Käytiin Karigasniemellä ja vähän Norjankin puolella...

Koska Suomen pohjoisimpaan kolkkaan ei ollut Saariselältä pitkä matka, päätimme eilen illalla tulomatkalla Inarista lähteä nyt aamulla katselemaan maisemia Kevon luonnonpuistossa. Majoituksen saimme Kielajoelta, aika läheltä retkemme lähtöpaikkaa Sulaojan parkkipaikkaa.

Ajelimme vaihtelevassa säässä verkkaiseen tahtiin ja perillä majoituksessa olimme puolen päivän aikoihin. Lounas ja päiväunet, jonka jälkeen eväät sekä muut tavarat reppuun ja matkaan suuntana luonnonpuisto. Maisemat Kevolla olivat hiukan erilaiset kuin Saariselällä. Turhaanpa sitä sanoin yrittää selittää, puhukoot valokuvat puolestaan.

Näitä Poron pipanoita pussitetaan täällä ja myydään turisteille ;).
Salmiakin ja lakritsan makuisina.

Jos joku retkeilijä väsähtää, taksin numero
on tarpeen.

Retkeilijöille oli annettu erittäin selkeät ohjeet kuinka kansallispuistossa tulee käyttäytyä:

Kevon kansallispuiston kartta.

Sieniäkin näin reittimme varrella lukuisia, tässä niistä kuvat:

Hapero.

Kärpässieni pienokainen.

Karvarousku.

Tatti, mutten kurkistanut mikä.

Tästä ei voi erehtyä, koivunpunikkitatti.

Hapero piileskelee täälläkin.

Mainioita kasvupiiloja näillä sienillä, karvarousku tässäkin.

Neljän tunnin taivalluksen jälkeen saimme vielä idean lähteä käymään Norjassa. Sinnehän oli vain n. 15 kilometriä. Hauskaa oli ylittää Inarijoki ja valokuvata kylttejä aivan kuin ei ikinä olisi käynyt ulkomailla... no, tämä oli minulle ensimmäinen ja erittäin helppo yritys poiketa Norjaan.

Meillä oli Riitan kanssa olo kuin Thelmalla ja Louisella...(linkki) emme vain muistaneet kumpi meistä olisi kumpi :D! Reissumme oli onneksi paljon tapahtumaköyhempi kuin heillä!

Kun illalla klo 21 pääsimme majapaikkaamme takaisin, ei unta todellakaan tarvinnut odotella. Nettiyhteyttä ei ollut, lisäksi olimme puhelimen kuuluvuusalueen ulkopuolella, joten oli harvinaisen helppoa käydä ajoissa nukkumaan. Hieno päivä tämäkin!

Tästä retkemme alkoi ja tänne se päättyi, vuokrapiilille oli
tilaa parkkipaikalla.

Opastuskyltti reitin alussa.

Tällaisten eväiden voimalla tarvottiin kolmisen tuntia,
noin 12 kilometriä.