tiistai 1. syyskuuta 2015

Siida, Suomen saamelaisten kansallismuseo

Koska olimme eilen ylittäneet itsemme ja kävelleet upeassa säässä 15 kilometrin lenkin, päätimme nyt aamupäivällä hoitaa asioita kävellen kylän maisemissa. Eksyimme tietenkin tutkimaan erilaisten kauppojen valikoimaa ja siinäpä sitä aikaa hurahtikin reilusti! Toki ne asiatkin saimme sivussa hoideltua.
Meidän huoneisto alakerrassa ja vuokrapiili.

Komeat keloasunnot naapurissa.
Hain avaimet Saariselän keskusvaraamosta pariin erilaiseen huoneistoon, jotka halusin nähdä seuraavaa vuotta silmällä pitäen. Silloin tulen tänne seudulle (ehkä) ranskalaisten seuralaisten kanssa. Liityin viime vuonna Ranskassa vaelluskerhoon, jossa innostuttiin välittömästi reissun tekemisestä Suomen Lappiin vuonna 2016.





Tänään pääsin pitkästä aikaa päiväunille ajoissa ja kylläpä uni maistuikin. Herättyämme teimme extempore-päätöksen lähteä tutustumaan Inariin saamelaisten kulttuurikeskus Siidaan, joka olisi avoinna klo 19 saakka. Matkan pituus hiukan yllätti, mutta valoisaa aikaa on täälläkin onneksi klo 21 saakka.



Maisemaa matkan varrelta.
Näyttelyn laajuus ja sen toteutus ihastutti meitä molempia. Valokuvani eivät kerro koko totuutta. Unohdin sitten ottaa kunnon kameran mukaan, joten jouduin turvautumaan kännykän kameraan, pahoittelen kuvieni laatua.





Äänin ja erilaisin efektein pyrittiin saamaan vierailija tunnelmaan mukaan. Vuodenaikojen kulku Lapissa tuli aika hyvin ymmärretyksi ja saamelaisten arkea valotettiin monin eri keinoin. AIka ei vaan valitettavasti riittänyt erittäin laajaan ulkoalueeseen tutustumiseen kokonaan, mutta saimme kyllä selkeän kuvan entisaikojen saamelaisten asumuksista ja pihapiiristä.
Ruokasuoja.

Asuinrakennus.


Pihapiiri.

Tässäkin mökissä säilytettiin ruokaa.

Rikkana rokassa oli muutaman eri taiteilijan omat näyttelynsä kulttuurikeskuksen tiloissa. Ihailemiani kelopuita sivuutti Petri Nevalainen retkillään ottamilla hurmaavilla valokuvilla ajopuista. Luontovalokuvat viehättävät aina, joten lisämausteena olleet Tuulikki Korhosen ja Tarja Paldaniuksen taidenäyttely Siidan käytävällä,  valokuvat pohjoisen linnuista ja maisemista sopivat aihepiiriin loistavasti. Mielenkiintoisen lisänsä oli tuonut Antonio Briceño valokuvaamalla saamelaisia. Tänne voisin tulla aivan hyvin toistekin.

Ihania käppyröitä, Veehisiä.

Hui, pelotus.

Näyttelystä infoa.

Tässä esimerkkinä vain yksi näyttelyn upeista lintukuvista.

Mikä maisema!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti