Viimeinen ilta Venetsiassa

Koska olin valvonut yöllä, emme lähteneet vielä aamusta Sant Elenan saarelle, vaan piipahdimme vain pienen reissun kaupungilla tuliaisten ostossa. Sitten olikin vuorossa laukkujen pakkaus, joka tuntui sujuvan yllättävän helposti. Paljon ylimääräistä tavaraa oli jälleen mukana, koskahan sitä oppii pakkaamaan järkevästi!

Söimme ajoissa lounaan, sillä toiveena on käydä illalla vielä kävelykierros näissä maisemissa viimeisen illan merkeissä. Lepuuttamisen jälkeen päätimme lopullisen suunnitelman. Vesibussilla Sant Elenaan, siellä kävelyä sekä aperitiivit, jonka jälkeen kotikulmille trattoriaan illalliselle. Hyvä suunnitelma!

Käveltyämme nelisen kilometriä maistui prosecco minulle ja Reijolle olut. Olimme nähneet taasen ripauksen uusia asioita ja kuviakin sain näpsittyä mukavasti. Koko kahden viikon reissusta mulla on n. 1000 valokuvaa. Kuvat auttavat minua muistamaan asioita ja tapahtumia. Niistä voin tarkistaa, mitä meille on tapahtunut. Joskus blogia kirjoittaessa huomaan, jollen saa samantein tekstiä illalla päivitettyä, että en juurikaan muista, mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Siksipä valokuvista on suuri hyöty. Ainut vaan, että tekstit tahtovat olla tavallisen tylsiä, kun niihin ei saa sitä ulottuvuutta, kun on aikonut. Vähän kuin haparoisi pimeässä... kun kirjoittaa blogitekstejä muutaman päivän viiveellä.

Olin saanut päähäni, että pitää poiketa lähitrattoriaan Alla Ceaan, mikä ei ollut tänä iltana ollenkaan huono idea. Pariskunta, joka piti ravintolaa, oli oikein ystävällinen ja ruoka oli herkullista. Saimme istua vielä viimeisenä iltana ulkosalla ja nauttia hämärtyvästä tunnelmasta. Huomenna saa puolestani vaikka sataa :).

Mielettömän hyvä tuuri on käynyt säiden suhteen. Kun lähdimme Suomesta pari viikkoa sitten, siellä oli kylmää ja Roomassa oli reilusti päälle 20 astetta lämpöä ja aurinkoista. Jättäessämme Roomalle hyvästit, siellä satoi ja täällä Venetsiassa on ollut joka päivä aurinkoa ja päälle 20 astetta. Toki tännekin oli lupailtu epävakaista, mutta onneksemme sadetta ei ole vielä kuulunut. Sanoinkin Reijolle, että varmaan huomenna sataa, kun lähdemme...

Suomessa sen sijaan on jo hellerajat rikottu ja kesä kauneimmillaan, kun palaamme. Kaksi onnekasta reissaajaa on tyytyväisiä matkan antiin. Nähty on ja koettu vaikka mitä. Minulle ensimmäinen kerta Italiassa oli miellyttävä kokemus. Yritän myöhemmin päivitellä nuo valokuvat ja laittaa vähän lisäkertomuksia, sillä aikataulu näinä "lomapäivinä" on ollut sen verran kiireinen, että tekstien hätäinen turaaminen harmittaa. Toisaalta on kyllä tullyt eleltyä enemmän oikeaa elämää kuin tätä virtuaalista. Hyvä niin, mitään en kadu!

Ihana köynnös.

Kattopuutarha.

Mutteripannut rivissä.

Lisää naamioita.

Samassa kaupassa myös muuta rekvisiittaa.
Harmi, ettei ikkunan läpi saa kunnon kuvia.

Meren eläviä ravintolan esittelytiskissä.

Ruotsin laivojen kokoinen risteilijä näytti kapeilla vesillä hurjan suurelta.

Piristävä näky.

Mielenkiintoinen alus tämäkin, piipahtanut Venetsiaan.

Oikea uiva hotelli. Mittasin askelilla pituutta. 138 mun askelta
pitkä. Rotterdamista lähtöisin.

Aperitiivit.

Vesibussissa eli vaporettossa sisällä.

Lähikapakka.

Spaghetti meren elävillä.

Mun merten elävät olivat friteerauksen kokeneita.

Kahvi ja misu jälkkäriksi.

Huoneistomme ikkunasta näkymät illalla. Vaikka oli pilvistä,
ei satanut lupauksista huolimatta vieläkään.