Aamulla koirien ulkoilutusreissulle ulko-ovesta lähtiessämme tuli amerikkalaiset poliisisarjat mieleen, kun koko kadun täydeltä näkyi sinisiä vilkkuvaloja ja liikkeellä oli virkapukuisia miehiä sekä naisia sankoin joukoin. Hämärässä aamussa näky oli mieleenpainuva. Onneksi kuitenkin saimme ylitettyä kadun ja poistuttua sellaiseen suuntaan, jossa saimme kävellä rauhassa. Takaisin tullessamme operaatio jatkui, sahanpurua suihkutettiin pois kadulta ja varovasti kysyessäni lähellä seisoneelta poliisilta sain vastaukseksi ennalta arvattavan tiedon: onnettomuushan se aiheutti tämän koko hässäkän.
Aamulenkin jälkeen suihkuun ja vaatteet vaihdettuamme kävelimme ratikkapysäkille, sillä jostain ihmeen ja kumman syystä junat eivät kulkeneet viikonloppuisin (!?!). Ratikalla siis keskustaan ja sieltä tunnin junamatka Bryggeen. Aurinko paistoi aamusta alkaen ja lupaili hienoa hortoilukeliä. Tärkeimpänä asianahan pidimme edelleen kaupunkiin tutustumisessa hortoilua, josta tänään poikkesimme vain "missio" pitsin oston vuoksi.
Olisipa jäänyt pitseihin tutustumatta, mikäli lapsuudenaikainen ihana ystäväni ei olisi harrastuksestaan kertonut. Hän mainitsi, että nypläys on ikivanha ja laajalti Euroopassa, ei siis pelkästään Raumalla, tunnettua. Niinpä etsin tietoa etukäteen netistä ja totesin, että Belgiassakin pitsillä on pitkät perinteet. Aateliset ovat käyttäneet niitä koristeina asusteissaan ja puvuissaan. Varsinkin Brygge mainittiin tietolähteissäni pitsikaupunkina.
1600-luvulla Belgia oli johtava pitsintuottaja, ja Englannissa jopa säännösteltiin belgialaisen pitsin maahantuontia valuuttavarojen hallitsemiseksi. Pitsiä tuotetaan edelleen – vaikka se ei olisi muuten muodissa, sitä menee esimerkiksi ristiäismekkoihin. (lähde Wikipedia)
Ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuamme marssimme pitsimuseoon ja -myymälään nimeltään 't Apostelientje (linkki), jossa aikamme ihmettelimme vanhoja pitsejä. Aurinkoinen sää houkutteli pian takaisin ulos ja terassille. Olihan lounasaika. Pääsimme taasen hyvällä tuurilla istumaan aivan kanavanvarteen ja ajoituksemme oli sikäli loistava, että puolen tunnin kuluttua ei olisi enää vapaita pöytiä löytynyt. Naapuripöytään saimme miellyttävän ranskalaispariskunnan Lillestä, jonka kanssa juttelimme Suomesta, Ranskasta ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä.
Iltapäivällä kotia kohti riehakkaan polttariseurueen kanssa samassa vaunssa ja majapaikassa koirat jo odottelivat puistoon pääsyä. Eilen löysimme vielä lyhyemmän oikoreitin metsään, joten kovin kauaa ei tarvitse katuja pitkin tallustella.
Arvatenkin loppuilta meni nukkumaanmenoa odotellessa, sen verran jännitystä oli kaupunkireissu meille tarjonnut :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti