11. reissupäivä, hortoilua Brysselissä

Aamulla heräsimme normiaikaan klo 6 ja aamupalan jälkeen lähdimme ulkoiluttamaan koirat puistoon. Tarkoituksena olisi lähteä mahdollisimman ajoissa Brysselin keskustaa tutkailemaan ja jättää koirat kotiin nauttimaan rauhallisesta päivästä. Juna-aikataulua tutkailtuamme päädyimme lähtöön klo 9 junalla. Matka keskustaan kestäisi noin puoli tuntia yhdellä vaihdolla. Kuulosti hyvältä. Bussilla sekä raitiovaunullakin olisi päässyt keskustaan, mutta junamatka tuntui aamulla yksinkertaisimmalta vaihtoehdolta. Suunnittelimme tulevamme takaisin raitiovaunulla. 

Edullisen (kertalippu 2 euroa) ja nopean junamatkan jälkeen saavuimme keskustan rautatieasemalle. Hämmästys oli suuri auringon paistaessa selviydyttyämme ulos asemarakennuksesta. Nimittäin arvoimme aurinkolasien mukaan ottamista ja kun säätiedotus lupaili pilvistä päivää, jätimme tietty lasit majapaikkaamme. Karttoja tai turistitoimistoa ei asemalla ollut, joten lähdimme keskustaan päin opastuksen saaneena kaupungin karttaa metsästämään. Matkalla poikkesimme kahville, sillä pakko myöntää, että auringonpaisteen houkutteleva lämpö suorastaan VAATI istumaan katukahvilassa ulkona (selityksen makua...). Kahvin jälkeen jatkoimme hyvillä mielin matkaamme ja löysimme vihdoin turisti-infopisteen. 

Kartan avulla hortoileminen oli hiukan helpompaa :). Sen verran päämäärättömyyteen tuli muutosta, että Reijo halusi nähdä pissivän patsaan nimeltään Manneken Pis. Yllätys oli suuri, kun patsas olikin pikkuruinen. Samalla poikkesimme lähellä olevalle keskusaukiolle, jossa tapahtumalavojen rakentaminen teki olon tukalaksi. Huomenna ja ylihuomenna olisi paikalla joku suurempi häppeninki, onneksemme emme kokeneet Brysselissä Amsterdamin kohtaloa. Tungosta ja vain tungosta. Toki meitä turisteja oli kaupungissa laumoittain, mutta sepä ei menoa juuri haitannut. Reitillämme jouduimme ohittamaan monta herkkukauppaa vohveleineen ja suklaineen. Kiusauksia kerrassaan. 

Koska tarkotuksenamme oli nimenomaan hortoilu näytimme varmaan hyvinkin eksyneeltä, sillä eräs vanhempi ystävällinen herrasmies tuli kysymään, etsimmekö jotain. Reijo ajatteli auttajasta, että kyseessä on joku harhautus, jossa tarkoituksena on ryövätä turistiparkojen lompakot. Itselle ei edes välähtänyt mieleen moista, vaan päädyin sitten kysymään häneltä, missä olisi paikalliset ravintolat, joita hän voisi suositella. Hän sanoi, että toki ravintoloita on joka puolella, mutta että Hoogstraat ja R.Blaesstraat olisivat etsimiämme katuja. Sekä Petit Sablon puiston ympäristö tarjoaisi sekä nähtävää, että paikallisten suosimia ruokapaikkoja. Sinnepä siis. Hortoilu loppu ja suuntana patsaspuisto, jossa olisi kuvattuna eri ammattialojen edustajia. Löysimme sinne kartanlukija Reijon osaavalla suunnistustaidolla ja ravintolan valinnassa sovelsimme intuitiota. 

Ensimmäinen näkemämme terassi ei ollut ihan kiva, joten menimme istumaan naapurissa sijaitsevan pienen ravintolan edessä oleviin pöytiin. Isäntä tuli sanomaan, ettei hän ennättäisi tarjoilla ulos, koska oli yksin, mutta että voisimme joko tulla sisälle tai mennä naapuriin terassille. Olimme jo ennättäneet ajatella saavamme ruokaa, joten suostuimme siirtymään sisätiloihin. Onneksi näin teimme, sillä tunnelma oli todella intiimi kaikessa ahtaudessaan melkein kaikkien pöytien ollessa täynnä ja paikan oma ilmapiiri musiikkeineen valloitti meidät molemmat heti. Reijon tilaama olut oli kuulemma erinomaista, enkä minäkään valittanut Limouxin blanquettea juodessani. Alkuruuaksi saimme kermaista keittoa, jota kuvittelin papukeitoksi nimitettävän, aivan varma nimestä en ollut. Pääruuaksi vaihtoehtoina tarjottiin kanaa tai vasikan munuaisia. Valinta oli helppoa, minä maistelisin munuaisia Reijon valitessa varmaa suosikkiaan kanaa. Tosin maistettuaan lautaseltani munuaisia, hän katui varmaa valintaansa. Munuaisia saa harvoin, vieläpä taidokkaasti valmistettuna, joten ilolla niitä lautaselleni valitsin. Kun olimme päässeet herkkujen makuun, olisi ollut kehnoa lopettaa ilman jälkiruokaa. Niinpä pyysimme isäntää tuomaan meille vielä jälkiruuat, minulle pähkinämantelijäädykettä ja Reijolle roquefortilla täytettyjä viikunoita. Luulenpa, että itse Hercule Poirot olisi tyytyväisenä moisen aterian jälkeen taputellut viiksiään kankaiseen (!) lautasliinaansa! 

Kello oli jo hiipinyt varkain iltapäivän tunteihin, joten ruokailun jälkeen kävelimme ratikkapysäkille, joka onneksemme löytyi läheiseltä kadulta ja samantein pääsimmekin paikalle saapuneeseen vaunuun kyytiin. Reilu puoli tuntia ja olimme majapaikkamme lähimaisemissa. Vettäkin yritti tihuutella niskaamme, mutta kävelymatka oli lyhyt, ettei oikein ennättänyt edes kastua. 

Loppuilta kului puistossa marssiessa koiruuksien kanssa ja nettiyhteyden kanssa taistellessa. Huomenna pidämme vähän taukoa matkustelusta ja lauantaina käymme pikavisiitillä Bryggessä. Nämä ovat suunnitelmat, katsotaan, kuinka toteutus onnistuu! Sunnuntainahan matka jatkuu Versaillesiin.