Koneisiin hurahtataneet

Jotenkin reissun loppua kohden shoppailuvauhti on kiihtynyt, kiitos hurjien alennusmyyntien :). Meille on tulossa ensi viikolla ranskalaisia tuttavia lounaalle ja kiivaasti olemme miettineet, mitä suomalaista ruokaa tarjoamme heille. Reijo tietysti pullan ystävänä haluaisi jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa pullataikinaan valmistettuna.

 Koska minä en suostu enää nykyään vaivaamaan taikinaa käsin, sen verran olen ystävystynyt koneiden kanssa, sai Reijo hyvän syyn ostaa meille uuden yleiskoneen tänne Ranskaan jätettäväksi. Niinpä koe-erä pullaa tuli leivottua ja paistettua "retkiuunissamme". Ihan syötäviä pullista tuli, vaikkei täällä tahdo kunnon jauhoja löytyä, sen verran heikosti harrastetaan leipomista kotona. Unohdin ostaa leivinpaperia, mutta paistuivat nuo pullat jauhotetulla pellilläkin hyvin :).

Pieni oli taikina, mutta pieni oli peltikin.

Tässä uuniin menossa, kanelia ja sokeria voin kanssa lisättynä.

Valmista syötävää tuli ja masiina taustalla testattu.

Tällainen kapselikeitin löytyi täältä huushollista valmiina, maistelimme
kofeinitonta espressoa ja hyvää oli.
Niinpä kun lähdemme täältä, tulee tätä masiinaa ikävä.

Onneksi kaupasta löytyi espressokeitin edullisesti, emme montaa
sekuntia miettineet, vaan ostimme tämän myös valmiiksi odottamaan
paluutamme (jollei se mahdu kyytiin).
Onneksi voimme jättää tavaroita tänne säilytykseen.

Likat pesulassa

Olimme jo edellisellä kerralla vieraillessamme näillä seuduilla nähneet koirapesulan. Jo silloin ajattelin, että olisi kiva kokeilla sen palveluja. Niinpä sitten nyt, kun likat olivat mukana, pääsin toteuttamaan haaveeni.

Aika oli varattu tänään klo 14 ja tapahtuman kestoksi arvioitiin kolme tuntia. Sinne olisi saanut jäädä koirien kanssa tai sitten vain jättää ne ja tulla hakemaan kolmen tunnin kuluttua, kuten sitten teinkin. Ehdin mainiosti nukkua päiväunet tuossa välissä. Vähän jännitti, sillä tämä oli eka kerta likoille olla koirapesulassa :). 

Vein koirat sovittuna aikana ja madamen vuoro oli ensiksi. Yllätys oli suuri, kun koira nostettiin trimmauspöydälle. He aloittivat pesuoperaation harjaamalla koiran perusteellisesti. Huoh, ja me kun olimme edellisenä päivänä tehneet huoltotoimenpiteet hiki hatussa juuri tätä päivää varten. No, tulipahan tehtyä harjaus nyt oikein kunnolla, sillä kaksi ihmistä harjasi koiraa molemmin puolin tänään ja minä eilen. Kun Lissu huomasi, että toimenpiteet alkoivat, yritti se poistua takavasemmalle aivan huomaamattomasti. Pahus, kun remmi oli kiinni, niin yritys ei aivan onnistunut. Jätin siis molemmat koirat sinne luvaten tulla hakemaan klo 17.

Viiden maissa kurvasin parkkipaikalle ja jännittyneenä menin kuuntelemaan, kuinka homma oli sujunut. He kertoivat, että molemmat koirat olivat olleet kiltisti, eikä mitään vaikeuksia ollut ilmennyt toimenpiteessä. Ajattelin, että mahtavatko he sanoa aina noin asiakkaalle, että tämä rauhoittuisi. Koirat ainakin odottivat kiltisti pesulan tiloissa ja innoissaan kertoivat, mitä oli tapahtunut. Melkoisen muodonmuutoksen pesu oli aiheuttanut. Molempien turkit tuntuivat pöyhkeiltä ja pehmeiltä, voivatko nämä olla nyt ne samat likat, jotka jätimme pesulaan :), uskomatonta. Ihmetystä aiheutti myös maksu, pesu (ja siis harjaus) per koira maksoi collielle vain 50 euroa. Reijo sanoikin, ettei hän ainakaan suostuisi tuolla rahalla harjaamaan, pesemään ja kuivattamaan föönillä koiraa.

Hyvä mieli oli kaikilla, vaikka likat vähän harmittelivatkin hankittujen ominaistuoksujensa kadottamista ja odottivat innolla pääsevänsä piehtaroimaan uudelleen mielenkiintoisissa hajuissa. Yritin kotona sisällä ottaa kuvia, mutta melko mahdotonta se näiden likkasten kanssa ilman nakkia on ;). Onneksi avustaja heilui nakkipussin kanssa sen verran, että muutaman kuvan sain räpättyä.

Ruuanlaittoa kotona

Kaupassa on aivan mahdoton välillä hillitä itseään, koska raaka-aineiksi tarjotaan mitä herkullisempia tuotteita. En muista milloin viimeksi olisin syönyt possunkyljyksiä ja nyt tartuin houkutukseen. Lisäksi ostin myös naudanlihaa pataa varten, mutta siihen tarvitsen muita aineksia, joten sen valmistusvuoro on myöhemmin.

Kyljyksiä suurpakkauksessa, alle 3 euroa kilo.

Olin ottanut  tekemääni joulusinappia mukaan ja vetelin ensin voidella kyljyksen
molemmat puolet sillä, jonka jälkeen jauhotin ne vain yhteen kertaan.

Paljon voita ja ruskistamista.

Nam.

Kuullotin sipulia padan pohjalle, sitten kasasin kyljykset pinoon
ja lopuksi ruskeakastike perään.

Tässä pata ennen uuniin laittoa.

Ja tässä, kun olin ottanut sen uunista. Pidin pataa uunissa
tunnin verran n. 170 astetta.

Lopputulos syötävissä illalla, erittäin terveellistä :)! Pakko myöntää,
että olivat herkullisia. Possunliha oli erinomaisen mureaa.

Siivousta paossa

Reijo valitsi tänään siivousvuoron ja minä lähdin sillä aikaa likkojen kanssa kävelylle. Pilviverho oli väistymässä ja lämmintä oli ilman aurinkoakin 14 astetta. Oli tyyntä myrskyn edellä. Ensi yöksi on luvattu myrskyä ja tuulelle nopeutta jopa 75-85 km/h.  Mutta huomenna taas paistaa aurinko ja on tyyntä. Onneksi.
KÄÄK, ENÄÄ 2 VIIKKOA JÄLJELLÄ...
Lähdemme ajamaan takaisin Suomeen 18.1. Matka kestää 10 päivää.

Selkeä raja pilviverhossa liikkui koko ajan merelle päin.

Reijon unelmavuoret näkyvillä jo auringossa.

Lissu parka, sai sätkyn, kun hevoset laukkasivat ohi huimaa vauhtia.
Niin kauan ei ollut mitään hätää, kun ne kulkivat käyntiä. Toisaalta
vähän pelotti, mutta vielä enemmän olisi tehnyt mieli juosta mukana :).

Tässä saavutimme hurjan joukon, äiti oli lapsineen ratsastamassa.
Juttelin hiukan aikaa heidän kanssaan ja koska hevoset eivät
pelänneet koiria, sai Lissukin tehdä lähempää tuttavuutta
hevosten kanssa. Enää ei pelottanut. Harmi, kun oli vain yksi kuvaaja...
Toivottavasti tapaamme heidät vielä.

Aurinko alkoi paistaa tosi lämpimästi kotiin päin kävellesämme.
Asteita on lupailtu tälle päivälle jopa 17, mikä tuntuu oikein kivalle.
Lämmin sää jatkuu jonkun aikaa.

Pilvet häipyivät kokonaan pois, kun olimme saaneet lenkin päätökseen.
Tunnin verran lenkki kesti ja kilometrejä saimme kasaan neljä.

Bussilla Perpignaniin

Lähimpään suureen kaupunkiin on tästä n. 10 kilometriä. Perpignanissa asuu n.100 000 asukasta. Matka sinne taittui bussilla helposti ja edullisesti ja se maksoi viime vuoden puolella euron ja 10 senttiä, tänä vuonna hintaan oli tullut 10 sentin korotus. Bussi toki mutkitteli kaikki pikkukylät mennessään, mutta oli ihan hauskaa seurata maisemia. Tarkoituksenamme oli käydä aivan puhtaasti shoppailemassa, sillä viime vuonna olimme jo kierrelleet turistikävelyn eksymisineen kaikkineen :). Emme tosin tälläkään kertaa päässeet aivan tyylipuhtaasti ilman karttaa kaupungin keskustaan, mutta lopulta se onnistui ja saimme toimitettua asioita, joita olimme ajatelleetkin. Tässä muutama kuva reissulta. Suurimman osan ajasta keskityin vain näkymien ihasteluun ja eikä mieli tehnyt keskittyä kuvaamiseen. Keskikaupunki, joka sijaitsee linnoituksen lähistöllä tarjosi pikkuputiikkeineen paljonkin ihailtavaa.

Joulukoristeita vielä näkyvillä.

Monsieurilla on punaisen chapeaun lisäksi nyt
myös punainen écharpe :). Komee, mies sekä huivi.

Lounaalla madetta päivän annoksena.

Minä otin salaatin, jossa anjovista, tonnikalaa ja keitettyjä kanamunia.

Yritin kuvata tuolla katolla kävelevää kissaa. Se näkyy, jos osaa
katsoa kattoikkunan edessä mustaa hahmoa.

Reijon vakiojälkkäri, suklaatorttu, pas mal!

Minä valitsin mieluummin punaisia marjoja. Herkullista!

Perpignan on Pyrénées-Orientalesin departementin pääkaupunki eteläisessä Ranskassa. Vaikka alueella on ollut asutusta Rooman valtakunnan ajoilta lähtien, varhaisin maininta Perpignanista asiakirjoissa on vuodelta 927. 

Uusi koti Ranskassa varmistui

Tänään se varmistui! Olemme saaneet ensi talveksi uuden kodin Ranskassa ja jopa sieltä alueelta, mistä sen halusimmekin :)! Sainte Marie La Mer, joka sijaitsee n. 3 kilometrin päässä Canet-en-Roussillonista, on yksi niistä kylistä, joissa kiertelimme asuntoalueita tutkimassa. Hurraa! Olimme siis saaneet tarjouksen saapua katsomaan tätä taloa eilen ja näin teimme. Tänään ilmoitimme, että haluamme vuokrata sen! Reijon piti saada miettiä yön yli astianpesukoneen puutetta ja sekin ongelma saatiin lopulta selvitettyä tänään.
Olipa se itsellekin yllätys, että talon vuokrausasia sai näin erikoisen käänteen!
Kävimme myös uudelleen vierailulla tulevan vuokranantajapariskunnan luona ja vielä kerran katsomassa taloa. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaani.

Paras asia tässä on se, että matkaa meren rantaan on vain 100 metriä! Ja talo on ihana! Se ei ole niin moderni kuin aiempi meille tarjottu versio, mutta pidämme molemmat siitä kokonaisuudessaan (elämän jäljet saavat näkyä) ja varsinkin talon pihaa ja sijaintia parempana tässä kyseisessä tapauksessa. Edellisessä vaihtoehdossa uima-allas vei kohtuuttoman suuren tilan pihasta, tietty minä olisin ollut iloinen, että minulla olisi ollut oma avantouinti paikka niin lähellä, mutta muutoin se olisi ollut turhake.

Nyt pitää enää vain jaksaa odottaa lokakuun alkuun :D! Parempaa vuoden aloitusta saa hakea...

Aurinko paistaa pihaan koko päivän. Tosin tänä aamuna se oli pilviverhon takana.

Etupihalla saa viljellä yrttejä. Minttua oli jo valmiina.

Näkymä etupihalle ja vastapäiseen naapuriin.

Iso takapiha on aution ja tyhjän näköinen, kun omistajapariskunta
sanoi vieneensä kaikki kalusteet tuulen ulottuvilta autotalliin.

Tilaa autollekin löytyy omalta pihalta.

Ruokailutila  sekä yhdistetty oleskeluhuone.

Ihanan vanha kaappi.

Isoin makuuhuone.

Toinen makuuhuone, tuleva Reijon toimistohuone.

Erillinen keittiö, josta käynti takapihalle.

Kolmas makuuhuone, josta on tuleva mulle toimisto.
Saan sinne vielä työpöydän, kun sitä toivoin.

Eteinen.

Tässä etupihan terassi odottaa meitä nauttimaan ulkona ruokailusta.
Kalusteet kuulemma tähänkin löytyvät autotallista.

Vuotta vaihtamassa

Kun kuukausi sitten varasimme pöydän tänne St Marie La Mer'ssä sijaitsevaan ravintolaan uudenvuoden vastaanottajaisiin, emme olisi voineet kuvitella itseämme halailemassa ja pussailemassa täysin vieraita ihmisiä keskiyöllä vuoden vaihtuessa. Niin kuitenkin kävi ja alkoholia ei kannata syyttää :D!

Ravintola oli melkein täynnä pelkästään ranskalaisia paikallisia asukkaita ja lomanviettäjiä. Olimme varmaan paikan ainoat ulkomaalaiset. Niinpä kun lähtölaskenta uuteen vuoteen alkoi, oli meidänkin hyvästeltävä jäyhä perisuomalainen pidättyvyytemme, sillä emme yksinkertaisesti voineet välttyä siltä kaikelta halailulta ja niiltä lukuisilta poskisuudelmilta! Kaikenlisäksi se oli hauskaa :)!
Niinkuin oli meidän koko iltammekin. Sen sijaan, että olisimme istuneet omassa kahden hengen pöydässämme, meidät laitettiin pitkään pöytään, jota täytettiin sitä mukaa, kun ihmisiä saapui. Istuimme suurinpiirtein keskellä kaikkea. Vasemmalla puolellani istu katalonialaisia kolme pariskuntaa ja oikealla puolellani istui Pariisista kotomaisemiin saapunut nuori pari. Muiden kanssa en vaihtanut tarkempia asuinpaikkatietoja :). Puhetta riitti niin, ettei viiniäkään oikein ennättänyt juoda, vaikka sitä oli kyllä tarjolla reilusti. Uusia pulloja kannettiin pöytiin sitä mukaa, kun entiset tyhjenivät.

Illan aluksi paljastin heti, että olemme suomalaisia, pahoitellen asiaankuuluvasti ranskan kielen taitoamme. Vastaanotto oli erittäin sydämellinen ja saimme heti kutsun tälle päivälle saapua vierailulle erään pariskunnan taloa katsomaan. Paljastin nimittäin sen, että olimme hakeneet taloa tältä seudulta, mutta en kertonut, että sopimus on tehty, koska sitähän ei ole vielä allekirjoitettu. Niinpä siis aiomme marssia tänään iltapäivällä vieraisille. Sanoinkin Reijolle, ettei heille tullut mieleenkään epäröidä vierailukutsun kanssa kuultuaan ulkomaalaisuudestamme. Olimmehan kuulleet juttuja siitä, etteivät kaikki halua vuokrata asuntojaan vierasmaalaisille. Päinvastoin, he olivat heti täysillä toivottamassa meitä tervetulleeksi asumaan paikkakunnalle.

Tässä kuvia eilen illan ateriasta, joka jälleen kerran ihastutti, mutta myös ahdistutti, vatsaa nimittäin. En käsitä, kuinka ihmiset pystyvät syömään yhden illan aikana noin paljon. Toki tämä kaikki tapahtui hitaasti, mutta kuvissa ei näy alkupaloja, jotka aperitiivin kanssa nautimme. Sinisimpukoita ja pieniä pizzapalasia tarjoiltiin kiertäviltä lautasilta ja ne ennättivät hävitä parempiin suihin ennen kameran esille ottamistani. Ateriointi alkoi siinä klo 21 maissa ja loppui vasta klo 01. MUTTA, pakko tunnustaa, että väsymyksen iskettyä pääruuan aikana, olisi mieli tehnyt jättää leikki kesken ja lähteä kotiin. Urheasti kuitenkin istuimme siihen saakka, että saimme jälkiruuan syötyä, jonka jälkeen oli hyvä soittaa taksi hakemaan meitä. Emme olleet silti ensimmäiset, jotka päättivät luovuttaa. Suurin osa porukasta jäi vielä tanssimaan ja saan ehkä tänään kuulla tuolta pariskunnalta, kuinka kauan meno jatkui yöllä.
Meillä on treffit klo 14, joten lisää raporttia myöhemmin.

TRILOGIE DE TOAST ET FOIE GRAS, COMPOTÉE DE POIRE
Ihana kolmen paahtoleivän ja hanhenmaksan trilogia,
kuten annoksen nimi kuuluu. Valkoisesta moussesta  vasemmalla en saanut selvää,
mutta liittynee jotenkin myös hanhenmaksaan. Vierellä päärynäkompottia.
Oikella alhaalla tuoretta hanhenmaksaa paistettuna ja ylhäällä oikealla sitä
samaa pateena.

NOIX DE ST JACQUES GRATINÉES DANS SA COQUILLE AVEC SON MEDAILLOIN
DE LOTTE À LA CREME DE MUSCAT SUR FONDUE DE POIREAUX
Kehno käännökseni: Pyhän Jaskan simpukoita (kampasimpukoita) kuoressaan gratinoituna
purjofonduella ja lisänä madefilettä muscat-kastikkeella

FILET DE BOEUF SAUCE AUX MORILLES FAGOT D'ASPERGUES ET FIGUES CONFITES
Kehnosti kävi kuvaajalle jälleen... Tässä kaikki mitä annoksesta enää jäljellä. Lautasella oli melkoinen
köntti häränlihaa sienikastikkeella, hillottuja viikunoita ja parsaa pekonikääressä.
Tätä ennen tarjoiltiin väliruoka, jonka nimi oli hauskasti
TROU CATALAN, katalonialainen reikä. Sen tehtävänä oli auttaa ruuansulatusta.

ASSIETTE DE FROMAGES
Ensimmäinen jälkiruoka, juustolautanen, brietä, vuohenjuustoa ja tuota
kovaa juustoa, joka oikealla, en tunnistanut.

DESSERT DE LA BONNE ANNÉE ET SON CAFÉ
Toinen jälkiruoka, jonka jälkeen olisi tarjoiltu vielä kahvia.
Sitä emme jaksaneet yksinkertaisesti enää odottaa ja juoda...
Kotona olimme suurinpiirtein klo 01.30. En muista valvoneeni
näin myöhään sitten pitkään aikaan.