä ylös. Tulomatkalla näimme jälleen kerran lukuisia hedelmätarhoja ja arvuuttelimme puiden nimiä paljaiden runkojen perusteeella. Kaikki lehdet olivat tippuneet jo ja vain käkkyräiset puuraukat seisoivat hassun alastoman näköisinä pellolla. Enpä olekaan ajatellut, että viinin lisäksi täällä meillä päin tuotetaan todella runsaasti hedelmiä.

Kaksikymmentä reippailijaa oli meidän porukassa ja toinen samanmoinen joukko näytti tulleen paikalle jostain toisesta kylästä. He lähtivät aiemmin matkaan, mutta tavoitimme heidät joskus ennen puolta väliä tauolla.

Kylä, jonka lävitse kuljimme, oli kivasti koristeltu. Jokaisessa sadevesitorvessa oli kiinnitettynä pieni muovijoulukuusi erilaisine koristeineen. Ei aina tarvitse olla kalliita koristeita, jotta saa jouluisen tunnelman kylään. 

Tämän päivän reittiselostus.

Tässä yksi joulukoristeista.

Tämä talo oli jotenkin erikoisen kaunis kaikkien harmaiden keskellä.

Reittimme kulkee tänään "kolmen kappelin kierroksen" ja ensimmäisen kappelin luona oli myös yksityisen omistuksessa oleva linna. Näkymät ylhäältä olivat kerrassaan upeat. Suurimmaksi osaksi vuorten rinteillä tietä pitkin taivallettiin poiketen välillä katselemaan nähtävyyksiä.

Ensimmäisestä kappelista ei oikein saanut hyvää kuvaa.

Näkymä alas kaupunkiin.

Jyhkeä linna, riimuin eristetty ja valvontakameroin varustettu.

Hauska yksityiskohta oviaukossa. Muutenkin linna oli
erinomaisessa kunnossa. Joku tiesi kertoa, että on
englantilaisomistuksessa.

Linnan liepeillä raunioita.

Seuraavaan kappeliin ei ollut pitkä matka.

Hautausmaalla (?) yksinäinen risti.

Kappelin luona kuvasin kivan asetelman. Käpyä en tunnistanut.

Linna ja kappeli (oik. kuvassa) toiselta kukkulalta kuvattuna.

Metsämies harjoituttamassa koiriaan. Kahdeksan koiran lauma
mukana ja kotona kuulemma sama määrä hännän heiluttajia.
Omituiselta kuulosti, kun koirilla kilkkoi kellot kaulassa aivan
kuin lehmillä. Kuuntelin sivukorvalla, kun puhuivat villisian
metsästyksestä. Tulee jälleen kerran mainio Asterix ja Obelix mieleen.

Tällä kutsutorvella koiria kutsuttiin. Pitäisiköhän meitinkin
likoille hommata tuollainen, jos vaikka luoksetulo sujuisi
sukkelammin...

Kaukana lumiset huiput ja mikäs muu kuin Canigou!

Vuoret jonossa.

Viime sunnuntaina meidän porukka oli ohittanut
tuolla vastapäisellä rinteellä näkyvän talon vaelluksellaan.

Ihmeellinen aukio tuolla kukkulan laella. Ehdottamani
helikopterikenttä sai hymähdyksiä aikaan. Mikä lie sanoivat muut.

Tällä seudulla matalia vuoria, aivan kuin Lapissa.

Ensiksi näkemämme linna ja kappeli kukkulallaan näkyivät
pitkään kulkiessamme vastapäistä rinnettä.

Ruokatauko ja varsinkin jälkiruoka saavat aina hymyn huulille.
Tänään maistelin kolmea eri viiniä ruuan kanssa. Miehet
jaksavat kantaa viinipullon aina mukanaan ja naiset jälkiruuan.

On ilmeisesti joskus satanut.

Vaihteeksi polkua pitkin.

Nousimme erään kukkulan päälle maisemia
ihastelemaan.

Nousu oli tarpeeksi jyrkkä, mutta onneksemme
lyhyt. Valokuva ei tee oikeutta nousulle.

Kaksi Corbèresin kylää vierekkäin.

Hautausmaa näyttää kuin pienoismallilta ylhäältä päin kuvattuna.

Motocross-rata aivan kylän kupeessa.

Kallioista seutua.

Tuolla ylhäällä sijaitsevat rotkot oliva yleisöltä suljettu.

Meesauuni, liittyy siihen aikaan kun taloja kalkittiin. Itselle
oli ensimmäinen kerta, kun kuulin koko laitoksesta ja jonkun verran
jaksoin ymmärtää selityksistä tässä vaiheessa iltapäivää.

Jäävarasto tai -kellari paremmalle väestönosalle.
Kerran aiemmin olen tällaisen nähnyt,
mutta silloin se oli avoin eikä katolla
varustettu kuten tämä.

Viimeinen kappeli reittimme varrella.