Kotiravintolassa

Tänään, vaikka oli vapaapäivä, poikkesimme heti aamusta Port-la-Nouvellessa kyselemässä asuntoja.
Juu, emme sitten malttaneet odottaa :). Samalla poikkesimme rannassa kävelyllä. Kuvaamiset jäivät kotiin tulon jälkeiseen aiheeseen, ruokaan, koska välitystoimistoissa ei löytynyt meille apua. Asuntoja olisi ollut naapurikaupungissa, Sigeanissa, edullisia ja useita, mutta tyydyimme ajamaan vain kaupungin läpi. Ei se nyt hassummalta vaikuttanut. Kotiin palattuamme teimme yhdessä ruokaa ja istuskelimme ruokailemassa kerrankin TARPEEKSI kauan ja hitaasti.

Huomenna uusi yritys Canet'n ympäristössä, sillä joulu tulla jollottaa ja silloin täällä on pidempi loma. Useimmat pitävät välipäivät putiikkinsa kiinni.

Seuraavassa myös aiemmin kuvattua materiaalia.

Tämä on ylivoimaisesti suosituin jälkiruoka kotiravintolassamme!
Ehkä suurin syy on siinä, ettei muuta yleensä jaksa syödä,
vaan palanen suklaata kahvin kera riittää.

Aperitiivit. Hassua, kun on tottunut, että juotavaa kutsutaan
aperitiiviksi. Täällä Ranskassa on tapana ottaa ennen ruokailua
myös syötävät aperitiivit. Ruuantekoruokaa, sanoo ruåttalainen ;).
Tässä monen makuisia sulatejuustokuutioita.

Helppo jälkiruoka näistäkin saadaan, varsinkin, kun ostin viikunahilloa, nam.

Yritin leikata niin pienet palaset kuin suinkin sain näistä juustoista
ja kaken kruunaa lusikallinen viikunahilloa keskellä.

Monsieur kuuluu maisteluraatiin ja kertoo mielipiteensä pyydettäessä.

Ostin sitten ostereita, kun halavalla sai... :D. Oikeasti, Leucaten
osterit olivat alle euron kipale, kun vuosi sitten Cap d'Agdessa
maksoin 4 euroa kappaleelta.  Aikamoista opettelua on noiden avaaminen.

Alkuruokalautanen. Raputikkuja, ostereita ja isoja katkarapuja.

Vaikka oli vaapäivä, valmistimme aterian kotiravintolassa, jonka
Reijo nimitti Canet-kot-ravintolaksi. Tässä päivän aperitiivit.
Shamppanjan sijasta maistelimme Espanjan reissulta tuotua kuohuviiniä.
Viime viikolla tuli syötyä aivan tarpeeksi ravintoloissa, vaihteeksi oli
mukavaa istua kotona.

Kattaus ainoastaan kahdelle tässä ruokapaikassa.
Pöytäliinakin jostain on löytynyt.

Likat toimivat vahtimestareina.

Pääruuaksi punakampelaa.

Kampelafile maksoi n. 17 euroa kilo. Henkeä kohti tuli kalalle hintaa pari euroa.

Kalan kaverina kesäkurpitsapurjopaistosta.

Vatsa on täynnä, joten jälkiruokajuustojen kanssa ei tarvitse hötkyillä.
Auringon paisteessa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta pakollinen
päivälepo asettaa omat rajoituksensa.

Kokeilin illalla valmistaa poulet rotia, eli paistettua kanaa.
Tästä on hyvä aloittaa. Vapaana juoksennellut entinen elävä kana.
Maksoi 5 euroa kilo.

Ei paljoa rasvaa irronnut. Olin laittanut voinokareen kanan sisälle
valkosipulin ja sitruunaviipaleiden kera. Tuoksu oli herkullinen ja
vaikea oli vastustaa kiusausta, ettei olisi jo illalla aloittanut piknik-evään syöntiä.
Valelin välillä kanaa liemellä.

Uunissa on ollut kiva paistaa ruokaa. Seuraavaksi pataa pääsee kani.

Tässä valmis poulet. Melko saman näköinen kuin kaupasta ostettu.
Huomenna pääsemme piknikille.