lauantai 6. kesäkuuta 2015

Maaseutukierroksella Sveitsissä

Aamulla aikaisin käytimme koirat lenkillä ja jätimme ne suosiolla kotiin, kun lähdimme autolla tekemään kierroksen vielä Sveitsin puolella. Näimme odotetusti kerrassaan upeita maisemia sekä mieleenpainuvia näkymiä teiden varrella:

  • suuria taloja, joissa toisessa päässä oli asunto ja toisessa työtilat tai navetta
  • valtavan kokoisia puunrunkoja odottamassa tienreunassa noutajaa
  • rinteitä ja lisää rinteitä, joissa lehmät makoilivat/seisoivat puiden varjossa suuret kellot kaulassaan
  • vuohia ja hevosiakin laiduntamassa valtavan suurilla alueilla
  • kyliä toisensa perään houkuttelevine ravintoloineen ja myymälöineen
  • tiloja, joissa myytiin juuri poimittua mansikkaa, omenia, vihreää parsaa ym. tilan tuotteita
  • peltoja, joissa korjattiin säilörehua talteen vihreisiin suuriin muovikääreisiin
  • kuumuudesta huolimatta ihmisiä keräämässä mansikkasatoa talteen itsepoimintatiloilla
  • retkipyöräilijöitä karttoineen ja pakkauksineen uusia seikkailuja etsimässä
  • erilaisia kylttejä ja ilmoituksia tulevan kesän mitä mielenkiintoisimmista kylätapahtumista
Reittimme kulki osaksi yli kilometrin korkeudessa.

Ajoimme välillä kaupungin läpi.

Ihanan kesäinen maisema.

Olimme katsoneet etukäteen kartasta reitin, jonka ajomatka kestäisi reilun nelisen tuntia, siihen päälle tauot tarpeen mukaan, siinäpä sitä reissulla olisi jo pituutta riittävästi. Erlachin (linkki)valitsimme reitin pääkohteeksi, koska ensinnäkin se sijaitsi Bielerseen rannalla ja toisekseen, se olisi suurinpiirtein kierroksemme puolivälissä.

Tunneli tämäkin.

Auton ikkunasta kuvattua.

Mukaan pakkasimme kolme litraa vettä, aurinkorasvaa ja hellehatut. Vaikka eilen oli viikon kuumin päivä, ei tällekään päivälle lupailtu 31 astetta paljoa armoa antaisi. Pysähdyimme ostamaan välillä mansikoita eräältä tilalta, tosin olisimme jääneet niitä ilman, ellei samoissa puuhissa ollut ystävällinen sveitsiläispariskunta olisi vaihtanut eurojamme frangeiksi. Vaikka vierailuillamme Sveitsissä kaikkialla olivatkin eurot kelpovaluuttaa, ei kuitenkaan nerokas automaattisysteemi olisi euroja huolinut!

Tarpeeksi lämmintä.

Mittari tuossa kallion kupeessa sanoo 31 astetta. Olimme
kilometrin korkeudessa...


Herkullisia mansikoita.

Kilo mansikoita 9 euroa/frangia. Hieno itsepalvelusysteemi.


Ruokapaikkaa lounaalle ei kovin montaa kertaa tarvinnut arpoa, kaikkein lähinnä järveä sijaitsevassa ravintolassa löytyi vielä varjosta tilaa meille kahdelle. Hauskinta oli huomata, että listalta löytyi fondue, joka meillä vielä oli testaamatta sveitsiläisistä erikoisuuksista, säästyi sekin valinnan vaikeus!
Ravintoloiden ruokalistoilta saimme kuvan tämän päivän ruokavaliosta, joka muistutti hämmästyttävän paljon saksalaista valikoimaa. Ranskalaisia perunoita useimmiten schnitzelin kera, makkaraa, erilaisia friteerattuja ruokia, salaattilautanen, joka Sveitsin puolella oli koostettu monipuolisesti raasteista ja tietysti flammkuchen (linkki)! Varmasti oli paljon muutakin, mutta tässä nämä yleisimmät, unohtamatta entrecotea, joka esiintyi lihojen ykkösenä.

Tuolla puiden siimeksessä on lounaspaikkamme Fischerhütte.

Yksi lounaspaikan ruokalistoista.

Melkoisen kuuma juustoseos. Pöytänaapurimme opetti, kuinka
fondue perinteisesti syödään.

Tuoretta leipää ja juustoa, nam.


Reissun jälkeen ennätimme levätä muutaman tunnin, käyttää koirat pissalla ja itse käydä suihkussa, kun katu kutsui tallaajaa jälleen. Onneksi muistimme Reijon kanssa oman kylämme kivan ravintolan, jossa Reijo maistoi paikallista hyvää olutta ja joka valmistaisi meille perinteiset alsassilaiset flammkuchenit. Sinne siis. Ukkosen uhka häälyi koko illan lähistöllä (pimeällä taivaalla salamointi näkyi kauas), mutta vasta yöllä juuri ennen nukahtamista jyrähteli tässä majapaikkamme lähellä.
Valitsimme paikat terassilta, jossa lämpötila vielä illalla kahdeksan maissa oli kuuman puolella. Sisällä olisi ollut ilmastointi, mutta sisätilat saivat tänään riittää. Tätä ravintolaa (linkki) voimme suositella rehellisesti kaikille! Harmitti, kun emme ehtineet käydä koko listaa läpi, sen verran erikoisia nimiä sieltä löytyi! No, jospa joskus tulevaisuudessa kuljemme tästä taasen ohi...

Ilmoja on pidellyt, mutta ei sada!

Reijolla perinteinen  flammkuchen "sipulipiiras" pekonilla,
 mulla lisukkeena sieniä.
Salaattilautasen tilasimme erikseen.

Kaikki meni.

Otin listalta jälkiruoaksi Kougelhopf glacén, jota en ollut aiemmin maistanut.
Jäädykettä/jäätelöä, jossa kirsikoita, todella herkullista.

Reijon jälkiruokakuchen omenalla ja calvadoksella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti