Zürichin pikavisiitti, osa 2

Risteilystä tykkäsimme molemmat oikein kovasti, pääsimme istumaan yläkannelle, jossa saimme nauttia ilmavirrasta, näkymistä ja auringosta. Onneksi olimme holvanneet litrakaupalla aurinkorasvaa ihollemme. Paatissa oli kuppila, josta sai ostaa syötävää ja juotavaa, joten päivämme oli pelastettu :)).

Tämä paatti oli lähdössä järven toiselle puolen.

Siipiratas pyöritti vettä hurjasti.

Ei mikään pieni järvi.

Mielenkiintoisen näköinen rakennus.

Yksi uimarannoista.

Kaupunki jää taa.

Mikäpäs tuolla olisi ollut polskutellessa.

... tai tuolla.

Satamaan saavuttuamme alkoi ruokapaikan etsiminen. Nälkää ei ollut ennättänyt vielä havaita, mutta ruuan tuoksun saapuessa nenään, kuola valui jo suupielestä. Kaikki terassit näyttivät olevan täynnä ruokailijoita ja suuntasimme kulkumme joenvarteen, kunnes yhtäkkiä Reijo muisti nähneensä junan kyydistä saaren, jossa ravintola. Sinne siis. Puiden katveesta löytyi iso terassialue, jossa oli valittavana itsepalvelu tai pöytiintarjoilu. Ihmeellistä kyllä, itsepalvelupuolella oli aivan veden äärellä muutama pöytä vapaana, joten valintamme kallistui sinne. Ruoka ei ollut mitenkään ihmeellistä, alkuruoan muistin jopa kuvata, mutta tänään ruuan laatu ei ollutkaan pääaosassa. Ihanaa oli istua puun varjossa joen rannalla ja nauttia tunnelmasta ja saada jotain syötävääkin :). Ruokailun jälkeen maleksimme pikkukatuja takaisin rautatieasemalle ja vihdoin kuuden maissa illalla olimme kotona!

Näkymä pöydästämme.

Alkuruokana salaattiannos ja juuri leivottu bretzel kahdelle.

Huikea lasku.

Puiden varjossa oli miellyttävä istuskella.

Jokialus.

Melkoinen taideteos kierrätystyökaluista.
Mm. haarukat ja lusikat uusiokäytössä.

Prameita taloja.

Naisten uimala.

Herrenbadia ei näkynyt.

Kiusallisia ystäviä kylpijänaisilla.

Joen varren maisemia.

Tuossa terassilla nautimme tulokahvit.

Ei aivan pieni joki.

Erikoisia taloja.

Kirkko.