Pikakatsaus Costa Bravan rannikolle. Lähdettiin yksinkertaisesti reissuun vaihtelun vuoksi. Johan sitä muutama viikko tuli oltua paikallaan... :).

Tästä se alkaa...

Maisemia matkan varrelta.

Suuntana Costa Brava ja Roses.

Hotellimme Ramblamar.

Ulkoilemaan lähdössä.

Kaupungin esittelytaulu.

Ciutadella de Roses

Linnoitus vaikutti sen verran kiinnostavalta,
että päätimme joukolla suunnistaa tutustumaan paikkaan.

Koirien kanssa pääsi tänne ulkoilmamuseoon.

Koirat olivat innokkaita historian tutkijoita.
Niiden historiankirjat sisälsivät edellisten kävijöiden hajuja :).

Kuva vallihaudasta linnoituksen ulkopuolella.

Monenlaisita paikoista oli mentävä. Rouvatikeri katsoo alas sillalta.

Siltoja oli sen verran monta, että pian koirat
kulkivat mukana kuin vanhat tekijät konsanaan.

Mihinkähän nyt joudutaan?

Lissu kysyy, paljonko kello on.

Kello oli 11.10, kun olimme tässä.
Kysyin Reijolta, että onkohan aurinkokellokin talviajassa.

Pakollinen poseerauskuva mallia madametiikeri.

Mitä isommat edellä...sitä mademoiselle Lissu perässä.

Tälle tasolle rouvatiikeri hyppäsi aivan odottamatta.
Ei siinä muuten pahaa, mutta tuosta oli 10 metrin pudotus alas.
Oli meikäläisellä nopeat reaktiot tällä kertaa, ja onneksi ei vakavempaa ei päässyt
tapahtumaan, mitä nyt sydän muljahti kurkkuun saakka.

Todella sitkeä puu, mistäköhän saa ravintonsa?

Saman puun juuret kuvattuna alhaalta päin.

Linnoitukselle oli rakennettu hienot esteettömät reitit.

Muurilta kaupungin puolelle kuvattua. Meidänkin hotelli melkein näkyy.

Pitkä ja leveä oli muurin päällä oleva tie.
Reijo sanoi, että hevosilla on pitänyt
mahtua kulkemaan.

Kukkanen valitsi muurista kasvualustan.

Jälleen puu istuttanut juurensa muuriin.

Kaivo.

Kaupunkijuna, joka ajelee pitkiäkin reittejä.
Valittavana oli neljä erilaista reittiä, joista pisin kesti viisi tuntia.
Reijo sanoi, että takapuoli siinä puutuisi, totta.

Kirkko.

Turistit.

Sisääntuloaulassa lasin alla joko huone tai luolasto säilyneenä.
Kumpikaan koirista ei uskaltanut kävellä päältä.

Lounaalla.
Ensalada mixta. Tuttu alkusalaatti jo Santiagon reissulta,
vai mitä Riitta?

Paella pääruuaksi.

Terassikoira pöydän alla...

... ja toinen "ikkunalaudalla". Kun molemmat eivät
mahtuneet pöydän alle kunnolla, päätin että
mammalla on oikeus aitiopaikalle. Siinä oli lämmin.

Tässä näkyy paremmin lauman sijoittelu.
Pitkän linnoitukseen tutustumisreissun päätteksi nautimme terassilla
istumisesta pari tuntia lounaan merkeissä. Koiratkin saivat jälkiruokaa.