Piazza San Marco, Venetsian kuuluisin aukio

Pitihän minunkin päästä katsomaan, miltä erittäin tunnettu aukio näyttää. Melko pian sinne päästyämme totesimme jälleen kerran, että sivukujat sopivat paremmin meidän tyyliin ja onnistuimmekin löytämään kiertoreittejä siten, että vältimme pahimmat tungokset.

Eksyillessämme löysimme monta asiaa, joihin emme muuten olisi törmäilleet. Kun aiemmin olin ihmetellyt kapeita katuja, en todellakaan ollut tiennyt näistä "yhden hengen"-kujista, joita kävelyllämme löysimme. Monenlaisen sillan yli ja erilaisten aukioiden läpi reittimme vei. Päämäärättä kulkeminen on hauskaa, ei ainakaan voi harmittaa "eksyminen". Välillä tutkimme karttaa ja suunnistimme jälleen rantaa kohden takaisin vesibussin laiturille päin.

Muutaman tunnin seikkailun jälkeen vesibussin kolahtaessa kotilaituriin, sanoin Reijolle, että nyt on energiat vähissä. Niinpä suuntasimme lähimmälle terassille tutkimaan ruokalistaa. Mahtava näköala ja herkullinen ruoka yhdistettynä suureen jäätelöannokseen jälkkäriksi varmistivat sen, että tyytyväisenä päivän antiin nukahdin välittömästi iltapäivällä pään tyynyyn osuessa.

Olin jo etukäteen keskustellut Reijon kanssa vauhdikkaasta elämänrytmistämme täällä ja anonut armoa yhdeksi illaksi. Olisi ihanaa olla tekemättä mitään. Niinpä vietimme tämän yhden illan löhöillen ja herkkuja kotona syöden.