sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Viikko 19

Maanantaina kävin Reijon ja koirien kanssa aamulenkillä, jonka jälkeen aloitin pakkailemaan reppuani Helsingin reissua varten. En ole käynytkään koskaan aiemmin käräjäoikeudessa. Meillä oli illalla hotellissa tapaaminen asianajajan kanssa, minkä jälkeen ennätimme vielä syömään nepalilaiseen ravintolaan poikani kanssa, herkullista ruokaa, vaikka ei ollut aivan paras nepalilainen, jossa olen käynyt! Uni tuli ennen kymmentä, mikä huomista ajatellen oli oikein hyvä!

Poikkesimme vihdoin noutamassa mulle tämän rannekkeen,
jonka Reijo lupasi minulle hankkia lahjaksi.

Nepalilaisessa pöytä koreana. Lammasta otin tavoilleni uskollisena,
eikä tarvinnut pettyä. 
Tiistaina aamupalan jälkeen marssimme oikeustalolle, joka sijaitsi hotellin lähellä. Sielläpä vietimmekin sitten melkein koko päivän, pitkäveteistä touhua on nuo oikeudenkäynnit. Päätös tulee kesäkuussa, siihen saakka pitää jännittää lopputulosta. Jospa 11 vuotta vanhaan tarinaan laitettaisiin nyt piste. Illalla olin kotona rättipuhkipoikki. 

Keskiviikkona heräsin ajoissa, olinhan sopinut lähteväni pienten miesten luo. Leivoin ennen lähtöäni pumpulikakkua viemisiksi, jätin suosiolla lenkkeilyn tänä aamuna väliin. Aika kuluu aina niin sukkelaan normaalisti, vaan nytpä olimme kaikki duhadediä, emmekä päässeet ulos. Harmillista.

Aamulla tuli rakeita ennen lähtöäni. Kesärenkailla oli kiva
lähteä liikkeelle, tuskanhiki otsassa.

Pumpulikakku, joka muistutti ohjeeltaan hiekkakkakkua.
Torstai sujui lasten kanssa samaan tapaan kuin keskiviikko, illalla suuntasin auton keulan kaupan kautta takaisin kotia kohti. Saunan jälkeen nukkumatti viekoitteli ajoissa nukkumaan.

Perjantaina päivä alkoi ruuanlaitolla. Teimme Reijon kanssa urakalla hänen äidilleen erilaisia ruokia. Hommat sujuvat jo rutiinilla, sen verran useasti olemme ruokaa yhdessä valmistaneet. Päivällä pidimme tavanomaisen lepotauon, jonka jälkeen hommat jatkuivat.

Reijo ennätti kaiken avustamisen ohessa laittaa minun uuden
rannekkeenkin käyttökuntoon. Tästä se alkaa...
Koska olin sen verran vielä flunssan kourissa, päätin jäädä lauantaina rouvatiikerin kanssa kotiin Reijon startatessa Lissun kanssa etelää kohti äitinsä luo. Harmittelin kotiin jäämistä, mutta valitettavasti kaikki ei aina suju niinkuin suunnittelee! Lepäilin aamupäivän ja pinnistin iltapäivällä pienelle kävelylenkille vanhan rouvan kanssa, ettei aivan makoilemiseksi koko päivä mene. Reijo tuli illaksi kotiin ja kävimme molemmat poikkeuksellisen aikaisin nukkumaan sen verran toipilaita olimme.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, mutta vielä viileänä. Reijo käytti koirat aamupissalla, minä valmistelin sillä aikaa erikoisaamiaista. Suunnitelmana oli ottaa rauhallisesti koko päivä, mutta katsottuamme jakson Nuori Morse-sarjaa Areenasta ja syötyämme aamupalan päätimme hiukan järjestellä kotiamme kuntoon. Aikamme puuhailtuamme pidimme kahvitauon ja kävimme päiväunille. Siestan jälkeen lähdimme etsimään lähistön vaellusreitiltä erästä laavua, jolloin koirien ulkoilut sujuivat samassa. Vihdoin löysimme laavun ja tarkistettuani puhelimesta voimassaolevan ruohikkopalovaroituksen palasimme eväskassin kanssa takaisin kotiin syömään. Joku toinen kerta paremmalla onnella pääsemme paistamaan makkaraa laavulle.

Sää oli sen verran lämmin (jopa 16 astetta!), että ruokailimme ulkona terassilla. Loppuilta sujui erittäin leppoisissa merkeissä, ennätin jopa päivittää blogini!


Tässä valmistuu aamupalaksi tarte flambée, tosin possunfile
saa korvata puuttuvan pekonin!

Tässä se herkku on (linkki), NAM!

Laavun etsiskelyä vaellusreitin varrelta.

Löytyihän se vihdoin!

Harmillista, kun hienona päivänä emme voineet tulia tehdä!
Onneksi tänne oli helppo tulla, pääsemme toistekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti