10. reissupäivä, Uccle, Belgia

Auringonpaisteessa pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Etelä-Ranskaa ja reissumme välietappia Brysseliä. Tuleva majapaikkamme sijaitsee 10 kilometrin päässä keskustasta. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä Hollantia tältäkin kulmalta. Hyvästeltyä ystävällisen emäntämme pohdimme molemmat autossa, minkä kuvan tämä kokemus oli meille maasta antanut.

• Näimme todella paljon pyöräileviä ihmisiä ja kummallista kyllä, kenelläkään ei ollut kypärää, ei lapsilla, eikä mopoilijoillakaan. Pohdimme, ovatko hollantilaisten päät kovempia kuin muualla maailmassa. 
• Asumistiheys on varmaan huippuluokkaa. Ruuhkat liikenteessä olivat yleisiä ja ihmiset jonottivat kärsivällisesti päästäkseen haluamaansa paikkaan.Torvet eivät soineet kuten Ranskassa. 
• Visakortti ei käynyt useimmissa toimipisteissä, vaan piti olla käteistä mukana. 
• Reijon henkilökohtainen ihastus sillihodari oli merkillinen keksintö.
• Kun tutkimme alueen karttoja totesimme (myös luonnossa), että tiet kulkivat kuin viivoittimella olisi vedelty. 
• Junamatkat olivat edullisia. 
• Melkein kaikki puhuivat englantia, jopa mielellään ja jopa pienillä paikkakunnilla. 
• Vallien ja pengerrysten määrää emme lakanneet ihmettelemästä. Mereltä vallattua maata piti suojella. 
• Kanavat nyt ainakin olennainen osa Hollantia ja niitä oli paljon joka puolella maata.

Koska Amsterdam sijaitsi vain n. 50 kilometrin päässä, olisi ollut ennakoitavissa tuleva aamuruuhka, johon jumetuimme. Mutta jotenkin sitä ei vaan osannut ajatella etukäteen. Tosin tuumasimme, ettei lähdön viivästyttäminen tunnilla ehkä sekään olisi auttanut, sillä liikennettä tuntui riittävän jonoiksi saakka myöhemminkin. Meidän kolmen tunnin ajomatka piteni yhtäkkiä tunnilla, sillä päästyämme Belgian puolelle Antwerpenin ohituksen lisäksi hiukan ennen Brysseliä ollut tietyö vaati kärsivällisyyttä jonossa odotteluun. Onneksi tämän päivän ajomatka oli lyhyt, vain 260 kilometriä, sillä puolivälissä matkaa alkanut kaatosade teki ajamisen ruuhkassa ilman turvavälejä tielle kertyvän veden vuoksi vaaralliseksi.

Perille kuitenkin päästiin ja huokaisimme helpotuksesta, kun auto oli parkissa. Pidin majapaikkamme ympäristöä kovin kaupunkimaisena ja ihmettelin, missä koirat olisi sopivaa pissattaa. Tutkittuamme karttaa ruokailun jälkeen totesimme jälleen ottaneemme asian huomioon varausta tehdessä. N. puolen kilometrin päässä oli laaja puistoalue, jossa olisi miellyttävää kävellä koirien kanssa myös
pidempiä lenkkejä. Sinne siis suunta unien jälkeen.

Puistoon saavuttuamme kävelimme alueen laajuutta hämmästellen ristiin rastiin, kunnes löysimme aluekartan avulla hienon pienen saaren ravintoloineen. Sinne pääsi lautalla, joka muistutti kovasti föriä Turun kaupungissa. Lautturimme epäili hiukan mahdollisuutta nauttia pelkästään kahvia ravintolassa, mutta suuntasi lauttamatkan jälkeen erittäin ystävällisesti asiaa ravintolaan tiedustelemaan. Tarjoilija oli erittäin myötämielinen idealle juoda koirien kanssa terassilla kahvit ja
tilasimmepa vielä asiaankuuluvat vohvelit lisukkeeksi. Muuta ei sitten koko iltana tarvinnut syödäkään, annoskoko vohveleissa oli sen verran valtava.

Lopulta noin kolme tuntia kestäneen puistossa seikkailun jälkeen pääsimme illan hämärtyessä takaisin majapaikkaamme. Nettiyhteys oli vähän niin ja näin, joten nukkumaan pääsimme hyvissä ajoin. Huomenna olisi vuoro hortoilla Brysselin keskustassa. Hortoilu tässä yhteydessä tarkoittaa pää(määrä)töntä kulkemista ja siitä jopa nauttimista :).

KUVIA EN AJATTELE EDES LATAAVANI TÄLLÄ HUONOLLA YHTEYDELLÄ
VIELÄ, VAAN SÄÄSTÄN HERMOJANI JA TEEN SEN MYÖHEMMIN.