Olin eilen lauttamatkalla bongaillut Sant Elenan puistomaisemat sekä mahdollisuuden kävellä sieltä rantaa pitkin aivan keskustaan, joten ehdotin sitä Reijolle tämän päivän kävelyreitiksi. Niinpä vesibussilla aamulla jäimme pois saaren pysäkillä ja jatkoimme kävelyä rantaa pitkin. Melko pian kävi kuitenkin selväksi, että tuuli liian lujaa ja viileästi.
Käännyimme katua pitkin saaren sisäosiin, jossa maisemat olivat aivan erilaisia viime päivien seikkailuihin verrattuna. Kapeista kujista ei ollut tietoakaan ja leveät puistokadut herättivät ihastusta. Roskapönttöjen puute ihmetytti sekä kotomaisemissa että kaupungilla ja masensi huomata, että paljon roskia lojui merivedessä. Täällä saarella oli kuitenkin pönttöjä suorastaan vierivieressä!
Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen olimme molemmat valmiita kahville, kun näimme ihanan puistokahvilan reittimme varrella. Aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta ja heti tuntui huomattavan lämpimältä. Tosin täällä saaren sisäosissa ei tuullutkaan niin lujaa. Maltoimme mielemme kahden tunnin reippailun jälkeen ja suunnistimme takaisin kotiin. Olisi hyvä ehtiä vähän levätäkin ennen illan uutta seikkailua.
Seikkailuiksi voinee kutsua hortoiluamme ympäriinsä kartta kädessä. Ensin kävelemme jonnekin kujia pitkin ja siltojen yli, sitten päätämme palata takaisin ja siihen tarvitsemme karttaa... On täysin mahdotonta osata liikkua täällä ilman karttaa, sen verran paljon labyrinttimaista tuo kujaverkosto on.
Sellaisen reissun teimme tänäänkin illalla ja aina maisemat ovat erilaisia. Käveltyä on tällä matkalla tullut monia kilometrejä, vauhti vaan on sovitettava ihmisvilinään. Jaloissa tuntui alkuun varsinkin portaiden nousu, mutta nykyisin molempien jalat tuntuvat tottuneen jo kulkemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti