7. reissupäivä, Amsterdam

Amsterdamilla on monet kasvot. Päätimme katsoa kaupunkia varmaan sen tärkeimmästä winkkelistä, kanavaperspektiivistä. Sikäli ratkaisu tuntui oikealta, kun saavuimme satojen juoksijoiden kanssa samaan aikaan keskustan rautatieasemalle. Tänään on Dam tot Damloop (linkki) -juoksukilpailu, jossa osallistujat pinkovat Amsterdamista Zaandamiin. Luonnollisesti kymmeniä tuhansia juoksijoita keräävä juoksutapahtuma kannattajineen kansoittaa keskustan kadut. Viisaampi siis pysytellä vaan vedessä :).

Olen jaotellut valokuvat kolmeen eri kategoriaan ja teen päivitykset sen mukaisesti. Tässä osassa hämmästelen kaupunkia turistin silmin.

Kannatti lähteä aamulla aikaisin liikenteeseen, junassa ei vielä
ollut tungosta.

Samoin risteilyaluksessa oli reilusti paikkoja valittavana.

Lentokoneita saapui kaupunkiin kiitettävän tiheässä tahdissa.

Helikopteri valvoi juoksutapahtumaa.

Jossain vaiheessa aurinkokin yritti näyttäytyä. Sää oli suurimman
osan päivää pilvipoutainen ja asteita n. 18.

Kanavassa voi harrastaa monenlaista toimintaa. Tänään näimme, että siellä voi:

 risteillä, 

asua,

soutaa huvikseen kimpassa,

viettää sunnuntaita perheen kanssa veneessä,

harrastaa kilpasoutua,

"suunnistaa" (oma tulkinta venekuntien toiminnasta),

liikkua paikasta toiseen kätevästi,

suppailla vaikka polvillaan,

tai makuullaan.

Kuvia reittiliinkenteen paateista en saanut, enkä tohtinut myöskään häiritä valokuvauksella perheitä ja kokonaisia sukuja, jotka olivat saapuneet kanavaan piknikille. Veneet vaan kiinni kanavan reunaan ja toisiinsa ja voilà, siinäpä oiva paikka piknikille. Ei niin pientä venettä, ettei eväitä olisi ollut :).

Unohtamatta siivekkäitä kavereita kanavassa...

jossa reviirit on jaettu näemmä sielläkin.

Todistimme tapahtumaa, jossa yksi joutsen ajaa kolme pois!

Tässä kanavan kuningas.

Reitillämme näimme monenlaista rakennusta ja siltaa, joista paatin kuljettaja puheli omia tarinoitaan. Hän sanoi Amsterdamin rakennetun suolle, jonka vuoksi paalutus on ollut melko ainut keino saada talot sinne rakennettua. Mutta nyt osa näistä paaluista on katkennut ja se näkyy talojen vinoutumisena, kun joku nurkka on aloittanut vajoamisen.
Tässä lainaus Matkalla maailmalla blogista (linkki):
Amsterdam on rakennettu pahimmalle mahdolliselle paikalle, hyllyvälle suolle. Miljoonia puupaaluja on lyöty syvälle löysään maaperään talojen perustuksia varten. Ilman patovalleja koko kaupunki huuhtoutuisi veden alle. 

Vaikka Hollanti ei kulinarismin mekka olekaan, löytyy ravintoloista todella monipuolista syötävää. Tähän tuovat oman lisänsä etniset ravintolat, joita Amsterdamissakin on runsaasti. Tällä kertaa päädyimme jokaiselle jotakin tarjoavaan Loetjaan, ainoastaan sen erinomaisen sijainnin vuoksi. Tämän lähempää vettä emme olisi voineet pöytää saada, emmekä yksinkertaisesti jaksaneet nälkäisenä lähteä etsimään risteilyn jälkeen sopivaa paikkaa.
Reijo halusi testata ikäänkuin "jälki"ruuaksi sillihodarin, jonka olemassaolon löysin jostakin blogista. Niinpä ruokaa tuli tällekin päivälle liikaa, pakko tunnustaa. Silti oikeaksi jälkiruuaksi testasimme paikalliset pannukakut, jotka muistuttiva suomalaisittain lättyjä ja ranskalaisittain kreppejä.

Tässäpä kokoelma: Reijo halusi kokeilla schnitzeliä, mulla iski
club-voileipähimotus, lisukkeena salaattia, ranskalaisia sekä
paistettuja herkkusieniä, nam ja ähky.

Kahvin kanssa oli PAKKO ottaa sitruunamarenkitorttua.

Tässä sillihodari. Kokonaisesta sillistä otettiin vain pyrstö pois
ja se lyötiin hodari-sämpylän väliin. Siihen monsieur laittoi
lisukkeeksi sipulia tuoreena ja paahdettuna, suolakurkkua ja
minä kaipasin hiukan majoneesia lieventämään suolaisuutta.

Tässä Reijon juustojälkiruokalettu.

Minä halusin omani banaanilla, tosin taistelu nutellan ja
banaanin välillä oli kiivas :)!

Ainiin, olin unohtaa ottamani kuvan juoksutapahtumasta.

Tähän loppuun on vielä liitettävä muutama erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta reitin varrelta.

Totta se on, mitä kerrottiin: Anne Frankin talon tunnistaa jonosta.

Mainos näytelmästä Anne, jota esitetään vielä
teatterissa joulukuuhun 2015 saakka. (linkki)

Pirteä yksilö monien joukossa.

Vähänkö olen hieno?

Monikäyttöinen pyörä kuljetukseen, näimme mitä hurjempia
kyydityksiä, kori täynnä lapsia tai tavaraa, vauhdin ollessa kiitettävä.

Suomessa rakennetaan pysäköintitaloja autoille, Hollannissa
polkupyörille :). Tämä sijaitsi lähellä rautatieasemaan ja oli
aivan umpeen lyöty polkupyöriä. Kuinkahan tuolta löytäisi omansa?