Jälleen Trastevereen

Reijo oli aamulla innoissaan kyselemässä päivän vierailukohdetta, sillä mitään suunnitelmia ei meillä ollut valmiina. Koska olimme jo kierrelleet suurinpiirtein kaikissa ilmansuunnissa, päätimme palata Trastevereen, joka jäi mieleemme herttaisena ja rauhallisena kaupunginosana.

Reitti sinne kulki Tiber-joen yli ja siinä sillan tienoilla näimme taasen lukuisia koululais- ja turistiryhmiä. Huokasimme helpotuksesta, kun pääsimme ohi tungoksesta. Perille Trastevereen päästyämme poikkesimme katukahvilaan, nimeltän Bar San Calisto, jossa ei juuri vapaata pöytää ollut. Onneksi kuitenkin löysimme itsellemme paikat ja olin pyörtyä, kun sain laskun käteeni. Se ei suinkaan ollut turistikahvila, koska suurin osa ihmisistä puhui Italiaa, joten kahvin hintakin oli siis sen mukainen. Kaksi kahvia, kaksi lasia vettä ja croissant tekivät yhteensä 2,40 euroa! Jos olisin lukenut tuon artikkelin, jonka nyt liitin kahvilan nimeen, olisin ilman muuta etsinyt sen jo aiemmalla käynnillämme. Parempi kuitenkin nyt kun ei milloinkaan. Suosittelen! Jäätelöä olisi pitänyt ottaa, vaan kun ei osannut aavistaa, että sellaista oli tarjolla. Jäätelö oli "piilotettu" metallisiin säiliöihin, joita erehdyin luulemaan lämpöhauteiksi :D, hyvä minä!

Poikkesimme vielä torille ostamaan mansikoita, kuten viimeksi, sillä ne maistuivat todella herkullisilta. Tänään oli sisialaisia mansikoita tarjolla ja maku ei vieläkään tuottanut pettymystä. Ne maistuivat todella makeilta! Eksyin ostamaan vielä oliiviöljyä litran pullon, jos siitä vaikka jää jotin kotiin tuomisia...

Parin tunnin taapertamisen jälkeen pääsimme vihdoin takaisin kotikadulle, söimme kiltisti salaattia ja hiukan pastaa, jonka jälkeen lepo maistuikin. Illalla olisi vielä mahdollista tehdä pieni jäätelön etsintäreissu, ennen huomista Venetsiaan lähtöä. Juna lähtee Terminiltä klo 12.50 ja matka Venetsiaan kestää 3 tuntia 50 mn.

Viimeisenä iltana Roomassa olimme vielä sen verran reippaita, että kävelimme ympäri lähiseutuja parin tunnin verran ennen jäätelölle poikkeamista. Tavaroiden haalimista kokoon ja vähän iltatoimia, siinä tämän päivän puuhastelut olivatkin.

Sunnuntain viettoa

Aamulla meillä ei ollut kiireitä minnekään, sillä ainut ohjelma tälle päivälle oli mennä syömään klo 13. Suunnittelimme kuitenkin pikku kävelyretken ennen ruokailua lähimaisemiin, koska molemmat kaipasimme liikuntaa. Kävelimme puolentoista tunnin verran ja ruokahalu tuntui kasvavan kävelyn myötä, joten oli tosi kiva päästä sen jälkeen syömään.

Kahden pöydän ravintola oli laajimmillaan kuuden pöydän suuruinen, koska koko ajan asiakkaiden lisääntyessä pöytiä kannettiin ulos kadulle. Hauskaa. Olimme suunnitelleet syövämme suositusten mukaisen menun ja juovamme mitä omistaja tarjoileekin, joten valinnan vaikeuksia ei ollut. Saimme molemmat pullon pöytään, Reijo olutta ja minä valkoviiniä. Jännityksellä odotimme tulevaa ruokaa, sillä odotukset olivat korkealla.

Antipasto oli buffalomozzarellaa ja tomaattia basilikan kanssa. Herkullista. Pastana meillä oli kahta erilaista, joista toinen tarjoiltiin kylmänä ja toinen lämpöisenä. Erittäin hyviä nämäkin. Lopuksi saimme tonnikalaa tomaatin kera. Jälkiruoka oli jotain pähkinäistä... Ensimmäinen kerta minulle syödä useamman ruokalajin menu Italiassa ja täytyy myöntää, etten joutunut pettymään!

Tapasimme lounaalla Vincenzon, joka oli kotoisin San Franciscosta, mutta jonka sukulaiset asuivat Sisiliassa. Mielenkiintoista oli tavata juuri Roomassa sardinialaiseen keittiöön erikoistuneessa ravintolassa amerikkalainen mies, joka oli tullut opiskelemaan tänne italiaa. Maailma on pieni.

Loppuilta meni ruokaa sulatellessa, joten vietimme rauhallista sunnuntai-iltaa.

OIKEIN MUKAVAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!

Kalatiskin valikoima näytti hienolta äyriäisine päivineen.

Pikkuisten vaateputiikki sivukadulla, vastustin tällä kertaa
houkutukset, ihme kyllä.

Jykevä rakennus. Mielestäni paikallinen eduskuntatalo, mikäli ymmärsin oikein.

Kapeaakin kapeampi.

Kukkasia korkealla.

Pitkälahkeiset pitsipöksyt, tulevan kesän muotia?

Komea maalaus oven yläpuolella.

Kattoikkunoilla varustetut esittely-yksilöt.

Kujia riittää kierreltäväksi.

Ihan kuin juhannusruusut.

Olutpullolla on kokoa! 0,75 litran pullosta riittää
vähäksi aikaa juotavaa. Reijon mielestä tosi hyvää!

Paikan omistajan suositus, kevyttä hapokasta valkoviiniä.

Antipasto.

Kahta erilaista pastaa.

Kortteliravintolamme menu.

Leveä kuljetus, hieno malli!

Vatsa oli jo tupaten täynnä, onneksi ruoka oli kevyttä.

Trasteveressa kävelyllä

Eilen vietimme Reijon suositusten mukaista päivää ja tänään oli vuorossa juuri sellainen päivä, josta minä pidän. Kävelimme Trastevereen ja takaisin pelkästään ihmetellen kaupungin katuja n. kuuden kilometrin verran pysähtyen välillä pari kertaa kahville ja aperitiiville. Ihanan aurinkoinen päivä, mittari näytti jopa 28 astetta ja siltä se tuntuikin.

Lähdimme liikkeelle heti aamupalan jälkeen, sillä olimme nukkuneet myöhään. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja Reijolla oli jopa shortsit jalassa! Suuntana Trastevere ja aikataulu olematon. Mihinkään ei ollut kiirettä. Olimme saapueet perille Trasteveren kaupunginosaan, kun etsimme kahvilan, jossa lepuutimme jalkojamme. Kofeiniton kahvi ja leivokset piristivät oloa, joten jaksoimme talsia takaisin ilman ongelmia melkein kotikadulle saakka.

Hiukan ennen saapumista kotikadulle on erikoinen ravintola, jossa vain kaksi pöytää (, nekin ulkona kadulla). Ainakin aluksi. Kun asiakkaita ilmenee enemmän, ravintola laajenee. Pääsimme istumaan toiseen kahdesta pöydästä. Omistaja suositteli Reijolle oluista jotain paikallista spesiaalia ja minulle proseccon sijasta valkoviiniä Sardiniasta. Sovimme asian suosituksen mukaisesti, emmekä todellakaan tarvinneet pettyä. Reijo sai vuosikertaolutta vuodelta 2009, joka on merkityksellinen vuosi elämässämme ja minä pidin valkoviinistä, huolimatta siitä, että kotomaassa boikotoin italialaisia viinejä! Kerrassaan niin erinomainen ravintola, että lupasimme palata heti huomenna lounaalle. Varasimme jopa pöydän samantein!

Kaupungilla kiertely painoi jaloissa, joten oli ihanaa istua palveltana intiimissä (pöytien sijainti kadulla ei häirinnyt tunnelmaa) ravintolassa, jossa omistaja suositteli erikoisuuksia ja puhui hiukan ranskaa. En halua käyttää englantia, jos vain löytyy tilaisuus ranskan puhumiseen! Olin aivan innoissani ja Reijo ei paljoa hävinnyt fiiliksiksissä. Huomenna odotamme saavamme huippulounaan aivan kotikulmilla kahden pöydän ravintolassa, jonka omistaja on vieraillut Jyväskylässä.

Päivästä jäi kaikenkaikkiaan hieno maku, koska näimme kaikenlaista erikoista ja koimme uskomattomia elämyksiä. Illalla lepuutamme jalkojamme kaupassakäyntiä lukuunottamatta.

Ovi

Täälläkin ollaan ongella Tiber-joen varrella.

Totta se on...

...ja jo tähän aikaan.

Tiber-joki

Mitä ihmettä siellä kelluu.

Ihana herkkutiski.

Trasteveressä ollaan.

Lemmikkieläinkaupan ulkopuolella.

Kahvilla.

Torin kalatiski.

Vihannestarjonta torilla oli runsas.

Parveke.

Kukkaset parvekkeella.

Antenniviidakko

Mitkä vaunut?

Kattopuutarha.

Näkymiä sivukadulta.

Minäpä kuivatan pyykkiä...

Kapeita katuja täälläkin.

Yksi Tiber-joen ylittävistä silloista.

Entinen silta?

Eräs päivän aikana nähdyistä hääpareista.

Suosittu hääpäivä.

Bocca della Verita-talon edessä jonoa.

Itse totuuden kita!